Carlo Azeglio Ciampi
Carlo Azeglio Ciampi 
| Carlo Azeglio Ciampi | |
|---|---|
 Carlo Azeglio Ciampi vuonna 1999. |
|
| Italian 10. presidentti | |
| Pääministeri |
Massimo D’Alema Giuliano Amato Silvio Berlusconi |
| Edeltäjä | Oscar Luigi Scalfaro |
| Seuraaja | Giorgio Napolitano |
| Italian pääministeri | |
| Presidentti | Oscar Luigi Scalfaro |
| Edeltäjä | Giuliano Amato |
| Seuraaja | Silvio Berlusconi |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. joulukuuta 1920 Livorno, Italia |
| Kuollut | 16. syyskuuta 2016 (95 vuotta) |
| Puoliso | Franca Pilla |
| Tiedot | |
| Puolue | Demokraattinen puolue |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.carloazegliociampi.it | |
Elämäkerta
muokkaaCiampi suoritti vuonna 1941 tutkinnon pääaineenaan kirjallisuus Scuola Normale di Pisassa, joka on yksi Italian maineikkaimmista yliopistoista. Meneillään oli toinen maailmansota, ja hänet kutsuttiin sotimaan Albaniaan. Italian antautuessa liittoutuneille Ciampi pakeni Salòn tasavallan joukoista ja liittyi vastarintaliikkeeseen. Vuonna 1946 hän suoritti lainopillisen tutkinnon Pisan yliopistossa (Università di Pisa) ja aloitti 47-vuotisen uransa Italian keskuspankissa.[2]
Vuonna 1960 Ciampi kutsuttiin työskentelemään pankin keskushallinnossa. Hänestä tuli pankin pääsihteeri 1973, varapääjohtaja 1976 ja pääjohtaja 1978. Lokakuussa 1979 hänet nimitettiin keskuspankin kuvernööriksi ja Italian rajat ylittävää rahaliikennettä valvovan viraston (Ufficio Italiano Cambi) johtajaksi, jona hän toimi vuoteen 1993.
Huhtikuusta 1993 toukokuuhun 1994 Ciampi oli Italian pääministeri virkamieshallituksessa ja huhtikuusta 1996 toukokuuhun 1999 valtiovarainministeri Romano Prodin ja Massimo D’Aleman hallituksissa. Italian valtiontalouden kurinalaistamista euroalueeseen liittymiskriteerit täyttäväksi pidetään hänen saavutuksenaan. Hän valitsi Leonardo da Vincin ”Vitruviuksen miehen” Italian yhden euron kolikkoon.
Ciampi valittiin presidentiksi suurella enemmistöllä, ja hän oli ensimmäinen, joka valittiin ensimmäisellä äänestyksellä vaadittavalla ⅔ enemmistöllä edustajainhuoneen ja senaatin yhteisistunnossa. Ciampi ei asettunut ehdolle toiselle kaudelle.
Ciampi ei ottanut suoraan kantaan politiikkaan, mutta kommentoi usein yleisesti asioita. Hänen kantansa eivät olleet lähellä paavin tai katolisen kirkon kantoja, kuten edeltäjänsä Oscar Luigi Scalfaron. Hän ylisti usein isänmaallisuutta, jota Italiassa ei pidetä fasistimenneisyyden vuoksi arvossa. Ciampi sanoi kuitenkin haluavansa korostaa itseluottamusta nationalismin sijaan.
5. toukokuuta 2005 hän sai Aachenin kaupungin myöntämän Kaarle Suuren palkinnon Euroopan idean edistämisestä.
Lähteet
muokkaa- ↑ Italian ex-presidentti Carlo Azeglio Ciampi kuoli MTV3 Uutiset. 16.9.2016. Viitattu 25.6.2020.
- ↑ Carlo Azeglio Ciampi Presidenza della Repubblica. Arkistoitu 24.1.2015. Viitattu 25.6.2020. (italiaksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carlo Azeglio Ciampi Wikimedia Commonsissa