Bruce Rioch

Rioch aloitti ammattilaispeliuransa Luton Townissa 1964. Rioch edusti seuraa viiden kauden ajan ja oli 24 maalillaan tärkeä lenkki Lutonin voittaessa 4.divisioonan kaudella 1967–68. Rioch siirtyi Lutonista Aston Villaan heinäkuussa 1969 100 000 punnan siirtosummalla, mikä oli tuon ajan ennätys 2.divisioonassa. Aston Villassa Rioch oli mukana, kun birminghamilaisseura hävisi Englannin liigacupin finaalissa Tottenhamille 2–0.

Helmikuussa 1974 Rioch siirtyi Villasta Derby Countyyn ja oli voittamassa samaisella kaudella historiallista liigamestaruutta. Rioch pelasi Evertonissa joulukuusta 1976 syyskuuhun 1977 palaten sitten takaisin Derbyyn. Riidat päävalmentaja Tommy Dochertyn kanssa johtivat Riochin lainapesteihin Birmingham Cityssä joulukuussa 1978 ja Sheffield Unitedissa maaliskuussa 1979.

1979 Rioch jätti Derbyn ja suuntasi Yhdysvaltain jalkapalloliigassa pelanneeseen Seattle Soundersiin. Hän pelasi seurassa vuoteen 1980 saakka ja hänet valittiin NASL-liigan all-star miehistöön kaudella 1980. Lokakuussa 1980 hän jätti Seattlen palaten Englantiin. Rioch lopetti peliuransa Torquay Unitedin pelaajavalmentajana 1984.

• Englannin mestaruus: 1974
• Englannin liigacup
  • Hopeaa 1971
• Englannin 4. divisioona: 1968

Rioch aloitti valmennusuransa Torquay Unitedin pelaajavalmentajana 1982. Tammikuussa 1984 Rioch joutui riitoihin pelaaja Colin Andersonin kanssa ja jätti tehtävänsä. Helmikuussa 1995 hän FC Seattlen päävalmentajaksi, mutta erosi jo syyskuussa ja palasi takaisin Englantiin.

Helmikuussa 1986 Rioch siirtyi Middlesbrough FC:n päävalmentajaksi. Riochin joholla Boro sijoittui kaudella 1986–87 3.divisioonassa toiseksi ja nousi toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Riochin johdolla seura taisteli tiensä aina pääsarjaan saakka, kun se kaudella 1987–88 nousi pääsarjatasolle pudotuspelien kautta. Kausi liigassa ei kuitenkaan sujunut ruusuisesti hyvästä alkukaudesta huolimatta. Loppujen lopuksi Middlesbroughn kohtaloksi tuli putoaminen takaisin 2.divisioonaan. Kausi 1989–90 sujui entistä kehnommin ja Riochin johtama Boro ajautui putoamiskamppailuun nyt 2.divisioonassa. Maaliskuussa 1990 seurajohto sai tarpeekseen ja Rioch sai lähteä joukkueesta.

Huhtikuussa 1990 Rioch siirtyi Millwall FC:n päävalmentajaksi. Hän johdatti seuran 2.divisioonassa viidenneksi ja mukaan nousukarsintoihin, joissa Millwall ei kuitenkaan onnistunut voittamaan. Rioch erosi tehtävästään Millwall-luotsina maaliskuussa 1992.

Toukokuussa 1992 Rioch jatkoi uraansa Bolton Wanderersin päävalmentajana. Riochin johdolla Bolton nousi heti kaudella 1992–93 toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, joka uudessa liigasysteemissä oli 1.divisioona. Kaudella 1994–95 Boltonin menestys sai jatkoa kun Rioch johdatti seuran Englannin liigacupin finaaliin ja 1. divisioonan nousukarsintoihin. Liigacupin finaalissa Liverpool FC oli parempi, mutta nousukarsinnoissa Reading FC kaatui jatkoajan jälkeen 4–3 ja Bolton nousi Englannin Valioliigaan. Karsintaottelu jäi Riochin viimeiseksi Boltonissa, sillä hän siirtyi Arsenalin päävalmentajaksi.

Riochin pesti Tykkimiehissä jäi yhteen kauteen. Hänen johdollaan seura sijoittui Englannin Valioliigassa viidenneksi ja selvisi mukaan UEFA Cupiin. Englannin liigacupissa Rioch johdatti Arsenalin välieriin, joissa tuli takkiin Aston Villalta ja FA Cupissa tie puolestaan katkesi jo kolmannella kierroksella ykkösdivisioonassa pelannutta Sheffield Unitedia vastaan.

Huolimatta hyvästä kaudesta Rioch sai potkut aivan kauden 1996–97 alla ajauduttuaan kiistoihin siirtopolitiikasta seurajohdon kanssa. Rioch oli hankkinut kesällä 1995 seuraan hollantilaisen Dennis Bergkampin, joka uhkasi seuraikoni Ian Wrightin asemaa. Riochin toimia ei katsottu hyvällä, vaikka sittemmin Dennis Bergkampista tuli yksi Tykkimiesten suurista tähdistä joukkueen menestysvuosina.

Arsenal-potkujen jälkeen Rioch jatkoi uraansa Stewart Houstonin apulaisvalmentajana Queens Park Rangersissa. Molemmat olivat entisiä Arsenal-miehiä, Houston oli nimittäin toiminut Tykkimiesten apulaisvalmentajana ensin George Grahamin ja sittemmin Riochin alaisuudessa. Pesti QPR:ssa jäi reiluun yhteen kauteen, kun kaksikko sai potkut marraskuussa 1997.

Rioch palasi valmennustehtäviin toukokuussa 1998 siirtyen Norwich Cityn päävalmentajaksi. Riochin johdolla kovin tavoittein varustautunut Norwich ei onnistunut nousemaan Englannin Valioliigaan ja Rioch erosi tehtävistään kauden 1999–2000 jälkeen.

Norwich-pestinsä jälkeen Rioch jatkoi uraansa Wigan Athleticissa. Riochin johdolla rugbykaupungin joukkue oli noussut 1.divisioonassa taistelemaan noususta Valioliigaan. Helmikuussa 2001 Rioch kuitenkin jätti yllättäen tehtävänsä.

Wiganista lähtönsä jälkeen Rioch oli vuosia sivussa valmennustehtävistä. Hänet yhdistettiin Derbyn valmennuskuvioihin kesällä 2003, mutta skotti ei pestiin lähtenyt. Rioch nähtiin tositoimissa vasta kesäkuussa 2005, kun hän siirtyi tanskalaisen Odense BK:n päävalmentajaksi. Riochin johdolla OB sijoittui Tanskan superliigassa hienosti kolmanneksi kaudella 2005–06 ja oli mukana kärkitaistelussa myös seuraavalla kaudella. Maaliskuussa 2007 Rioch kuitenkin erosi tehtävistään vaimonsa sairauden vuoksi. OB voitti myöhemmin samalla kaudella Tanskan cupin.

Kesällä 2008 Rioch palasi valmennustehtäviin allekirjoittaen puolen vuoden sopimuksen Tanskan mestariseura Aalborg BK:n kanssa. Norjaan siirtynyttä Erik Hamrénia tehtävässä seuranneen Riochin aikana AaB ei ole kyennyt edelliskauden kaltaiseen lentoon. Mestarien liigan lohkovaiheessa seura on kärsinyt tappiot jo Villarrealille ja Manchester Unitedille. Tanskan superliigassakin seura on 9 kierroksen jälkeen toiseksiviimeisenä. Lokakuussa Rioch ilmoittikin jättävänsä seuran kunhan hänen sopimuksensa joulukuun lopussa päättyy.^[1]

Rioch ei kuitenkaan saanut jatkaa Aalborgissa edes vuoden loppuun, vaan seura erotti skotin lokakuun lopulla Aalborgin hävittyä kolme ensimmäistä Mestarien liigan ottelua ja ollessa sijalla 11 Tanskan superliigassa.^[2]