Buffy, vampyyrintappaja

Pääartikkeli: Buffy, vampyyrintappaja (elokuva)

 

Sarjan luoja Joss Whedon sai idean tulevaan sarjaansa perinteisestä kauhuelokuvien asetelmasta, jossa pieni vaaleahiuksinen nuori tyttö joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja tulee tapetuksi pimeällä kujalla. Hän halusi leikkiä tällä idealla ja kääntää tilanteen päinvastaiseksi. Whedonin mukaan olisi hauskaa luoda hahmo, joka pimeälle kujalle mennessään ei joudukaan tapetuksi, vaan sen sijaan voittaa hyökkääjän. Hän on kertonut, että Buffyn ensisijainen viesti on ”naisten voiman riemu ja sen omistaminen, käyttäminen ja jakaminen”.^[3][4]

Ensimmäisen kerran Whedonin idea tuli esiin hänen kirjoittaessaan käsikirjoitusta vuoden 1992 elokuvaan Buffy, vampyyrintappaja, jonka pääosaan päätyi lopulta Kristy Swanson. Alkuperäinen elokuva poikkesi paljon viisi vuotta myöhemmin alkaneesta televisiosarjasta. Elokuvan ohjaaja Fran Rubel Kuzui näki teoksen komediana, joka kertoi ihmisten suhtautumisesta vampyyreihin, kun taas Whedon oli kirjoittanut ”pelottavan elokuvan voimakkaasta naisesta” ja oli tyytymätön siihen, että hänen kauhuelokuvansa oli muutettu puhtaaksi komediaksi. Buffy-elokuva menestyi lopulta kohtalaisesti tuottaen Yhdysvalloissa noin 16 miljoonaa dollaria. Kriitikot eivät kuitenkaan pitäneet elokuvasta, vaikka kehuivatkin sen käsikirjoitusta.^[5][6][7][8]

Muutamaa vuotta myöhemmin Sandollar Productionsin tuotantoyhtiön Gail Berman ehdotti Whedonille, että tämä kehittäisi ideansa televisiosarjaksi. Whedon innostui ehdotuksesta ja kirjoitti, ohjasi sekä osittain rahoitti noin puolituntisen Buffy-pilotin. Pilottia näytettiin eri televisiokanaville, ja lopulta sarja myytiin WB:lle. Sarjan ensimmäinen osa esitettiin Yhdysvalloissa 10. maaliskuuta 1997.^[9]

Sarjan luoja Joss Whedon toimi Buffyn vastaavana tuottajana koko sarjan ajan. Sen viiden ensimmäisen tuotantokauden ajan hän oli myös niin kutsuttu show runner, joka toimii pääkäsikirjoittajana ja vastaa kaikista tuotannon osista. Käsikirjoittaja Marti Noxon otti show runnerin tehtävän Whedonilta tämän siirryttyä tekemään Firefly (2002) -televisiosarjaa. Noxon toimi show runnerina ja vastaavana tuottajana Buffyn viimeiset kaksi tuotantokautta vuosina 2001–2003. Muita vastaavia tuottajia olivat muun muassa Buffy-elokuvan ohjaaja Fran Rubel Kuzui ja hänen aviomiehensä Kaz Kuzui, jotka eivät kuitenkaan olleet muuten mukana sarjan tekemisessä, ja David Greenwalt, jonka kanssa Whedon loi Buffyn sisarsarjan Angel (1999–2004).^[10]

Buffyn käsikirjoittivat Whedonin vuonna 1997 perustaman tuotantoyhtiö Mutant Enemyn käsikirjoittajat. Eniten jaksoja käsikirjoitti Whedon itse. Hänen kirjoittamiaan jaksoja löytyy jokaiselta Buffyn tuotantokaudelta, muun muassa sarjan ensimmäinen ja viimeinen jakso ovat hänen käsialaansa. Whedon on myös ohjannut ja käsikirjoittanut muun muassa Emmy-ehdokkuuden saaneen jakson ”Vaiteliasta väkeä”, Nebula-ehdokkaan ”Ruumis” ja sekä Nebula- että Hugo-ehdokkuudet saaneen musikaalijakson ”Vielä kerran tunteella”. Yhteensä hän on kirjoittanut tai ollut mukana kirjoittamassa 28 Buffy-jaksoa. Marti Noxon on käsikirjoittanut seuraavaksi eniten jaksoja, yhteensä 25 kappaletta, Jane Espenson taas 23 jaksoa. Muita useiden jaksojen käsikirjoittajia ovat muun muassa David Fury, Doug Petrie, David Greenwalt, Rebecca Rand Kirshner ja Drew Z. Greenberg. Kahdella ensiksi mainitulla on molemmilla tilillään 17 ja kolmella jälkimmäisellä kullakin kahdeksan jaksoa.^[11][12]

Jane Espenson on kertonut kuinka Buffyn käsikirjoitukset luotiin. Hänen mukaansa käsikirjoittajat aloittivat käsikirjoituksen keskustelemalla päähenkilön eli Buffy Summersin sen hetkisistä tunne-elämän asioista ja ongelmista, minkä jälkeen he pohtivat kuinka Buffy kohtaa ne samalla kun taistelee pahoja voimia vastaan. Seuraavaksi yhdessä kehitetty tarina jaettiin näytöksiin ja kohtauksiin. Avainhetkiksi juonen kannalta he muodostivat kohtaukset juuri ennen mainoskatkoja, jotta yleisö pysyisi kanavalla vielä mainosten jälkeenkin. Kirjoittajatiimi kirjasi ylös nopean kuvauksen jokaisesta kohtauksesta, minkä jälkeen jakson varsinainen käsikirjoittaja kirjoitti alustavan käsikirjoituksen. Se joutui valmistuttuaan joko Whedonin tai Noxonin tarkastettavaksi, ja vasta sen jälkeen käsikirjoittaja kirjoitti sen valmiiksi. Lopuksi show runner tarkisti vielä käsikirjoituksen ennen kuin sen pohjalta ryhdyttiin kuvaamaan.^[13]

 

Buffy Summersin nimirooliin valittiin vasta 19-vuotias Sarah Michelle Gellar, joka nuoresta iästään huolimatta oli jo voittanut Emmy-palkinnon osastaan Kendall Hartina saippuasarjassa All My Children. Alun perin Gellar koe-esiintyi Cordelia Chasen sivurooliin. Näyttelijä kuitenkin valittiin päärooliin. Buffyn roolia tavoittelivat myös myöhemmin sarjaan palkatut näyttelijät Charisma Carpenter, Julie Benz ja Elizabeth Anne Allen.^{[14][15][16][17]}

Englantilainen laulaja ja näyttelijä Anthony Stewart Head valittiin Buffyn valvojan ja isähahmon rooliin. Ennen rooliaan Buffyssa Head tunnettiin Yhdysvalloissa parhaiten Nestlén Nescafélle tekemistään kahvimainoksista. Buffyn parhaan ystävän Xander Harrisin roolin sai Nicholas Brendon huolimatta siitä, että hänellä ei ollut paljoakaan kokemusta näyttelemisestä. Hänet palkattiin sarjaan vain neljä päivää hänen koe-esiintymisensä jälkeen. Vuoden 1996 sarjan puolituntisessa pilottijaksossa Buffyn toisen parhaan ystävän Willow Rosenbergin roolin näytteli näyttelijätär Riff Regan, mutta Alyson Hannigan korvasi hänet jo sarjan ensimmäisessä jaksossa. Joss Whedonin mukaan Hannigan sai roolin, koska tämä oli näytellyt Willow'n positiivisena hahmona ja tuonut osaan paljon tarmokkuutta.^{[18][19][20][21]}

Buffyn jaksot aloittava intro esittelee sarjan näyttelijät ja koostuu lyhyistä, sarjasta napatuista kohtauksista. Kohtauksissa esiintyy esimerkiksi sarjan päähenkilöitä ja hirviöitä. Intron aikana soi yhdysvaltalaisen pop-punkyhtye Nerf Herderin säveltämä ja esittämä tunnussävelmä. Alun perin sarjan tunnussävelmän tekijäksi oli palkattu hollywoodilainen säveltäjä. Hänen lopputuloksensa ei kuitenkaan miellyttänyt Whedonia ja kumppaneita, jotka pyysivät paikallisia yhtyeitä lähettämään omia demonauhojansa sarjaa varten. He pitivät Nerf Herderin demosta, ja yhtye valittiin säveltämään tunnussävelmä. Whedon on kertonut näyttelijä Alyson Hanniganin houkutelleen hänet Nerf Herderin musiikin pariin. Intro vaihtelee kausittain tunnussävelmän pysyessä samana.^[22]

 

Buffyssa sekoittuvat perinteinen elokuvamusiikki sekä pop ja rock. Buffyn säveltäjä Christophe Beck käytti työssään pääasiassa tietokoneita ja syntetisaattoreita. Jaksosta riippuen musiikkia sävellettiin noin neljästätoista minuutista puoleen tuntiin, ja yhden jakson musiikin säveltämiseen kului noin seitsemän päivää. Itse sarjaa varten sävelletyn musiikin lisäksi Buffyssa kuultiin myös eri artisteja, joista osa jopa esiintyi sarjassa soittamassa sen kuvitteellisessa yökerho Bronzessa. Tekijät valitsivat sarjaan sellaisia artisteja, joiden voisi kuvitella soittavan Bronzen kaltaisessa paikassa. Buffyssa käytettiin harvemmin kuuluisien artistien kappaleita. Esimerkiksi kuitenkin Sarah McLachlanin, Aimee Mannin ja Michelle Branchin tuotantoa on kuultu sarjassa. Buffyn musiikista on julkaistu kolme soundtrackia.^[23][24][25]

Kotimaassaan Yhdysvalloissa Buffy, vampyyrintappajaa alettiin esittää ensi kerran The WB -televisiokanavalla vuoden 1997 maaliskuussa. Alkuvuosinaan se oli yksi niistä sarjoista, jotka auttoivat vasta muutamaa vuotta aiemmin perustettua The WB:tä vakiinnuttamaan asemansa televisiokanavan kohdeyleisön eli teini-ikäisten ja nuorten aikuisten parissa. Suosituimmillaan Buffy oli toisella ja kolmannella tuotantokaudellaan vuosina 1997–1999. Viidennen kautensa jälkeen sarja siirtyi kilpailevalle televisiokanavalle UPN:lle. Joss Whedonin mukaan syynä Buffyn siirtymiseen olivat keskinäiset erimielisyydet sarjan tulevaisuudesta. Lisäksi sarjaa tuottanut 20th Century Fox Television ilmoitti myyvänsä sen eniten tarjoavalle tv-kanavalle. The WB tarjosi sarjasta 1,8 miljoonaa dollaria jaksolta, kun taas Buffyn lopulta voittaneen UPN:n tarjous oli 2,3 miljoonaa dollaria jaksolta. Uudella tv-kanavallaan sarja jatkui vielä kaksi tuotantokautta, minkä jälkeen päätähti Sarah Michelle Gellar ilmoitti ettei aio uusia sopimustaan. Gellar halusi lopettaa sarjan sen ollessa vielä huipulla. Vaikka Whedonin huhutaan pohtineen mahdollisuuksia jatkaa ilman Gellaria, päättyi Buffy lopulta seitsemännen kautensa jälkeen vuonna 2003.^[26][27][28]

Vuoden 1999 helmikuussa suomalainen televisiokanava MTV3 esitti Buffyn ensimmäisen jakson ja näytti kevään kuluessa sen ensimmäisen tuotantokauden. Saman vuoden syksynä alkoivat toisen tuotantokauden esitykset, jotka päättyivät vuoden 2000 tammikuussa. Kolmannen kauden MTV3 näytti syksystä 2000 alkaen. Kolmas tuotantokausi jäi MTV3:n viimeiseksi, sillä sarja päätettiin syksyllä 2001 siirtää Subtv:lle. Subtv esitti Buffyn neljännen tuotantokauden seuraavana syksynä. Sarjan viimeinen jakso esitettiin kanavalla loppuvuodesta 2004. Kanava on lisäksi uusinut sarjaa muutamaan otteeseen; syksyllä 2008 uusintavuorossa olivat sarjan kolmannen kauden jaksot.^{[29][30][31][32]}

Pääartikkeli: Luettelo Buffy, vampyyrintappaja -jaksoista

Buffy kuvaa nimihenkilö Buffyn ja hänen lähipiirinsä elämää keskellä yliluonnollisia tapahtumia. Sen pääosassa on nuori vampyyrintappaja nimeltä Buffy Summers, joka sarjan alussa muuttaa äitinsä Joyce Summersin kanssa Los Angelesista kalifornialaiseen Sunnydalen pikkukaupunkiin. Normaalia elämää kaipaava Buffy on vastahakoinen hyväksymään kohtaloaan taistella pimeyden voimia vastaan ja uskoo muuton Sunnydaleen merkitsevän luopumista tehtävästään vampyyrintappajana. Hän huomaa kuitenkin pian ettei elämä Sunnydalessa tule olemaan yhtään sen helpompaa kuin Los Angelesissakaan; kaupunki on rakennettu demoniulottuvuuksiin avautuvan portaalin eli niin kutsutun Helvetinsuun päälle, minkä seurauksena Sunnydalessa esiintyy erittäin paljon yliluonnollista toimintaa.

Uudessa koulussaan Sunnydalen high schoolissa Buffy tapaa joukon uusia tuttavuuksia. Yksi heistä on hänen uusi valvojansa, kirjastonhoitajana toimiva Rupert Giles, jonka tehtävänä on kouluttaa ja valvoa vampyyrintappajaa. Tyttö myös ystävystyy vitsailevan Xanderin ja ujon mutta älykkään Willow'n kanssa. Heille selviää Buffyn salainen identiteetti vampyyrintappajana, ja molemmat liittyvät mukaan pahan vastaiseen taisteluun. Yhdessä nämä neljä muodostavat ryhmän, jota myöhemmillä kausilla aletaan nimittää Scooby Gangiksi.

Sarjan ensimmäisellä kaudella Buffy tutustuu kahteen parhaaseen ystäväänsä Willow'hin ja Xanderiin sekä valvojaansa Gilesiin. Myös koulun suosituin tyttö Cordelia ja salaperäinen vampyyri Angel tulevat tutuiksi. Ensimmäisen kauden pääviholliseksi nousee ikivanha vampyyri Mestari (joissakin käännöksissä Herra). Hän yrittää läpi kauden nousta maanalaisesta haudastaan takaisin maan päälle. Päänvaivaa Scooby Gangille aiheuttavat lisäksi Mestarin vampyyrijoukkio ja muut yliluonnolliset uhat kuten demonit, jättiläishyönteiset sekä noidat.

Sunnydaleen saapuu voimakas vampyyrikaksikko, anarkistinen Spike ja mielenterveysongelmista kärsivä Drusilla, jonka ehtyneet voimat pari saapuu palauttamaan. Scooby Gangin rakkauselämä saa vihdoin potkua, kun kaikki päähenkilöt Gilesia myöten löytävät elämäänsä rakkautta. Erityisesti Buffyn ja Angelin suhde syvenee ja kiehuu lopulta yli kohtalokkain seurauksin.

Kolmannella tuotantokaudella villi ja vastuuton vampyyrintappaja Faith saapuu sarjaan. Buffyn ja ystävien rakkauselämät rakoilevat ja sarja saa muutenkin synkempiä sävyjä. Muun muassa kostodemoni Anyanka, ilkeä valvoja ja zombiet sotkevat Buffyn ja kumppaneiden elämää. Kauden päävastustaja on kuitenkin Sunnydalen pormestari Richard Wilkins, joka aikoo muuttua demoniksi kesken koulun päättäjäisten. Kauden uusia hahmoja ovat muun muassa Buffyn uusi ”Valvoja” Wesley Wyndam-Pryce. Kauden jälkeen sarjasta poistuvat Angel, Cordelia ja Wyndam-Pryce liittoutuvat myöhemmin yhteen Los Angelesissa, josta kertoo kauden jälkeen alkanut sisarsarja Angel.

Neljännellä kaudella Buffy ja Willow siirtyvät opiskelemaan Sunnydalen yliopistoon kun taas Xander ja Giles etsivät uutta suuntaa elämälleen. Ihmiseksi muuttunut kostodemoni Anyanka eli Anya ja vampyyri Spike palaavat molemmat Sunnydaleen sekoittamaan kumpikin omalla tavallaan Scooby Gangin elämää. Neljännellä kaudella tutustutaan ensi kertaa demoneita metsästävään valtion tutkimusryhmään Aloitteeseen, jonka salainen tuotos on myös kauden päävastustaja hirviökyborgi Adam. Uusia hahmoja ovat muun muassa opiskelija-sotilas Riley Finn ja noitatyttö Tara.

Viides kausi esittelee Buffyn pikkusiskon Dawnin, jonka olemassaolosta ei aiemmin ollut minkäänlaisia viitteitä. Buffyn äiti Joyce sairastuu aivokasvaimeen ja opiskelijaelämä jää sivuun. Työttömäksi jäänyt Giles avaa taikakaupan ja alkaa uudelleen Buffyn valvojaksi auttaakseen tätä tuntemaan voimansa paremmin. Kauden päävihollinen on mystistä Avainta etsivä helvetinjumalatar Glory. Pienempää harmia aiheuttavat esimerkiksi Dracula ja muut vampyyrit.

Edelliskauden lopussa itsensä uhrannut Buffy vedetään takaisin maanpäälle. Buffyn sopeutuminen elämään ei ole täysin mutkatonta ja hän kärsiikin kauden aikana masennuksesta. Buffy joutuu kamppailemaan demonien lisäksi myös taloudellisten ongelmien ja Dawnin murrosiän kanssa. Giles päättää lähteä takaisin Englantiin, eikä lukeudu enää sarjan päähenkilöihin. Anya ja Xander suunnittelevat naimisiinmenoa, mikä sekin on kaikkea muuta kuin mutkatonta. Myös seksisuhde Spikeen aiheuttaa ongelmia ja sen salailu on vaikeaa. Voimakkaaksi noidaksi kasvanut Willow tulee riippuvaiseksi taikuudesta. Läpi kauden Scooby Gangin kiusana on nörttikolmikko Warren, Jonathan ja Andrew.

Seitsemännellä tuotantokaudella Spike palaa Sunnydaleen. Giles sen sijaan tuo mukanaan liudan potentiaalisia Tappajia Buffyn suojelukseen. Kauden päävihollinen on ensimmäistä kertaa sarjan kolmannella kaudella esitelty Ensimmäinen paha kätyreineen. Ensimmäisen suunnitelmana on tuhota ensin potentiaaliset Tappajat ja sitten Buffy sekä Faith. Kauden aikana Scooby Gangin jäsenet lämmittelevät vanhoja suhteitaan. Sarja huipentuu suureen taisteluun Ensimmäistä pahaa vastaan.

• Buffy Summers (Sarah Michelle Gellar) on vampyyrintappaja, ja sen vuoksi hän on yliluonnollisen voimakas, tarkka ja nopea paranemaan. Hänellä on myös taipumus nähdä enneunia tulevista ja menneistä tapahtumista. Aluksi Buffy kaipaa entistä elämäänsä, jolloin hän oli vain tavallinen tyttö, mutta oppii sarjan kuluessa hyväksymään roolinsa ihmiskunnan pelastajana.

• Rupert Giles (Anthony Stewart Head) on Yhdysvaltoihin muuttanut britti, joka työskentelee Sunnydalen high schoolin kirjastonhoitajana. Hän on valvoja, jonka tehtävänä on tarkkailla ja kouluttaa vampyyrintappajaa. Giles on myös erittäin älykäs ja etsii usein kirjaston kirjakokoelmista tietoa Buffyn kulloisestakin vastustajasta. Sarjan edetessä Gilesista tulee isähahmo niin Buffylle kuin hänen ystävilleenkin.

• Willow Rosenberg (Alyson Hannigan) on ujo mutta älykäs koulutyttö, joka Buffyn tavoin on syrjäytynyt sosiaalisista piireistä. Hän on ihastunut parhaaseen ystäväänsä Xanderiin, joka ei kuitenkaan vastaa tunteisiin. Willow toimii yleensä Gilesin apuna tiedonhakuprosessissa. Myöhemmin Willow kiinnostuu myös noituudesta ja kehittyykin voimakkaaksi noidaksi.

• Xander Harris (Nicholas Brendon) on Willow'n tavoin koulun suosittujen oppilaiden kiusoittelun kohde. Xander on Gilesin ohella ensimmäinen, joka kuulee Buffyn salaisesta identiteetistä vampyyrintappajana. Hän vitsailee usein ja on alkuperäisen Scooby Gangin ainoa jäsen, jolla ei ole mitään yliluonnollisia voimia.

 

Buffyn kahdella ensimmäisellä tuotantokaudella tärkeään osaan nousevat salaperäinen Angel (David Boreanaz), Sunnydalen koulun suosituin tyttö Cordelia Chase (Charisma Carpenter) ja ihmissusi Daniel "Oz" Osbourne (Seth Green). Angel on mustalaisten kiroama vampyyri, joka yrittää hyvittää pahoja tekojaan. Hänestä kehittyy Buffyn kiinnostuksen kohde ja myöhemmin seurustelukumppani. Cordelia on ylimielinen ja turhamainen koulun huutosakin jäsen kun taas ihmissusi Oz on rauhallinen rock–muusikko. Kaikista kolmesta tulee ajan myötä Scooby Gangin jäseniä. Buffyn kolmannella tuotantokaudella sarjaan saapuvat uusi vampyyrintappaja Faith (Eliza Dushku) ja kostodemoni Anyanka (Emma Caulfield). Faith on Buffyyn verrattuna villi ja vastuuntunnoton, ja hän liittyy lopulta kauden päävihollisen demonipormestari Richard Wilkinsin (Harry Groener) joukkoihin. Demoni Anyanka muuttuu epäonnistuneen kostoretkensä seurauksena takaisin ihmiseksi ja aloittaa myöhemmin seurustelun Xanderin kanssa. Wesley Wyndam-Pryce (Alexis Denisof) saapuu Rupert Gilesin tilalle Buffyn uudeksi Valvojaksi. Kolmannen tuotantokauden päätteeksi Angel, Cordelia ja Wesley jättävät sarjan.

Neljännellä tuotantokaudella tärkeään rooliin kohoavat jo toisella tuotantokaudella esitelty vampyyri Spike (James Marsters) ja tutkimusryhmä Aloitteen kommando Riley Finn (Marc Blucas). Aloitteen uhriksi joutunut Spike menettää kykynsä vahingoittaa ihmisiä ja joutuu turvautumaan Scooby Gangin apuun. Angelin lähdöstä murtunut Buffy taas aloittaa suhteen Rileyn kanssa. Myös Willow'n uuden ystävän Tara Maclayn (Amber Benson) osuus on merkittävä, sillä yhdessä kaksi noitaa alkavat koetella taikavoimiaan sekä rakastuvat toisiinsa. Oz jättää Buffyn neljännellä tuotantokaudella. Viidennellä tuotantokaudella Buffyn perheen merkitys korostuu kun sarjaan saapuu hänen mystinen pikkusisarensa Dawn (Michelle Trachtenberg). Dawn on ihmismuotoon muutettu Avain, joka avaa reitin kauden päävihollisen jumalatar Gloryn (Clare Kramer) kotiulottuvuuteen. Vielä samalla kaudella sarjan alusta asti mukana ollut Summersin perheen äiti Joyce (Kristine Sutherland) menehtyy ja jättää Buffyn vastaamaan sekä pikkusiskostaan että taloudestaan.

Läpi sarjan tärkeässä osassa ovat lisäksi jokaisen kauden pääviholliset kuten kolmannen kauden pormestari ja viidennen kauden Glory. Jokseenkin merkittäviä ovat Buffyn satunnaiset liittolaiset ja viholliset. Ensin mainittuihin kuuluvat esimerkiksi seitsemännen kauden potentiaaliset tappajat ja jälkimmäisiin muun muassa vampyyrinaiset Darla (Julie Benz) ja Drusilla (Juliet Landau).

Buffy sijoittuu kuvitteelliseen pikkukaupunki Sunnydaleen, joka sijaitsee Yhdysvaltain Kalifornian osavaltiossa. Alkukausilla keskeisiä tapahtumapaikkoja ovat muun muassa Buffyn koti, yökerho Bronze sekä Sunnydalen high school ja erityisesti sen kirjasto, missä Giles työskentelee ja minkä alla Helvetinsuu sijaitsee. Myöhemmillä kausilla esitellään muun muassa Sunnydalen yliopisto asuntoloineen, Aloitteen tukikohta, Spiken krypta, Xanderin asunto, taikakauppa Magic Box sekä uudistettu Sunnydalen high school. Läpi sarjan keskeisessä osassa ovat myös kaupungin lukuisat hautausmaat.

Jokainen Buffyn seitsemästä tuotantokaudesta koostuu itsenäisesti toimivista jaksoista sekä läpi koko kauden jatkuvaan juonilankaan kuuluvista jaksoista. Oman kokonaisuuden muodostavia jaksoja kutsutaan nimellä ”viikon hirviö” (engl. monster of the week). Tällaisissa erillisjaksoissa esitellään jonkinlainen hirviö tai uhka, esimerkiksi vampyyri tai demoni, jonka Buffy ystävineen yleensä jakson lopuksi kukistaa. Jokaisella Buffyn kaudella on myös oma pitempi juonilankansa, joka kuvaa kauden päävihollisen eli Big Badin nousun ja tuhon. Tuotantokaudet muodostuvat näiden kahden jaksotyypin sekoituksista. Tyypillinen Buffy-jakso kuvaa Buffyn ja ystäväpiirin taistelua pahaa vastaan samalla kun nämä yrittävät elää jokapäiväistä elämäänsä. Sarja sekoittaa useiden muiden sarjojen tapaan useaa eri tyylilajia; Buffyssa on nähty esimerkiksi kauhua, komediaa, toimintaa, melodraamaa sekä romantiikkaa, jopa yksi musikaalijaksokin.^[33]

Joss Whedon on kuvaillut Buffya sanoilla "Niin sanottu elämäni kohtaa Salaiset kansiot". Niin sanottu elämäni (My So Called Life) on yhdysvaltalainen televisiosarja, joka pyöri ruudussa vuosina 1994–95. Se kuvasi teini-ikäisen kaveriporukan elämää jokapäiväisten ongelmiensa kanssa ja käsitteli muun muassa homoseksuaalisuutta, ulkopuolisuutta sekä alkoholin ja huumeiden käyttöä. Salaiset kansiot (The X-Files) puolestaan on yliluonnollisia elementtejä ja salaliittoteorioita sekoitteleva yhdysvaltalainen televisiosarja, joka kesti vuodesta 1993 vuoteen 2002. Sarja kertoi kahdesta FBI:n agentista, jotka yrittivät selvittää yliluonnollisia mysteereitä ja hallituksen salaliittoja. Siinä vuorottelivat niin sanotut viikon hirviö- ja mytologiajaksot. Buffy kertoo Niin kutsutun elämäni tavoin ystäväjoukosta, jota Salaisten kansioiden agenttien lailla ympäröivät yliluonnolliset ilmiöt. Lisäksi Buffyn jaksotyypit lainattiin jälkimmäiseksi mainitusta sarjasta.^[34][35][36]

Näiden kahden sarjan lisäksi Whedon on kertonut komediakauhuelokuvalla Tuhon yö (Night of the Comet, 1984) olleen suuri vaikutus Buffyyn. Buffy Summersin hahmon innoittaja puolestaan on hänen mukaansa Ryhmä-X-sarjakuvan Kitty Pryde eli Varjokissa. Buffy myös lainaa ideoita romaaneista ja elokuvista. Esimerkiksi sarjan neljännen kauden päävastustaja Adam on Frankensteinin hirviön kaltainen, kun taas sarjan toisen kauden jakso ”Pahan otteessa” muistuttaa elokuvaa Ruumiinryöstäjät (Invasion of the Body Snatchers, 1956).^[37][38]

 

Buffyn jaksot ja juonenkäänteet sisältävät usein metaforia. Sarjassa tavallisen elämän ongelmat ottavat uuden suunnan ja muuttuvat yliluonnollisiksi metaforiksi. Esimerkiksi yksi Buffyn alkukausien kantavia metaforia oli Whedonin ajatus, että high school on yhtä helvettiä. Sarjassa tämä on lähes kirjaimellisesti totta, sillä Sunnydalen high school sijaitsee hirveisiin demoniulottuvuuksiin aukeavan portaalin eli Helvetinsuun päällä. Muutenkaan Buffylla ja kumppaneilla ei ole helppoa koulussaan; siellä he joutuvat usein taistelemaan helvetillisiä hirviöitä vastaan. Sarjan toisella kaudella Buffy menettää neitsyytensä vampyyripoikaystävälleen Angelille, joka kirouksensa takia menettää sen jälkeen sielunsa ja muuttuu jälleen pahaksi. Näyttelijä Sarah Michelle Gellar sanoi sen olleen ”suurin metafora” ja symboloineen tilannetta, jossa nainen maattuaan mukavan miehen kanssa huomaa tämän muuttuneen hirviömäiseksi. Myöhemmillä kausilla nähdään muun muassa metaforia päihteiden liikakäytölle kun Buffyn paras ystävä Willow tulee riippuvaiseksi taikuudesta. Buffyyn heijastuu myös sarjan tekijöiden ajatuksia elämästä. Whedon on kertonut, että tekijäryhmä mietti aina tarkoin sarjan emotionaalista, yhteiskunnallista ja filosofista sanomaa.^[39][40]

Pääartikkeli: Angel (televisiosarja)

 

Vuonna 1999 Buffysta syntyi spin-off-televisiosarja, joka sai päähenkilönsä mukaan nimen Angel. Sarjan loivat yhteistyössä Joss Whedon ja David Greenwalt, ja sitä tuotti Mutant Enemy -yhtiö. Angelia esitettiin vuosina 1999–2004. Se kesti yhteensä viiden tuotantokauden ja 110 jakson verran. Sen pääosassa nähdään Buffyn entinen poikaystävä, synkkämielinen vampyyri Angel, joka erottuaan Buffysta muuttaa Sunnydalesta Los Angelesiin hyvittämään pahoja tekojaan. Los Angelesissa hän perustaa etsivätoimiston, josta työtä saavat myös Buffysta tutut Cordelia Chase ja Wesley Wyndam-Pryce. Myöhemmin sarjaan liittyvät Buffy-hahmot Harmony ja Spike.^[41]

Angelin ensimmäinen kausi ajoittuu Buffyn neljänteen kauteen, sen toinen kausi äitisarjan viidenteen ja niin edelleen. Joskus molempien sarjojen hahmot seikkailevat sarjasta toiseen. Esimerkiksi Angel vierailee Buffyssa vielä muutamaan otteeseen kolmannella kaudella tapahtuvan lähtönsä jälkeen. Myös useat Buffy-hahmot kuten Buffy, Willow, Faith ja Andrew näyttäytyvät Angelissa. Näitä risteymäjaksoja kutsutaan nimellä crossover. Kuudennella tuotantokaudellaan Buffy siirtyi toiselle tv-kanavalle, ja crossoverit Angelin kanssa loppuvat. Molemmissa sarjoissa kuitenkin vielä viitataan toisen sarjan tapahtumiin, kunnes niiden tarinat jälleen yhdistyvät Buffyn seitsemännen ja viimeisen kauden lopussa.^[42]

Pääartikkeli: Buffy the Vampire Slayer Season Eight

Buffy the Vampire Slayer Season Eight on televisiosarjaan pohjautuva sarjakuva, joka jatkaa tarinaa siitä, mihin se sarjan päättyessä jäi. Sen ensimmäinen osa julkaistiin maaliskuussa 2007. Sarjakuvaa tuottaa Joss Whedon, minkä lisäksi hän on kirjoittanut joitakin sarjakuvan osia. Myös muut televisiosarjan käsikirjoittajat ovat osallistuneet tai osallistumassa sarjakuvan käsikirjoittamiseen. Sarjakuvan piirtämisestä vastaavat lähinnä Georges Jeanty, Andy Owens ja Dave Stewart muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Aluksi Buffy the Vampire Slayer Season Eight -sarjakuvan piti sisältää 25 osaa, mutta sittemmin luku nousi 40 osaan. Sarjakuva on saanut pääasiassa hyvän vastaanoton, ja se on esimerkiksi saanut muutamia palkintoehdokkuuksia. Myös Buffyn sisarsarja Angelin tarinaa on jatkettu sarjakuvamuodossa sarjakuvassa Angel: After the Fall.^[43][44][45]

Vuonna 2001 Joss Whedon Mutant Enemy -tuotantoyhtiöineen alkoi työskennellä Buffyyn perustuvan animaatiosarjan parissa. Sen oli määrä uudelleenkertoa Buffyn ensimmäisen kauden tapahtumia. Sarjassa olisi ollut mukana myös Buffyn sisar Dawn huolimatta siitä, että tämä saapuu alkuperäiseen sarjaan vasta sen viidennellä tuotantokaudella. Toisin kuin useimmat muut sarjan näyttelijät, Buffya esittänyt Sarah Michelle Gellar kieltäytyi uusimasta rooliaan, joten hänet korvasi ääninäyttelijä Giselle Loren. Sarjaa varten kirjoitettiin kuusi, seitsemän valmista käsikirjoitusta, ja vuonna 2004 siitä tuotettiin neljän minuutin mittainen TV-pilotti. Televisiokanavat eivät kuitenkaan kiinnostuneet Buffy-animaatiosta, ja vuonna 2005 Whedon kertoi haudanneensa hankkeen.^[46][47][48]

 

Ajatus Buffyn entisen valvojan Rupert Gilesin ympärille keskittyvästä Ripper-nimisestä televisiosarjasta nousi esille ensimmäistä kertaa vuonna 2001. Gilesia Buffyssa esittänyt Anthony Head lupautui esiintymään pääosassa uudessa sarjassa, joka oli tarkoitus esittää minisarjana BBC-kanavalla. Ripper ei kuitenkaan edennyt pilotin käsikirjoitusta pidemmälle. Ripperiä ei ole nähty myöskään ehdotetuissa televisioelokuvan tai suoraan DVD:lle julkaistavan elokuvan muodossa.^[49]

Hieman ennen Buffyn päättymistä käsikirjoittaja ja silloinen show runner Marti Noxon ehdotti Whedonille Slayer School -sarjaa, joka kertoisi Buffyn viimeisellä kaudella syntyneistä uusista tappajista. Mukana sarjassa olisi ollut myös Willow Rosenbergin hahmo. Whedon hylkäsi ajatuksen, jota hän ei pitänyt hyvänä. Samoihin aikoihin oli puhetta myös spin-offista, jota tähdittäisi Eliza Dushkun esittämä vampyyrintappaja Faith. Dushku kuitenkin kieltäytyi jatkamasta roolissa uudessa sarjassa, sillä hän halusi näytellä uusia rooleja ja oli jo ehtinyt lupautua TV-sarjaan Pelastaja. Viimeisin ehdotus spin-offiksi oli vampyyri Spikesta kertova elokuva, jota Spiken esittäjän James Marstersin lisäksi tähdittäisivät Amy Acker ja Alyson Hannigan.^[50][51][52]

Buffyn suosio johti monenlaisiin sarjaan enemmän tai vähemmän perustuviin oheistuotteisiin kuten sarjakuviin, romaaneihin ja videopeleihin. Esimerkiksi Dark Horse Comics on vuodesta 1998 lähtien julkaissut Buffyyn perustuvaa sarjakuvaa. Vuonna 2007 Whedon jatkoi Buffyn tarinaa sarjakuvana Buffy the Vampire Slayer Season Eight, joka nimensä mukaisesti toimii tavallaan tv-sarjan kahdeksantena kautena. Lisäksi hän on kirjoittanut Dark Horselle vuosina 2001–2003 julkaistun tulevaisuuden vampyyrintappajasta kertovan kahdeksanosaisen Fray -sarjakuvan. Pocket Books -kustantamo on vuodesta 1998 lähtien julkaissut jo yli kuusikymmentä Buffyn maailmaan sijoittuvaa romaania. Buffysta on julkaistu lisäksi viisi virallista videopeliä muun muassa Game Boylle, Xboxille ja PlayStation 2:lle. Ensimmäinen Buffy-peli ilmestyi vuonna 2000 ja uusin vuonna 2004.^{[2][53][54][55]}

Keräilyhahmojen valmistajat Moore Action Collectibles ja Diamond Select ovat tehneet useita Buffy- ja Angel-aiheisia tuotantosarjoja. Keräilyhahmojen koko on vaihdellut 15 senttimetrin mittaisista nivelletyistä hahmoista 30 senttimetrin mittaisiin, Barbien kaltaisiin nukkeihin. Sideshow Collectibles on erikoistunut myös hyvin aidon näköisiin pääasiassa hartsista ja kipsistä valmistettuihin patsaisiin. Ensimmäiset Buffy-keräilyhahmot teki Moore Action Collectibles jo vuonna 1999 ja Diamond Select jatkaa edelleen uusien hahmojen julkaisua vuosittain.^{[56][57][58][59][60]}

 

Vaikka Buffy, vampyyrintappaja onkin miellyttänyt useita kriitikoita ja katsojia, on sarja saanut osakseen myös arvostelua. Sarjaa on arvosteltu muun muassa kausiensa ajoittaisesta heikkolaatuisuudesta. Esimerkiksi sen kaudet neljä ja kuusi ovat joutuneet kovan arvostelun kohteiksi, ja niitä pidetään sarjan ihailijoiden parissa usein sarjan heikoimpina tuotantokausina. Esimerkiksi ihailijasivusto Mikejer's Buffy Reviews piti neljännen kauden Aloite-juonilankaa heikkona ja kauden Big Badia Adamia huonona hahmona tämän persoonallisuuden puutteen takia. Dark Horizons -internetsivuston Garth Franklin puolestaan arvosteli sarjan kuudetta tuotantokautta liiallisesta synkkyydestä ja sarjalle ominaisen huumorin puutteesta. Lisäksi hän pitää kuudennen kauden Big Bad -juonilankaa heikkona ja Willow'n kamppailua taikariippuvuuttaan vastaan väsyttävänä. Kuudennen kauden arvostelijoihin kuuluu myös Buffya näytellyt Sarah Michelle Gellar, joka on ilmaissut tyytymättömyytensä hahmonsa kuudennen kauden luonteenmuutokseen.^[61][62][63]

Seitsemännellä tuotantokaudella esitelty potentiaalinen tappaja Kennedy (Iyari Limon) sai osakseen paljon arvostelua sekä sarjan ihailijoilta että kriitikoilta. Esimerkiksi kriitikko Amy Amatangelon sivuston lukijat äänestivät Kennedyn television ärsyttävimmäksi hahmoksi. Myös seitsemännellä tuotantokaudella esitelty Willown ja Kennedyn välinen rakkaussuhde äänestettiin television toiseksi huonoimmaksi juonilangaksi. Ihailijasivusto Phi-Phenomenon on laskenut kuinka eri hahmojen vuorosanojen määrä vaikuttaa siihen miten sekä vakituiset että satunnaiset katsojat luokittelevat jakson. Sivuston mukaan molemmat katsojaryhmät pitivät jaksoista vähemmän jos Kennedyllä oli niissä runsaasti vuorosanoja. Myös neljännellä kaudella sarjaan mukaan tullut Riley Finn (Marc Blucas) oli ihailijoiden keskuudessa melko epäsuosittu hahmo.^[64][65]

Buffy, vampyyrintappaja keräsi seitsemän tuotantokautensa aikana lukuisia palkintoja ja ehdokkuuksia. Sarja on muun muassa saanut useita Emmy-ehdokkuuksia esimerkiksi parhaasta käsikirjoituksesta ja erikoistehosteista sekä voittanut palkinnot parhaasta meikkauksesta ja musiikista vuonna 1998. Buffyn näyttelijäkaarti puolestaan on sekä voittanut että ollut ehdolla useisiin palkintoihin. Esimerkiksi Sarah Michelle Gellar, James Marsters ja Alyson Hannigan ovat sekä voittaneet Saturn-palkinnon että olleet palkintoehdokkaina useita kertoja. Gellar sai suorituksestaan Buffy Summersina lisäksi yhden Golden Globe -ehdokkuuden vuonna 2001.^[66]

Kuten useille muillekin televisiosarjoille myös Buffylle on omistettu useita ihailijasivustoja, jotka muun muassa ovat kirjoittaneet tiivistelmiä sarjan jaksoista ja esitelleet sen henkilöitä. Lisäksi sarjan pohjalta on kirjoitettu paljon fan fictionia. Sarjan luoja Whedon on suhtautunut ihailijoiden teoksiin suopeasti. Ihailijoiden ja Buffyn vaikutussuhde on ollut kaksisuuntainen, sillä Buffyn ihailijat ovat vaikuttaneet sarjaan itseensä. Esimerkiksi sarjan tekoaikaan Whedon seurasi useita keskustelupalstoja nähdäkseen miten ihailijat vastasivat sarjan käänteisiin. Whedonin mukaan esimerkiksi Seth Greenin näyttelemän Oz-hahmon kohtausten kirjoittamiseen vaikutti se, etteivät ihailijat heti ottaneet hahmoa omakseen. Tämän vuoksi Whedon lisäsi Ozille useita kohtauksia, joiden kautta hän uskoi ihailijoiden voivan ihastua hahmoon. Toinen esimerkki on sarjan toisella tuotantokaudella esitelty Spike. James Marstersin näyttelemän Spiken oli tarkoitus olla vain lyhytaikainen hahmo, mutta hahmon suosio muutti suunnitelmia ja hänet pidettiin mukana lopulta aina sarjan päätökseen asti.^[67][68]

Buffylla on ollut suuri vaikutus populaarikulttuuriin, ja sarjaan viitataan usein esimerkiksi muissa televisiosarjoissa sekä sarjakuvissa ja videopeleissä. Sarjaan on viitattu esimerkiksi televisiosarjoissa Frendit, Simpsonit, Xena ja Gilmoren tytöt, ja esimerkiksi venäläisessä elokuvassa Night Watch eräs sen hahmoista nähdään katsomassa Buffyn viidennen tuotantokauden jaksoa Buffy vastaan Dracula. Lisäksi Buffyn pohjalta on tehty lukuisia parodioita, joiden tekemiseen myös sarjan omat näyttelijät ovat joskus osallistuneet. Esimerkiksi Sarah Michelle Gellar on näytellyt Buffya televisiosarja Saturday Night Liven sketsissä, jossa vampyyrintappaja seikkailee Seinfeldin maailmassa. Hän on myös lainannut ääntään Robot Chicken -sarjan jaksoon, joka parodioi Buffyn "kahdeksatta tuotantokautta". Myös televisiosarjat MADtv ja V Graham Norton ovat esittäneet Buffy-parodioita. Buffy on myös transneptunisen kohteen 2004 XR190:n epävirallinen nimi. Kohde sai nimensä Buffyn nimihenkilöltä Buffy Summersilta.^[69][70]

Useat tahot kuten All Movie Guide, The Hollywood Reporter ja The Washington Post ovat kutsuneet Buffya vaikutusvaltaiseksi televisiosarjaksi, ja sarja onkin jättänyt jälkensä televisioon. Esimerkiksi syyskaudella vuonna 2003 Yhdysvalloissa tehtiin runsaasti televisiosarjoja, joissa näkyi Buffyn vaikutteita. Useat näistä sarjoista käsittelivät nuoria vahvoja naisia, jotka Buffy Summersin tavoin yrittivät ylläpitää normaalia elämää samalla kun kamppailivat tullakseen toimeen jonkin yliluonnollisen voiman tai kohtalon kanssa. Tällaisia sarjoja olivat esimerkiksi Dead Like Me ja Joanin salaisuus. Dead Like Me -sarjan luoja Bryan Fuller sanoikin Buffyn osoittaneen nuorten naisten voivan pärjätä sekä fantasiamaisissa että realistisissa tilanteissa. Hän mainitsi myös Buffyn tuoneen naiset pääosaan sen sijaan, että nämä olisi sysätty sivuun. Käsikirjoittaja Russell T. Davies on kertonut Buffyn ja sen sisarsarjan Angelin osittain innoittaneen hänen luomansa televisiosarjat Doctor Whon ja Torchwoodin. Hänen mukaansa Buffy osoitti hirviötarinoiden kertomisen voivan olla haasteellista, ja hän sanoi Joss Whedonin nostaneen rimaa jokaiselle käsikirjoittajalle.^[71][72][73]

• Buffy the Vampire Slayer Season Eight
• Buffy the Vampire Slayer Season Nine
• Ruumis (Buffy, vampyyrintappaja)

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Buffy, vampyyrintappaja.

• Buffy Internet Movie Databasessa (englanniksi)
• Buffy, vampyyrintappaja AllMoviessa. (englanniksi)
• Suomenkielinen Buffy/Angel-sivusto.
• BBC:n Buffy-sivusto. (englanniksi)