Arkkiherttua
aatelisarvo
Arkkiherttua (saks. Erzherzog; suvun naiset ja arkkiherttuan puolisot käyttivät arvonimeä arkkiherttuatar, saks. Erzherzogin) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella käytetty arvo kuninkaan ja herttuan välissä. Se oli liian harvinainen ja merkitykseltään liian vaihteleva, jotta sen aseman voisi määritellä tarkasti. Arvonimi oli yksinomaan Itävaltaa hallinneiden Habsburgien käyttämä. Ensimmäisenä arvonimeä käytti Rudolf IV joskaan keisari ei virallistanut arvonimeä. Vasta Habsburg-sukuun kuulunut keisari Fredrik III teki arvonimestä virallisen vuonna 1453, ja myönsi sen pojalleen Maksimilianille.[1] Titteliä käytettiin vuoteen 1918 saakka (vuodesta 1804 Itävallan keisariuden rinnalla).
