Baseball

Baseball-ottelu pelataan vuoropareissa, joiden aikana joukkueet ovat vuorottain lyömässä ja kentällä. Vuoroparit aloittaa aina vierasjoukkue. Voittaja on normaalisti se, jolla on eniten juoksuja yhdeksän vuoroparin jälkeen. Jos tilanne on tasan, ottelua jatketaan vuoropari kerrallaan.^[2]

Joukkueet yrittävät tehdä juoksuja sisävuorojensa aikana. Juoksu tulee, kun pelaaja kulkee kolmen pesän kautta kotipesään. Jos lyöjä lyö pallon takarajan yli, syntyy kunniajuoksu eli ”kunnari”, ja lyöjä saa kiertää kaikki pesät ja tehdä juoksun.^[2]

Joukkueissa on yhdeksän pelaajaa. Ulkopelaajia ovat syöttäjä, sieppari, ykkösvahti, kakkosvahti, kolmosvahti, polttaja, oikea koppari, keskikoppari ja vasen koppari.^[3] Sisävuorossa olevalta joukkueelta tulee vuorotellen yksi pelaaja lyömään.^[4]

Syöttäjä yrittää heittää sellaisen syötön, johon lyöjä ei osu kunnolla. Syöttäjä syöttää 20 sekunnin aikarajan sisällä.^[5] Aloitussyöttäjät pelaavat keskimäärin noin kuusi vuoroa per ottelu. Joukkueessa on kerrallaan viisi aloittavaa syöttäjää ja useampi vaihtosyöttäjä. Täydellinen peli syöttäjältä tarkoittaa, että yksikään vastustaja ei pääse ottelun aikana kentälle. Nollapelissä aloitussyöttäjän vuorossa ei vastustaja tee yhtään juoksua.^[6][7]

 

Ulkovuorossa olevan joukkueen syöttäjä yrittää polttaa kolme sisävuorossa olevan joukkueen lyöjää, jolloin vuoro vaihtuu. Syöttäjä voi heittää pallon eri tyyleillä, joilla palloon saadaan käden asentoa vaihtamalla erilainen nopeus ja lentorata. Kierresyötössä on yläkierrettä, laakasyöttö on nopea ja melko suora, ja liukusyöttö on kierresyötön ja laakasyötön väliltä. Iskualue on kotilaatan päällä oleva kuvitteellinen aukko, joka on lyöjän polvien ja rinnan välisellä alueella. Lyöjä tai juoksija palaa, kun kolme syöttöä on ”suoria”, kun pallo lyödään kopiksi, tai kun pesien välillä oleva juoksija palaa kun häntä tai pesää kosketetaan pallolla. Syöttö on suora, kun syötetty pallo menee iskualueen läpi, kun lyöjä heilauttaa mailaansa, tai kun lyönti on laiton.^[2]

Juoksijalla on muutamia vaihtoehtoja etenemiseen. Hän voi varastaa eli edetä omin avuin seuraavalle pesälle ilman lyöntiä tai virhettä. Koppilyönnillä saa edetä, vasta kun koppi on vastaanotettu. Jos hän on ollut irti pesästä kopin aikana, hänen on palattava pesälle. Juoksija palaa esimerkiksi, jos hän ei ole pesällä ja häntä kosketaan tai jos kopin sattuessa hän ei ehdi pesälle.^[8] Kullakin pesällä voi olla kerrallaan yksi juoksija, eivätkä he saa ohittaa toisiaan.^[9]

Kun lyöjä osuu palloon, hänen on lähdettävä etenemään kohti ykköspesää. Ulkopelaaja ottaa pallon kiinni ja yrittää heittää sen ykköspesälle ennen kuin lyöjä ehtii sinne. Jos ykkösvahti koppaa pallon ennen kuin lyöjä ehtii pesälle, lyöjä palaa; muuten hän saa jäädä pesälle.^[2]

Lyöjä saa vapaataipaleen ykköselle esimerkiksi neljästä väärästä syötöstä tai jos syöttö osuu lyöjään.^[9]

Pelissä on pitkälti kyse siitä, miten hyvin lyöjät onnistuvat syöttäjiä vastaan, sillä parhaidenkin lyöjien onnistumisprosentti ammattiliigoissa on noin 35 prosenttia. Kenttätapahtumia baseballissa onkin suhteellisen vähän esimerkiksi pesäpalloon verrattuna.^[9]

 

Baseball-kentän rajaavat rajalinjat ja taka-aita. Kenttä on jaettu etukenttään ja takakenttään, joita erottaa puolikaaren muotoinen nurmiraja. Etukentän keskellä on ruohopäällysteinen neliö eli ”timantti”, jonka sivut ovat 27,5 metriä. Neliön kulmissa ovat neljä pesää ykköspesästä kotipesään. Ykköspesä on kotipesästä katsoen neliön oikeassa kulmassa ja muut pesät siitä vastapäivään.^[10] Pesät on merkitty noin 40 × 40 senttimetrin kokoisilla tyynyillä.^[9]

Neliön keskellä on syöttökumpu, josta syöttäjä heittää pallon kotipesän suunnassa olevaa syöttölaattaa kohti, jonka äärellä seisoo vastajoukkueen lyöjä. Syöttökummun läpimitta on 5,5 metriä ja korkeus enintään 25,5 senttimetriä kotilaattaan nähden. Kummun keskipisteen takana on pieni syöttölaatta, johon syöttäjän on koko syötön ajan kosketettava. Syöttäjän etäisyys lyöjästä on 18,5 metriä.^[10]

Etukentän ulommainen osa on hiekkaa ja koko takakenttä nurmea. Takakentän takarajalla on aita ja kulmissa rajapylväät, joista tuomari näkee, onko takarajan ylittänyt lyönti laiton vai kunniajuoksu. Kentän sivuilla on vaihtopenkit.^[10] Takalinjaan on kotipesältä kentän sivuilla noin 100 metriä ja keskellä 120–130 metriä.^[9]

 

Baseballmaila on 63,5–101,6 senttimetriä pitkä ja kapenee kahvaa kohti. Ammattilaisten täytyy käyttää puumailaa, mutta amatööritasolla voidaan käyttää myös alumiinista.^[11] Maila painaa yleensä enintään 1,4 kilogrammaa.^[12]

Baseball-pallon ydin on kumia ja korkkia. Sen ympärille on kierretty puuvillanarua, ja pallo on päällystetty kahdella nahansuikaleella, jotka on ommeltu yhteen punaisella puuvillalangalla.^[12]

Baseballräpylöitä on pelipaikasta riippuen eri kokoisia. Etukenttäräpylän enimmäiskoko on 21,3 senttimetriä. Siepparin räpylä on paksu, eikä siinä ole erillisiä koloja sormille.^[12]

Lyöjällä on kypärä, sillä syötön nopeus voi olla jopa 160 kilometriä tunnissa.^[11] Siepparilla on hyvät suojavarustukset, jotka peittävät hänen päänsä ja etukehonsa.^[12]

 

Baseballin huippua edustavat Pohjois-Amerikan kaksi ammattilaissarjaa National League ja American League, jotka yhdessä muodostavat Major League Baseballin.^[13] Niiden lisäksi pelataan pienempiä sarjoja, jotka tunnetaan yhteisnimellä Minor League Baseball.

Baseballia pelataan nykyisin myös etenkin Kiinassa, Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Kuubassa ja Venezuelassa.^[11] Myös Dominikaanisessa tasavallassa baseball on suosittua ja maa onkin tuottanut monia huippupelaajia,^[14] jopa siinä määrin, että jokaisella Major League Baseballin joukkueella on nykyisin pelaajakehitykseen keskittyvä akatemia Dominikaanisessa tasavallassa.^[15]

Suomessa lajia pelataan SM-sarjassa ja Suomi-sarjassa.^[16]

Kansainvälinen baseball-liitto järjestää esimerkiksi baseballin maailmancupia ja World Baseball Classicin.^[13]

Baseballin juuret ovat Britteinsaarilla, missä lapset ja nuoret olivat kisailleet ainakin 1600-luvulta lähtien pelissä nimeltä rounders. Siinä lyötiin pyöreää esinettä mailalla ja sen jälkeen juostiin. Vuodelta 1744 Britanniasta löytyy kirjallinen maininta pelistä nimeltä base-ball, jossa pelialue oli kolmion muotoinen ja pesinä olivat tolpat.^[17]

Englantilaiset ja irlantilaiset siirtolaiset toivat pelin Pohjois-Amerikkaan, missä ensimmäinen maininta pelistä on vuodelta 1791. Eri puolilla Yhdysvaltoja pelattiin 1830-luvulla erilaisia pallopelejä, jotka muistuttivat osittain nykyistä baseballia.^[17] Ensimmäinen muistiin merkitty baseball-ottelu pelattiin vuonna 1838.^[11]

Vuonna 1845 New York Knickerbockersin edustajat laativat baseballille säännöt ja ryhtyivät järjestämään säännöllisesti otteluita. Ensimmäiset säännöt olivat paljon nykysääntöjen kaltaiset, mutta esimerkiksi syötön sai antaa vain alakautta, ja palo syntyi vaikka pallo pomppasi kerran maassa ennen koppia.^[18] Sääntöjen kirjoittajaa Alexander Cartwrightia kutsutaan nykyaikaisen baseballin isäksi.^[19] Ensimmäinen virallisesti dokumentoitu ottelu käytiin 19. kesäkuuta 1846 Hobokenissa New Jerseyssä.^[20]

 

Baseballista tuli suosittua 1850-luvulla etenkin New Yorkissa, missä perustettiin kansallinen baseball-liitto NABBS vuonna 1857. New Yorkin alueen joukkueet alkoivat 1863 pelata kansallisesta mestaruudesta, ja samana vuonna myös Kanadassa alettiin pelata maan mestaruussarjaa. New Yorkin liitto muutti pelin sääntöjä vuonna 1863 niin, että koppi piti ottaa suoraan ilmasta. Sisällissodan aikana pelin suosio kasvoi edelleen, kun siitä tuli sotilaiden vapaa-ajan harrastus. Mustaihoiset pelaajat suljettiin kilpailutoiminnan ulkopuolelle 1867. Peli muuttui ammattimaisemmaksi, kun alettiin rakentaa aidattuja pelikenttiä. Ensimmäinen ammattilaisseura oli Cincinnati Red Stockings, joka aloitti 1869, ja ensimmäinen ammattilaisliiga käynnistyi 1871. Sen seuraaja National League aloitti 1876, ja se on vanhin edelleen toimiva urheilun ammattilaissarja. Yläkautta syöttäminen sallittiin vasta 1884, ja säännöt saavuttivat nykymuotonsa 1893.^[20]

Kanadan ensimmäinen ammattilaisliiga aloitti 1877, ja Kuubassa ensimmäinen sarja pelattiin 1878.^[21]

American League perustettiin Yhdysvalloissa 1901. Se ja National League kilpailivat aluksi pelaajista, mutta 1903 ne tekivät yhteistyösopimuksen, ja saman vuoden syksyllä kahdeksan joukkueen liigojen voittajat kohtasivat kauden päätteeksi mestaruusottelussa World Series. Sarjat alettiin tuntea yhteisnimityksellä Major League Baseball. 1900-luvun ensimmäisiä vuosikymmeniä pidetään baseballin kulta-aikana, sillä peli saavutti silloin kaikkien yhteiskuntaluokkien suosion.^[22]

 

Vuoden 1919 World Seriesin yhteydessä tapahtui suuri vedonlyöntiskandaali, jossa kahdeksan Chicago White Soxin pelaajaa sai elinikäisen toimitsijakiellon ottelutulosten sopimisesta. Skandaali johti komissaarin viran perustamiseen, ja vuonna 1921 komissaarille annettiin sarjaa koskevassa päätöksenteossa lähes diktaattorin valtuudet. Baseballin farmijärjestelmä perustettiin 1920–1930-luvun vaihteessa. Baseballin suurin tähti sotien välisenä aikana oli Babe Ruth, joka murskasi lähes kaikki lyöntiennätykset.^[23]

Japanin ammattilaissarja NPB käynnistyi 1936. Kansainvälinen baseball-liitto (IBAF) perustettiin 1938, ja toisen maailmansodan jälkeen monissa Euroopan maissa aloitettiin ammattilaissarja. Naiset olivat alkaneet pelata baseballia Yhdysvalloissa 1860-luvulla, ja naisten ammattilaissarja perustettiin toisen maailmansodan aikana.^[24]

Toisen maailmansodan jälkeen aiemmin omissa sarjoissaan pelanneet mustat pelaajat pääsivät vähitellen pääsarjoihin, ensimmäisenä Jackie Robinson 1947. Latinotaustaisten pelaajien määrä kasvoi 1950-luvulla Major League Baseball -sarjoissa. 1950–1970-luvuilla huippubaseballin suosio laski, joten sarjaa levitettiin laajemmalle alueelle. Jotkin itärannikon seurat muuttivat länsirannikolle, ja MLB:hen tuli kanadalaisjoukkueita. Voimasuhteita pyrittiin tasoittamaan suosimalla heikoimpia joukkueita värväystilaisuuksissa, jotka aloitettiin 1965. Ammattilaispelaajien oikeuksia ja palkkoja parannettiin pelaajien yleislakon jälkeen 1972.^[25]

Baseball oli olympialaisten ohjelmassa vuosina 1992–2008.^[13] Ensimmäiset kaksi kertaa mukana sai olla vain amatöörejä, mutta vuoden 2000 kisoista alkaen myös ammattilaisia.^[26]

Softball on baseballista Yhdysvalloissa vuonna 1887 kehitetty muunnelma.^[27]

Suomalaisen pesäpallon kehittäjä Lauri Pihkala otti vaikutteita baseballista ja muokkasi niiden avulla jo kehittämästään pitkäpallosta pesäpallon 1910-luvulla.^[28]

• Bullpen

• Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5
• Suuri urheilulajikirja. Säännöt, tekniikka & taktiikka. ((The Sports Book. The Sports. The Rules. The Tactics, 2015.) Suomentanut Seppo Raudaskoski) Hämeenlinna: Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Baseball.

• Suomen Baseball- ja Softball-liitto.
• Major League Baseball. (englanniksi)