Anafora

Anafora on ortodoksisen liturgian eli ehtoollisjumalanpalveluksen pääkohta, jonka aikana Pyhä Ehtoollinen siunataan. Eukaristia, kiitosuhri eli Pyhän Ehtoollisen asettaminen on ortodoksisen kirkon sakramenteista keskeisin ja tärkein. Siksi se kuuluu keskeisenä osana liturgiapalvelukseen.

Anafora on eukaristian sydän; sen synty on pääsiäisateriassa jonka Jeesus vietti opetuslastensa kanssa; täällä hän ensi kerran asetti ehtoollisen^[1]. Apostolien aikana toimitusta kutsuttiin leivän murtamiseksi. Herran lausumat alkuperäiset Ehtoollisen siunaussanat ovat aina olleet keskeinen osa anaforaa, samoin kiitosrukous, leivän murtaminen ja maljan siunaaminen.

Lisäksi toimitetaan epikleesi eli rukous Pyhän Hengen lähettämisestä läsnä olevan seurakunnan ja esiintuotujen Pyhien lahjojen päälle. Anafora on vuosisatojen läpi ollut liturgian ydin jonka ympärille muut liturgian osat ovat vähitellen kasvaneet. Koko kiitosuhri rakentuu sen ajatuksen ympärille että se toimitetaan kiitoksena Kristukselle hänen suuresta uhristaan maailman elämän edestä. Viini ja leipä – Jumalan omat lahjat ihmiselle – kohotetaan nyt verettömänä uhrina Jumalan eteen. Tämän jälkeen pappi lukee epikleesirukouksen ja siunaa Pyhät lahjat. Tämän rukouksen lopuksi seurakunta kumartaa maahan asti kunnioittaakseen Kristusta joka on läsnä seurakunnan keskellä.

Seuraavaksi rukoillaan edesmenneiden isien, patriarkkojen, profeettain, saarnaajien ja tunnustajien ja erityisesti Jumalansynnyttäjän puolesta, jolle veisataan oma ylistysveisu. Mutta ei yksin kirkastettujen pyhien vaan koko maailman ja koko ihmiskunnan puolesta jatketaan nyt eukaristista rukousta. Erikseen rukoillaan oman piispan sekä erityistä huolenpitoa tarvitsevien kuten sairaiden puolesta.

Anafora päättyy papin siunaukseen:

»Suuren Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen laupeus olkoon kaikkien teidän kanssanne»