Ciriaco Sforza

Sforza aloitti uransa FC Wohlenin joukkueessa kotikaupungissaan. 19-vuotiaana nuorukaisena hän siirtyi 1989 FC Aaraun joukkueeseen, jossa teki vaikutuksen niin kommentaattoreihin kuin faneihinkin. Sveitsin suurseura Grasshopper-Club Zürich hankkikin nuoren keskikenttämiehen riveihinsä 1990. Sforza edusti Grasshoppersia kolme kautta ja voitti Sveitsin mestaruuden 1991.

1993 Sforza siirtyi Saksan viheriöille 1. FC Kaiserslauternin joukkueeseen. Kaiserslauternissa Sforzasta tuli keskikentän vakiohahmo ja häntä pidettiin yleisesti yhtenä Bundesliigan parhaista keskikenttäpelaajista. 1995 Otto Rehhagel hankki Sforzan yhdessä muun muassa Jürgen Klinsmannin kanssa FC Bayern Müncheniin tuomaan menestystä baijerilaisseuralle. Ero pienen Kaiserslauternin ja jättiläismäisen Bayernin välillä oli suuri ja Sforza joutui poikkiteloin muun muassa Klinsmannin ja Lothar Matthäusin kanssa. Mestaruus karkasi "FC Hollywoodilta" toisen kerran peräkkäin ja Rehhagel sai lähteä ennen kauden loppua. Riitainen joukkue onnistui kuitenkin Franz Beckenbauerin kommennolla voittamaan UEFA Cupin finaalissa FC Girondins de Bordeaux'n yhteismaalein 4–1.

Sforza jätti Bayernin yhden ongelmaisen kauden jälkeen ja siirtyi 1996 FC Internazionale Milanoon. Italialaissveitsiläiset sukujuuret omaava Sforza iloitsi siirrostaan Interiin, mutta loppujen lopuksi hän ei sopeutunut hyvin joukkueeseen. Entisen Sveitsin maajoukkuevalmentajan Roy Hodgsonin alaisuudessa Sforza joutui katselemaan monet otteluista vaihtopenkiltä.

Ura Interissä jäi yhteen kauteen ja Sforza palasi 1. FC Kaiserslauterniin. Jo Bayernista tutun päävalmentaja Otto Rehhagelin opein Sforza ja kumppanit loistivat kaudella 1997–1998 ja Kaiserslautern juhli yllätysmestaruutta. Kauden 1999–2000 päätteeksi Sforza päätti yrittää uudestaan FC Bayern Münchenin paidassa. Sveitsiläinen jäi taas kerran sivuosaan ja vietti valtaosan otteluista vaihtopenkillä. Sveitsiläisen meriittilistalle kirjattiin Saksan mestaruus ja Mestarien liigan voitto 2001, vaikka hän istui finaalin vaihtopenkillä.

2002 Sforza palasi 1. FC Kaiserslauterniin. Joukkue ajautui kriisiin ja valmentajat vaihtuivat tiuhaan. Lopulta kauden 2005–06 päätteeksi Kaiserslauternin kohtalona oli putoaminen pääsarjatasolta. Kauden päätteeksi loukkaantumisista kärsinyt Sforza ripusti nappulakengät naulakkoon.

Sforza debytoi Sveitsin maajoukkuepaidassa elokuussa 1991. Sforza kuului Roy Hodgsonin avainpelaajiin matkalla MM-kisoihin 1994. Sforza oli mukana lopputurnauksessa ja oli kentällä kaikissa neljässä Sveitsin pelaamassa ottelussa.

Sforza edusti maataan myös EM-kisoissa 1996. Tällä kertaa Artur Jorgen luotsaama alppimaa jäi alkulohkoon, mutta Sforza pelasi kaikki ottelut. Hän lopetti maajoukkueuransa vuonna 2001.

Sforza palasi 2006 kotimaahansa ja seurasi hollantilaista René van Eckiä Sveitsin liigaan nousseen FC Luzernin päävalmentajana. Ensimmäisellä päävalmentajakaudellaan Sforza luotsasi Luzernin liigassa kahdeksanneksi ja seura vältti putoamisen. Kaudella 2007/08 Sforza johdatti Luzernin Sveitsin liigassa kuudenneksi, mutta erosi tehtävistään kauden jälkeen.

Kesäkuussa 2009 Sforza palasi valmennustehtäviin allekirjoitettuaan kaksivuotisen sopimuksen Grasshopper-Club Zürichin kanssa.^[1] Sforzan debyyttikaudella Grasshoppers sijoittui Sveitsin liigassa kolmanneksi, mutta eroa mestaruuden voittaneeseen FC Baseliin kertyi 15 pistettä. Seuraava kausi oli vaikea ja jopa putoamiskamppailussa kauden aikana rämpinyt Grasshoppers oli vasta seitsemäs. Kun kausi 2011/12 ei sekään tuonut toivottua tulostasoa seuralle, ilmoitti Grasshoppersin johto huhtikuussa 2012 ettei Sforza jatka päävalmentajana kauden jälkeen. Hänellä oli sopimus kesään 2013 saakka.^[2] Lopulta Sforzan pesti Grasshoppersissa päättyi jo ennen kauden loppua, kun seurajohto ilmoitti Sforzan lähtevän seurasta 14. huhtikuuta pelattavan BSC Young Boys-ottelun jälkeen.^[3]

Helmikuussa 2014 Sforzasta tuli kasvattajaseuransa FC Wohlenin päävalmentaja.^[4] Seura sijoittui Sofrzan johdolla Sveitsin Challenge Leaguen kolmanneksi ja jäi nousukarsinnoista kolmen pisteen päähän. Kauden jälkeen Sforzasta tuli liigaseura FC Thunin päävalmentaja.^[5] Pesti päättyi kuitenkin lyhyeen, kun tuloksiin tyytymätön seurajohto erotti Sforzan syyskuussa 2015.^[6]

Toukokuussa 2019 Sforza palasi valmennustehtäviin lähes neljän vuoden tauon jälkeen, kun hän teki vuoteen 2022 ulottuvan sopimuksen FC Wilin kanssa.^[7] Sforza ehti valmentaa Wiliä vain yhden kauden, kun hän siirtyi syyskuun 2020 alusta FC Baselin päävalmentajaksi.^[8] Sforzan pesti suurseurassa päättyi kuitenkin potkuihin jo huhtikuussa 2021, kun Basel oli liigassa vasta viidentenä.^[9]

• Sveitsin mestaruus: 1991
• UEFA Cup: 1996
  • Hopeaa 1997
• Saksan mestaruus: 1998, 2001
• Mestarien liiga: 2001
• MM-kisat 1994: 2.kierros
• EM-kisat 1996: 1.kierros