Bolgaarin kieli

Bolgaarin kieli on muinaisten bolgaarien puhuma turkkilainen kieli, joka tunnetaan lähinnä henkilö- ja paikannimien, lainasanojen sekä lyhyiden piirto- ja hautakirjoituksien perusteella.

Asovanmeren ympärillä asuneiden bolgaarien muodostama heimoliitto, Suur-Bolgaria, hajosi 600-luvun puolivälissä. Sen jälkeen tunnetaan kaksi bolgaariryhmää: Volgan keskijuoksulla ja Kaman alajuoksulla asuneet volganbolgaarit sekä tonavanbolgaarit, jotka 800-luvulla sulautuivat nykyisiin slaavilaista bulgarian kieltä puhuviin bulgarialaisiin.^[1]

Bolgaari jakautuu kolmeen kielimuotoon:

• Asovanmeren seudulla 400–900-luvuilla puhuttua kubaninbulgaaria pidetään unkarin kielen turkkilaisten lainasanojen lähteenä. Siitä on säilynyt myös piirtokirjoituksia, joiden merkit muistuttavat unkarilaisia riimuja.
• 600–800-luvuilla puhuttu tonavanbulgaari tunnetaan kyrillisellä kirjaimistolla laaditun bolgaariruhtinaiden luettelon sekä etupäässä kreikkalaisilla kirjaimilla tehtyjen piirtokirjoitusten perusteella.
• Volgan Bolgariassa 700–1100-luvuilla puhutusta volganbolgaarista on säilynyt arabialaisella kirjaimistolla laadittuja hautakirjoituksia, muutamia riimuja käsittäviä lyhyitä piirtokirjoituksia ja muihin kieliin omaksuttuja lainasanoja. Hautakirjoituksissa volganbolgaaria käytettiin 1300-luvulle saakka. Niissä esiintyy myös arabiankielisiä lainasanoja.^[2]

Bolgaari kuuluu turkkilaisten kielten bolgaarilaiseen ryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat muinainen kasaari sekä nykykielistä tšuvassi. Bolgaarivaikutusta on havaittavissa myös kiptšakkilaiseen ryhmään kuuluvissa tataarissa ja baškiirissa.^[3]