Biosemiotiikka
Biosemiotiikka on tiede, semiotiikan haara, joka tutkii semioottisia prosesseja ja eliöiden elämää suhteessa niiden ympäristöön, Umweltiin. Nykyisen biosemiotiikan mukaan kaikki eliöt muodostavat eräänlaisen merkkiprosessin eli semioosin.
Sen klassikko on virolais-saksalaisen biologin Jakob von Uexküllin teos Bedeutungslehre (suom. Merkitysoppi, 1940).
Katso myös
muokkaaKirjallisuutta
muokkaa- Emmeche, Claus; Kull, Kalevi; Stjernfelt, Frederik 2002. Reading Hoffmeyer, Rethinking Biology. (Tartu Semiotics Library 3.) Tartu: Tartu University Press.
- Favareau, Donald 2006. The evolutionary history of biosemiotics. In: Barbieri, M. (ed.), Introduction to Biosemiotics: The New Biological Synthesis. Berlin: Springer, 1–67.
- Kull, Kalevi 1999. Biosemiotics in the twentieth century: a view from biology. Semiotica 127(1/4): 385–414.
- Sebeok T. A., Umiker-Sebeok J. (ed.) 1992. Biosemiotics: The Semiotic Web 1991. Berlin: Mouton de Gruyter.
Aiheesta muualla
muokkaa- Vihelmaa, Ella: ”Miten ihmiskeskeistä tekstikäsitystä voi kyseenalaistaa semioottisista lähtökohdista?”. Teoksessa Haapaniemi, Riku & Ivaska, Laura & Katajamäki, Sakari (toim.): Tekstit ympärillämme: Kirjoituksia tekstikäsityksistä ja -käytänteistä, s. 228–238. Tampere: Tampereen yliopisto, 2024. ISBN 978-952-03-3465-9 Vapaasti luettavissa