Behmin koulu

Koulun perusti Pietarista Viipuriin muuttanut saksalaistaustainen teologi Karl Gottlieb Behm. Kaupungissa oli aikaisemmin 1840-luvulta saakka toiminut Peter Wilhelm Nokelinin sisäoppilaitos, joka kuitenkin suljettiin 1852. Behmin seuraavana vuonna perustama uusi koulu oli aluksi tarkoitettu lähinnä Viipurin saksankieliselle väestölle, mutta siitä tuli nopeasti suosittu myös suomen-, ruotsin- ja venäjänkielisten keskuudessa. Hyvän maineen saavuttaneeseen kouluun saavuttiin pian opiskelemaan myös muualta Suomesta sekä pietarin- ja baltiansaksalaisten keskuudesta.^[1][2]

Behm käytti oman koulunsa mallina Liivinmaan kuvernementin Võrussa ja Birkenruhissa, nykyisen Cēsisin Bērzainessa toimineita yleisiä kouluja.^[3] Se sai myös pientä valtionavustusta, jota ei ennen 1870-lukua myönnetty kuin muutamalle yksityiselle oppilaitokselle.^[4] Behmin koulussa pystyi suorittamaan klassis- tai reaalipainotteisen oppimäärän. Koulusta valmistuneet omasivat saksan lisäksi hyvät taidot myös venäjän kielessä, koska sen opiskeluun kiinnitettiin paljon enemmän huomiota, kuin yleisissä suomen- ja ruotsinkielisissä kouluissa.^[1] Myöhemmin opetuksen painopiste siirtyi yleisten humanististen aineiden sijasta kauppasivistykseen, minkä vuoksi koulusta tuli erityisen suosittu kauppias- ja liikemiesperheiden poikien keskuudessa.^[5]

Carl Gottlieb Behm kuoli jo kolme vuotta koulun perustamisen jälkeen, mutta hän onnistui luomaan sille niin vankan maineen, että oppilaitosta kutsuttiin toimintansa loppuun saakka Behmin nimellä.^[1] Hänen kuolemansa aikaan koulussa oli noin 80 oppilasta, joista kymmenkunta oli suomalaisia ja loput Pietarista.^[6] Myös myöhemmin oppilasmäärä pysyi samoissa lukumäärissä, esimerkiksi lukuvuonna 1862–1863 koulussa oli 85 oppilasta.^[7]

Behmin kuoleman jälkeen koulun johtajaksi tuli aluksi opettajiston vanhin Ernst Ziemssen (1823–1901^[8]), joka oli Behmin opiskelutovereita,^[9] sekä hänen jälkeensä tehtävää koulun lopettamiseen saakka hoitanut saksalainen matematiikanopettaja Ferdinand Friedrich Zeidler.^[10] Vuonna 1878 Behmin koulu muutettiin lyseoksi,^[11][12] mutta lakkautettiin jo 1881, kun se ei enää pystynyt kilpailemaan 1870-luvun koulu-uudistusten jälkeen perustettujen uusien koulujen kanssa.^[1] Seuraavana lukuvuonna Behmin koulun toimintaa jatkoi kaupungin venäläisten kauppiaiden aloitteesta perustettu kuusiluokkainen venäjänkielinen reaalikoulu.^[5]

Karl Gottlieb Behm perusti koulunsa kilometrin päässä Viipurin keskustasta sijainneen Papulan kartanon eli Marienhoffin maille.^[13] Lääninrakennuskonttorin konduktöörin Anders Sandellin suunnittelema uusi koulurakennus valmistui vuonna 1856. Suuressa puurakennuksessa oli opetusluokkien ja opettajien työhuoneiden lisäksi musiikki- ja liikuntasalit, kirjasto, oleskelutila, keittiö, leipomo, ruokala, sairastupa ja sauna. Lisäksi rakennuksessa oli asuintiloja koulun palvelushenkilökunnalle. Rakennukseen kuului myös korkea kuusikulmainen torni. Pihamaalla oli erilaisia talousrakennuksia sekä ryytimaa ja puutarha koulun keittiön tarpeisiin.^[1][2]

Uuden koulun siipirakennus tuhoutui elokuussa 1857 raivonneessa tulipalossa, jolloin opettajana toiminut säveltäjä Richard Faltin menetti lähes koko omaisuutensa. Mukana oli useita arvokkaita instrumentteja sekä hänen omia sävellyksiään.^[9] Koulun sulkemisen jälkeen rakennus oli Ferdinand Zeidlerin lesken omistuksessa, kunnes senaatti osti sen vuonna 1897 Viipurin pataljoonan kasarmialueen laajentamista varten.^[14] Koulurakennus oli jonkin aikaa pataljoonan esikunnan käytössä, mutta nykyään sitä ei enää ole.^[13]

Lukuisat Behmin koulun oppilaat nousivat myöhemmin merkittävään asemaan sekä Suomessa että Venäjällä. Heidän joukossaan oli erityisesti liikemiehiä ja talouselämän vaikuttajia, kuten teollisuusmies Arthur Sommer,^[15] kauppaneuvos ja valtiopäivämies Albert Oskar Snellman,^[16] vuorineuvos Johan Albert Edvard von Julin,^[17] pääjohtaja Wilhelm Hackman^[18] sekä useita Viipurin saksalaisten kauppiassukujen jäseniä. Koulua käyneiden kuuluisien venäläisten joukossa olivat muun muassa valtioneuvos Pjotr Štšukin^[1] sekä Moskovasta asti saapunut Alexander Roediger, joka myöhemmin toimi Venäjän sotaministerinä.^[19] Štšukin kertoi muistelmissaan, miten Behmin koulussa luettiin uutterasti latinaa ja kreikkaa, sillä oppilaita valmistettiin Tarton yliopistoon, jossa näiden kielten taito oli pääsyehto.^[20]

Behmin koulu tunnettiin myös laadukkaasta piirustusopetuksesta, jota antoi baltiansaksalainen taidemaalari Theodor Albert Sprengel. Hänen opissaan oli muun muassa kuvanveistäjä Johannes Takanen.^[21] Muita merkittäviä opettajia olivat musiikinopettajat Heinrich Wächter ja Richard Faltin^[22] sekä kieltenopettajana toiminut filologi Arvid Fritiof Nordqvist.^[23] Vuosina 1854–1860 opettajiin kuulunut Karl Gottlieb Behmin lanko Gustav Felix Rinne kehitti sittemmin pappina kuorolaulua Hiidenmaalla ja laati Behmin koulusta tutun Maamme-laulun säveleen Hiidenmaan hymnin.^[24] Koulun rehtoreita ja tarkastajia olivat muun muassa oppikirjojen tekijänä tunnettu Alexander Edvard Modeen^[25] ja Carl Wilhelm Ahrenberg.^[26]

Behmin kouluun opettajaksi saapunut Ferdinand Zeidler toi vuonna 1859 mukanaan Pohjois-Saksasta ruusulajikkeen, jota hän alkoi puolisonsa kanssa kasvattamaan koulun puutarhassa. Nykyään se tunnetaan nimellä Papulanruusu.^[27]