Antikommunismi
Antikommunismi on kommunismia vastustava poliittinen liike ja ideologia.
Yhdysvalloissa antikommunismi tunnetaan myös mccarthyisminä. Yhdysvaltain kongressi hyväksyi vuonna 1952 lain (Immigration and Nationality Act, INA), jossa kiellettiin maahan pääsy kommunistisen puolueen tai sen liittolaispuolueen jäseniltä.[1] Donald Trumpin hallintoaikana vuonna 2020 voimistettiin erityisesti Kiinan kommunistisen puolueen jäsenten pääsykieltoa Yhdysvaltoihin.[2][3]
Antikommunismin synty
muokkaaAntikommunismi merkittävänä aatteena sai alkunsa Venäjän vallankumouksesta vuonna 1917, kun poliittiselle oikeistolle muodostui konkreettinen kuva työväenliikkeen vallanoton seurauksista. Saksassa vallankumousvuosina antikommunistista toimintaa organisoi erityisesti Antibolševistinen liiga, joka rahoitti keräämillään lahjoituksilla muun muassa puolisotilaallisia Freikorps-joukkoja.[4][5]
Suomen Suojelusliitto oli suomalainen vuonna 1923 perustettu kommunismin vastainen järjestö, joka kuului vuodesta 1924 alkaen jäsenenä Genevessä perustettuun Kansainväliseen antikommunistiseen liittoon. Sisällissodan jälkeen antikommunismi kukoisti Suomessa ennen kaikkea 1930-luvun vaihteessa, jolloin Lapuan liike sai painostettua eduskunnan kieltämään kaiken kommunistisen, siihen viittaavan tai siksi epäillyn toiminnan lailla.[6] Toisen maailmansodan jälkeen puolestaan antikommunistiset järjestöt kiellettiin, ja useita uusia kommunistisia puolueita syntyi. Samalla suurin osa ei-kommunistisesta poliittisesta kentästä ajautui tasapainottelemaan neuvostomyönteisyyden ja antikommunismin välillä.[7]
Kylmä sota
muokkaaKylmän sodan aikana supervaltojen aatteellinen vastakkainasettelu tarjosi länsimaissa, eritoten Yhdysvalloissa, kasvualustan antikommunistiselle toiminnalle. Tunnetuimpia yhdysvaltalaisia antikommunisteja oli populistinen republikaanisenaattori Joseph McCarthy, joka 1950-luvulla käynnisti mccarthyismina tunnetut poliittiset vainot, joiden tavoitteena oli sulkea kommunistit ja kommunistien tukijat yhteiskunnan ulkopuolelle. Hän syytti poliittisia vastustajiaan, valtion virkamiehiä, yliopistojen professoreita, Hollywoodin elokuvakäsikirjoittajia, ja jopa armeijan johtoa yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa. Monet vasemmistolaiset pakotettiin väärin perustein eroamaan työtehtävistään. Suurin osa McCarthyn syytöksistä oli valheellisia ja perusteettomia, mutta hänen onnistui toiminnallaan kuitenkin vaikuttaa merkittävällä tavalla Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan useiden vuosien ajan.[8][9]
Eritoten Latinalaisessa Amerikassa toimi kylmän sodan aikana useita antikommunistisia puolisotilaallisia järjestöjä, jotka pyrkivät estämään kommunisteina pitämiensä tahojen toiminnan väkivalloin. Tällaisia joukkoja olivat muun muassa vastavallankumoukselliset contrat Nicaraguassa. Samalla he syyllistyivät vakaviin ihmisoikeusrikoksiin.[10]
Pääsyn rajoitukset Yhdysvaltoihin
muokkaaYhdysvaltain lain mukaan sellaisten ihmisten pääsyä ei voida sallia Yhdysvaltoihin, jotka ovat tai ovat olleet kommunistisen puolueen tai minkä tahansa muun totalitaarisen järjestön jäseniä tai sidoksissa siihen. Joitakin poikkeuksia kuitenkin on. Joskus on mahdollista saada vapautus tutkimatta jättämisestä.
Yhdysvallat pitää sellaista henkilöä kommunistisen puolueen tai sen liittolaisen jäsenenä, jos on sellaisen jäsen tai antaa sille merkittäviä resursseja. Näitä ovat:
- Yhdysvaltain kommunistinen puolue,
- kommunistinen poliittinen yhdistys,
- Yhdysvaltain osavaltion kommunistinen puolue,
- vieraan valtion kommunistinen puolue tai jokin muu osapuoli,
- vieraan valtion kommunistisen puolueen poliittinen tai maantieteellinen jaosto,
- tällaisen puolueen tai yhdistyksen mikä tahansa osasto, liittolaisyhdistys, haara, osa- tai alaosasto,
- tällaisen puolueen tai yhdistyksen edeltäjä tai seuraaja riippumatta siitä, mitä nimeä se tällä hetkellä käyttää tai on saattanut käyttää,
- toiminta missä tahansa kommunistisessa toiminta- tai etujärjestössä, jonka henkilö tiesi tai olisi pitänyt tietää olevan kommunistinen toiminta- tai etujärjestö.[11]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Chapter 3 - Immigrant Membership in Totalitarian Party | USCIS www.uscis.gov. 11.5.2021. Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Michele Kelemen, John Ruwitch: U.S. Imposes Severe Travel Restrictions On Chinese Communist Party Members NPR. 3.12.2020. Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Paul Mozur, Edward Wong: U.S. Weighs Sweeping Travel Ban on Chinese Communist Party Members The New York Times. 15.7.2020. Viitattu 9.7.2022. (englanti)
- ↑ Stadtler, Eduard: Als Antibolschewist 1918/19. Düsseldorf: Neuer Zeitverlag, 1935. (saksaksi)
- ↑ Stadtler, Eduard: Weltrevolutionskrieg. Düsseldorf: Neuer Zeitverlag, 1937. (saksaksi)
- ↑ Niinistö, Jussi: Lapuan liike. Kuvahistoria kansannoususta 1929–1932. Helsinki: NIMOX, 2003. ISBN 952-5485-01-3
- ↑ Vihavainen, Timo: Kansakunta rähmällään. Suomettumisen lyhyt historia. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11397-6
- ↑ Eepos, Maailmanhistorian käsikirja, WSOY, s. 371, ”Antikommunismi” ISBN 951-0-23767-1.
- ↑ Haynes, John Earl: Red Scare or Red Menace? American Communism and Anticommunism in the Cold War Era. Chicago: Ivan R. Dee, 1996.
- ↑ Nicaragua Human Rights Watch World Report 1989. Human Rights Watch. Viitattu 6.2.2008. (englanniksi)
- ↑ On Behalf of Yew Immigration Law Group, a P.C: Can members of communist parties come to the U.S.? | Yew Immigration Law Group, a P.C. www.yewlegal.com. 29.11.2021. Viitattu 9.7.2022. (englanti)
Kirjallisuutta
muokkaa- Gülstorff, Torben: Warming Up a Cooling War. An Introductory Guide on the CIAS and Other Globally Operating Anti-communist Networks at the Beginning of the Cold War Decade of Détente. Cold War International History Project Working Paper Series 75. Washington: 2015. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Vesikansa, Jarkko: Salainen sisällissota. Työnantajien ja porvarien taistelu kommunismia vastaan kylmän sodan Suomessa. (Pohjautuu tekijän väitöskirjaan) Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-19679-0