Dido (laulaja)

Didon äiti Claire (o.s. Collins) on ranskalainen runoilija ja hänen isänsä William O’Malley Armstrong (9. marraskuuta 1938 – 22. joulukuuta 2006) oli irlantilainen^[2] kustantaja ja Sidgwick & Jacksonin^[3][4] entinen toimitusjohtaja. Dido kävi kouluja Thornhillin ala-asteella, Lontoon kaupungin tyttökoulussa ja Westminsterissä. Koska hän on syntynyt joulupäivänä, hän vietti ”virallista” syntymäpäiväänsä 25. kesäkuuta.^[5] Viisivuotiaana hän varasti koulusta nokkahuilun, ja teini-ikään mennessä Dido oli oppinut soittamaan pianoa, nokkahuilua ja viulua. Aikuisena hän opetteli soittamaan kitaraa ja esitteli soittotaitoaan yleisöille Life for Rent -kiertueen aikana. Ennen kuin alkoi täysipäiväiseksi muusikoksi, Dido teki töitä kirjallisuuden parissa samalla kun opiskeli lakia Lontoon yliopistossa Birkbeckissä.

Vuonna 1995 Dido alkoi äänittää demokappaleita, jotka kerättiin kokoelmaan nimeltä Odds & Ends ja lähetettiin musiikkikustantajille. Dido oli tehnyt yhteistyötä Faithless-yhtyeen kanssa; hän osallistui muun muassa kappaleiden ”Flowerstand Man” ja ”Hem of His Garment” kirjoittamiseen ja lauloi. Lisäksi hän osallistui veljensä Rollo Armstrongin johtaman englantilaisen dance-ryhmän toimintaan. Tällä tavoin Dido tuli tutuksi Nettwerk-levy-yhtiölle, ja hän sai levytyssopimuksen. Odds & Ends kiinnitti Sony BMG:n tytäryhtiö Arista Recordsin huomion, ja Dido solmi Aristan kanssa sopimuksen Yhdysvaltain markkinoille. Odds & Ends kokoelmalta kappale ”Take My Hand” sisältyi bonuskappaleena No Angel -levyn eri versioille. ”Sweet Eyed Baby” uudelleenmiksattiin, ja samalla se sai nimen ”Don’t Think of Me”. Kappaleet ”Worthless” ja ”Me” julkaistiin vain No Angel -levyn Japanin painoksessa.

Didolla oli sopimus myös veljensä Rollo Armstrongin levy-yhtiön Cheeky Recordsin kanssa. Cheeky Records myytiin BMG recordsille vuonna 1999. Tämä osaltaan viivästytti No Angelin julkaisua Isossa-Britanniassa, mutta toisaalta viive salli Didon promotoida albumiaan Yhdysvalloissa. Levyn julkaisua edeltäneet ja seuranneet kiertueet lisäsivät Didon musiikin saamaa julkisuutta. Levyn ensimmäinen virallinen single oli ”Here with Me”. Kappaletta käytettiin televisiosarja Roswellin tunnusmusiikkina, ja laulusta tehtyä nokkelaa videota soitettiin MTV Europe -kanavalla. Vuonna 1998 elokuvan Sliding Doors musiikkituottaja valitsi Didon kappaleen ”Thank You” elokuvan soundtrackille.

Rap-artisti Eminem teki Didon tutuksi uudelle yleisölle, kun Eminem samplasi Didon luvalla ”Thank You” -kappaleen ensimmäisen säkeen omaan hittiinsä Stan. Dido itse esiintyy Eminemin kappaleen musiikkivideolla Stanin kärsivänä tyttöystävänä. Esikoisalbumiin kohdistunut kiinnostus nosti sen Euroopan ja Britannian listojen kärkisijoille jopa ennen kuin albumi virallisesti julkaistiin.

No Angel nousi Ison-Britannian vuoden 2001 myydyimmäksi albumiksi. Virallisen albumilistan kärkeen se nousi useita kertoja ilmestymisvuoden aikana. No Angelilta julkaistiin kaksi singleä, jotka ylsivät Top 10 -listalle: ”Here with Me” ja ”Thank You”. Kolmas single ”Hunter” sijoittui kahdenkymmenen parhaan kappaleen joukkoon. Levy myi platinaa yli 35 maassa. Arvioidaan että maailmanlaajuisesti sitä on myyty yli 13,5 miljoonaa kappaletta. Loppuunmyydyn maailmankiertueen jälkeen Dido ilmoitti, että hän pitää taukoa vuoden 2002 ajan. Dido alkoi tänä aikana kirjoittaa ja nauhoittaa toista albumiaan.

Life for Rent julkaistiin syyskuun lopussa 2003, ja siitä tuli yksi nopeimmin myyvistä albumeista brittien musiikkihistoriassa. Levy nousi listojen kärkeen useissa maissa, kuten Iso-Britannia, Irlanti, Ranska, Tanska, Sveitsi, Etelä-Afrikka, Australia, Kreikka, Meksiko, Hongkong, Malesia ja Thaimaa. Viiden parhaan joukkoon se ylsi seuraavissa maissa: Yhdysvallat, Italia, Uusi-Seelanti, Alankomaat, Saksa ja Itävalta. Albumin aloittaa hittisingle ”White Flag”. Singlen musiikkivideolla esiintyy David Boreanaz, TV-sarjojen Buffy, Angel ja Bones tähti. Levyä myytiin ensimmäisenä päivänä pelkästään Isossa-Britanniassa yli 152 000 kappaletta ja yli 400 000 ensimmäisen viikon aikana. Kolme seuraavaa singleä – ”Life for Rent”, ”Don’t Leave Home” ja ”Sand in My Shoes” – julkaistiin samoihin aikoihin, kun Dido aloitti levyyn liittyvän maailmankiertyeen. Kiertueella kuvattua materiaalia sisältävä DVD julkaistiin vuonna 2005 nimillä Dido: Live ja Dido – Live at Brixton Academy.

Loppuunmyydyn Life for Rent -maailmankiertueen jälkeen Didoa pyydettiin esiintymään kolmeen Live 8 -konserttiin, jotka järjestettiin 2. heinäkuuta 2005. Hän esiintyi ensin Lontoossa ja sitten Eden Projectissa Cornwallissa ja lensi lopulta Pariisiin kolmatta konserttia varten. Dido esitti yleisölle kappaleensa ”White Flag”. Hän lauloi myös duettona Youssou N’Dourin kanssa oman laulunsa ”Thank You” ja Youssou N’Dourin kappaleen ”Seven Seconds”.

 

Vuoden 2005 loppulla Dido alkoi tehdä kolmatta sooloalbumiaan Safe Trip Home. Hän kokeili erilaisia melodioita ja useita nimekkäitä tuottajia. Albumin oli alun perin tarkoitus ilmestyä vuoden 2006 loppupuolella, mutta virallisilla internet-sivuillaan Dido ilmoitti, että levyn julkaisu siirtyy vuoden 2007 alkuun. Lopulta albumi kuitenkin julkaistiin vasta 17. marraskuuta 2008.^[6]

Soolotuotantonsa lisäksi Dido on myös kirjoittanut ja laulanut Faithlessin kappaleita, esimerkiksi ”One Step Too Far”, joka julkaistiin Britanniassa rajoitettuna singlenä. Single päätyi listoille kuudennelle sijalle. Dido on esiintynyt vierailevana laulajana Faithlessin jokaisella viidellä studioalbumilla, vuoden 1996 Reverencestä vuoden 2006 To All New Arrivalsiin asti. Didon veli Rollo ja Jason White ovat kirjoittaneet lastenkirjan Safe from Harm. Kirjaa seurasi samanniminen CD, jolla Dido esiintyy nimellä Dusted.

Vuonna 2006 Dido julkaisi kappaleen ”Christmas Day”, joka ylsi Ison-Britannian listalla sijalle 148. Dido on vieraillut myös Carlos Santanan Shaman-albumin kappaleella ”Feels Like Fire”. Rufus Wainwrightin kanssa Dido on esiintynyt duettona elokuvan Bridget Jones: Elämä jatkuu soundtrackillä kappaleella ”I Eat Dinner (When the Hunger’s Gone)”.

• 2001: MTV Video Music Awards, paras naisartistin video, ”Thank You” – ehdokkuus
• 2001: MTV Video Music Awards, vuoden paras video, paras rap-video, paras naisartistin video, parhaiten ohjattu video, paras videokuvaus, ”Stan” (Eminem featuring Dido) – ehdokkuus
• 2002: NRJ Radio Awards, paras tulokas – voitto
• 2002: NRJ Radio Awards, paras albumi, No Angel – voitto
• 2002: BRIT Awards, paras brittiläinen naisartisti – voitto
• 2002: BRIT Awards, paras brittiläinen albumi, No Angel – voitto
• 2003: Grammy-palkinto, paras laulaja ja paras nais-pop-laulaja, ”White Flag” – ehdokkuus
• 2003: Golden Raspberry Awards, huonoin alkuperäinen kappale: Britney Spearsin esittämä ”I’m Not a Girl, Not Yet a Woman” elokuvassa Crossroads – tienristeyksessä (kirjoittajat: M. Martin, R. Yacoub, D. Armstrong) – voitto
• 2004: BRIT Awards, paras brittiläinen naisartisti – voitto
• 2004: BRIT Awards, paras brittiläinen single, ”White Flag” – voitto

Pääartikkeli: Didon diskografia

• No Angel (1999)
• Life for Rent (2003)
• Safe Trip Home (2008)
• Girl Who Got Away (2013)
• Still on My Mind (2019)

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dido.

• Kotisivut (englanniksi)
• Dido Live 8:ssa (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Dido WikiMusicGuidessa (englanniksi)
• Dido Internet Movie Databasessa. (englanniksi)