Anders Sparrman
Anders Sparrman (27. helmikuuta 1748 Tensta Ruotsi – 9. elokuuta 1820 Tukholma) oli ruotsalainen luonnontieteilijä ja lintutieteilijä.
Anders Sparrmanin isä oli rovasti ja kirkkoherra Erik Sparrman ja äiti Brita Högbom.[1]
Sparrman oli Carl von Linnén oppilas, ja hän opiskeli Uppsalan yliopistossa. Hän osallistui laivalääkärinä retkikuntaan, joka lähti 1765 tutkimusmatkalle Kiinaan. Hän palasi kahden vuoden kuluttua ja kirjoitti Kiinassa löytämistään eläimistä ja kasveista teoksen Iter in Chinam – Resa till Kina (1768). 1772 hän lähti mukaan James Cookin toiselle tutkimusmatkalle Johann Reinhold Forsterin apulaiseksi ja tutki Australiaa, Oseaniaa ja Etelä-Amerikkaa.
Linnén toimeksiannosta hän matkusti vuonna 1772 eteläiseen Afrikkaan, jossa hän tutki luontoa ja paikallisten asukkaiden tapoja. 1787 hän osallistui Länsi-Afrikkaan tehdylle retkelle.
Hänen päiväkirjansa julkaistiin kolmiosaisena teoksena Resa till Goda Hopps-Udden, södra Polkretsen och omkring Jordklotet, samt Till Hottentott- och Caffer-Landen Åren 1772–1776. Hän julkaisi myös teoksen Catalogue of the Museum Carlsonianum (1786–1789), jossa hän muun muassa kuvailee monia lajeja, jotka hän oli kerännyt eteläisestä Afrikasta ja Tyynenmeren alueelta ja joista osa oli tieteelle tuntemattomia. Yksi sellainen oli metsävilistäjä (Acanthisitta chloris).
1805 hän ryhtyi julkaisemaan Ruotsin linnuista lintukirjasarjaa Svensk Ornithologie. Sarjasta ilmestyi ainoastaan ensimmäinen osa, jossa oli 68 taulua ja 44 tekstisivua.
Sparrmanilla oli useita akateemisia virkoja, muun muassa Tukholman lääketieteellisen kollegiumin professori (professor vid Collegium medicinum i Stockholm 1790), ja hän oli Kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen. Hän kuoli kuitenkin köyhänä.
Hänen mukaansa on nimetty asteroidi 16646 Sparrman. Sparrman nimesi suuren määrän lintuja, muun muassa intianriippukaijan (Loriculus vernalis).[2]