Anni Sinnemäki

Anni Sinnemäki on asunut koko elämänsä Helsingissä. Hänen vanhempansa ovat valtiotieteiden lisensiaatti Aino Sinnemäki (o.s. Telkkä) ja taistolaisessa liikkeessä mukana ollut^[3] toimittaja Anssi Sinnemäki,^[2] ja hänellä on nuoremmat sisarukset Sanna, Pentti sekä Erkki.^[4] Sinnemäen isoisä Jussi Sinnemäki oli lapualainen rovasti, joka oli aktiivinen lapuanliikkeessä, IKL:ssä ja kokoomuksessa.^[5]

Sinnemäki aloitti peruskoulun Suomalais-venäläisessä koulussa, mutta vaihtoi myöhemmin Itäkeskuksen peruskouluun. Sinnemäki opiskeli Kallion ilmaisutaidon lukiossa, jossa painotettiin kirjallista ilmaisua.^[6] Hänen kanssaan samalla luokalla olivat muun muassa Maija Vilkkumaa ja Anna Tulusto, jotka ovat edelleen Sinnemäen ystäviä.^[7][8][9]

Sinnemäki sai tyttärensä Siirin 16-vuotiaana keväällä 1990.^[10] Hän oli puoli vuotta poissa koulusta, tentti kurssit ja kirjoitti ylioppilaaksi samaan aikaan luokkatovereidensa kanssa keväällä 1992.^[2][9] Sinnemäki kirjoitti viisi laudaturia ja magnan pitkästä matematiikasta.^[9] Siiri Sinnemäki on näytellyt muun muassa televisiosarjassa Kotikatu.^[11]

Lukiossa Anni Sinnemäki tapasi myös tulevan puolisonsa, säveltäjänä tunnetun Kerkko Koskisen.^[12] He menivät naimisiin vuonna 1996, mutta erosivat vuonna 2001.^[9]

Lukion jälkeen Sinnemäki meni Helsingin yliopistoon opiskelemaan Venäjän kirjallisuutta, filosofiaa ja yleistä kielitiedettä.^[13][4] Hän teki kandidaatintyönsä muistelmakirjallisuudesta, käytti siinä esimerkkeinä Ilja Ehrenburgin, Valentin Katajevin ja Nadežda Mandelštamin teoksia ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 2001.^[4]

Helmikuussa 2012 Sinnemäki meni naimisiin tietokirjailija Anton Montin kanssa.^[14] Vuotta aiemmin hän oli toiminut keulahahmona Naimalakko-kampanjalle, jonka jäsenet lupasivat, etteivät mene naimisiin ennen kuin Suomessa avioliitto on mahdollinen samaa sukupuolta oleville.^[15] Pari sai lapsen kesällä 2012.^[16]

Helsingin Vihreiden puheenjohtaja Otto Lehtipuu oli houkutellut 25-vuotiaan Anni Sinnemäen ehdolle eduskuntavaaleihin 1999.^[27] Sinnemäki oli jo ennestään tunnettu Ultra Bran sanoittajana ja Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kolumnistina.^[27] Hän oli aina äänestänyt vihreitä ja ollut kiinnostunut ympäristöasioista ja globalisaation vaikutuksista.^[27][28][29] Vaaleissa hän sai 4 781 ääntä^[18] ja tuli valituksi – eduskunnan ulkopuolelle jäi muun muassa ympäristöministeri Pekka Haavisto.^[28][30]

Ensimmäisellä eduskuntakaudellaan Sinnemäki oli jäsenenä työasiainvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa^[2] ja esitti muun muassa siviilipalvelusajan lyhentämistä.^[31] Vuonna 2000 Sinnemäki aloitti valtiovarainvaliokunnassa.^[2] Sinnemäki oli vihreän eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja 2001–2003.^[2]

Sinnemäki aiheutti kohua näyttämällä keskisormea valtiovarainministeri Sauli Niinistölle, kun tämä äänesti hallitusryhmissä sovitun vastaisesti, ja sai nuhteet puhemies Riitta Uosukaiselta.^[32][33]

Eduskuntavaaleissa 2003 Sinnemäki sai 4 154 ääntä.^[19] Hän jatkoi valtiovarainvaliokunnan jäsenenä ja valittiin sen hallinto- ja tarkastusjaoston puheenjohtajaksi.^[2] Hän oli myös verojaoston ja kauppa- ja teollisuusjaoston jäsen.^[2] Osana oppositiokansanedustajan työtä valtionvarainvaliokunnassa Sinnemäki on valmistellut eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetteja. Hän oli ajamassa läpi parisuhdelakia ja kannatti hedelmöityshoitojen antamista itsellisille naisille ja naispareille.^[34]

Sinnemäki sai vuoden 2007 eduskuntavaaleissa 7 694 ääntä.^[20] Sinnemäki oli vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Lisäksi hän toimii sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja varajäsenenä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.^[2] Hän on myös Kansaneläkelaitoksen valtuutettu.^[2]

Tultuaan valituksi vihreiden puheenjohtajaksi Sinnemäki nousi Tarja Cronbergin tilalle Vanhasen II hallituksen työministeriksi 26. kesäkuuta 2009, ja jatkoi samassa toimessa myös Kiviniemen hallituksessa. Cronbergin valtiosihteerinä toiminut Katariina Poskiparta jatkoi myös Sinnemäen valtiosihteerinä.^[35] Työministerinä Sinnemäki jatkoi puolueensa ja edeltäjänsä linjaa ajaessaan uusiutuvien energianlähteiden tutkimukseen perustavaa teknologiaa.^[36] Eduskunnan kyselytunnilla 15. huhtikuuta 2010 hän yllätti vastatessaan vasemmiston Paavo Arhinmäen kysymykseen työnantajien lakonaikaisesta rikkurivärväyksestä: Sinnemäki ilmoitti pitävänsä toimintaa erittäin valitettavana ja haittaavan neuvotteluilmapiiriä ja asettui näin samalle kannalle palvelualojen ammattiyhdistyksen PAM:n puheenjohtaja Ann Selinin kanssa.^[37]

 

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Sinnemäki sai 7 513 ääntä ja valittiin näin neljännelle kaudelleen.^[38] Sinnemäki ilmoitti vaalikampanjansa kuluiksi 42 912 euroa, joista hänen omia varojaan on yhteensä 41 000 euroa. Puolueeltaan hän sai 412 euroa ja yksityishenkilöiltä 1 527,86 euroa.^[39]

Sinnemäki oli neljännellä kaudellaan jäsen ympäristövaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa.^[2] Hän oli poissa eduskuntatyöstä äitiysloman vuoksi syksyn 2013.^[2][40] Tammikuussa 2015 Sinnemäki jätti eduskunnan siirryttyään Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Hänen tilalleen nousi Johanna Sumuvuori.^[41]

Sinnemäki oli ehdolla ensi kertaa Helsingin kaupunginvaltuustoon kunnallisvaaleissa 2004. Hän sai vaaleissa 2 090 ääntä ja tuli valituksi.^[22] Hän aloitti kirjasto- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajana niin ikään vuoden 2005 alussa.

Sinnemäki on muun muassa edistänyt Sipoonkorven kansallispuiston perustamista ja kampanjoinut Helsingin keskustakirjaston puolesta.^[42] Toimiessaan kirjasto- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajana kirjastojen kirjojen, elokuvien ja musiikin hankintaan varatut määrärahat ovat nousseet joka vuosi.^[42]

Sinnemäki valittiin toiselle valtuustokaudelle vaaleissa 2008. Hän sai 3 557 ääntä, yhdeksänneksi eniten Helsingissä ja 13. eniten koko maassa.^[43] Kaudella 2009–2012 hän toimi kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajana.^[44]

Vuoden 2012 vaaleissa Sinnemäki tuli valituksi kolmannelle valtuustokaudelleen 2 609 äänellä, joka oli jälleen yhdeksänneksi suurin äänimäärä Helsingissä ja 15. suurin koko maassa.^[45] Kaudella 2013–2016 hän on Helsingin Leijona Oy:n varapuheenjohtaja^[46] ja Uudenmaan maakuntavaltuuston varajäsen^[47].

Marraskuussa 2014 vihreät ehdotti Sinnemäkeä Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi.^[48] Hänen vastaehdokkaansa oli SDP:n Hannu Penttilä. Helsingin kaupunginvaltuusto valitsi Sinnemäen tehtävään ääniin 49–34.^[49] Sinnemäki aloitti tehtävässä tammikuussa 2015 ja hänen toimikautensa kesti kesäkuun 2017 loppuun.^[50] Hänet valittiin tammikuussa 2017 vihreiden pormestariehdokkaaksi Helsinkiin.^[51]

Sinnemäki valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2017 kuntavaaleissa 8 841 äänellä. Äänisaalis oli kaupungin ja koko maan toiseksi suurin kokoomuksen pormestariehdokas Jan Vapaavuoren jälkeen.^[25] Hän toimi vaalikauden ajan kaupunkiympäristön apulaispormestarina, kaupunkiympäristölautakunnan puheenjohtajana ja kaupunginhallituksen jäsenenä.

Viidennen kerran Sinnemäki valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2021 kuntavaaleissa 7 137 äänellä^[52]. Äänisaalis oli koko maan kuudenneksi suurin. Hän toimii toista kautta kaupunkiympäristön apulaispormestarina sekä kaupunkiympäristölautakunnan puheenjohtajana ja kaupunginhallituksen jäsenenä.

 

Sinnemäki valittiin Vihreän liiton varapuheenjohtajaksi yllättäen puoluekokouksessa toukokuussa 2003. Hän ei ollut asettunut ehdolle, mutta häntä ehdotettiin kokouksessa tehtävään. Keväällä 2005 Sinnemäki oli ehdolla puolueen puheenjohtajaksi. Hänen puolestaan tehtiin mittava kampanja, mutta puoluekokouksessa äänestyksessä hän jäi kymmenen äänen päähän Tarja Cronbergista. Sinnemäki valittiin tällöin toiselle kaksivuotiskaudelle varapuheenjohtajaksi.^[53]

Sinnemäki on toiminut yhdessä Ville Niinistön kanssa vihreiden periaateohjelmatyöryhmän puheenjohtajana. ”Tehtävänä reilu muutos” -niminen ohjelma hyväksyttiin puoluekokouksessa 2006.^[54] Sinnemäki on ollut myös puolueen kehitysmaaryhmän puheenjohtaja 2003–2005 ja palveluiden tuottamistyöryhmän puheenjohtaja 2006. Lisäksi hän on ollut jäsenenä muun muassa ympäristöpoliittisessa, vanhus- ja eläkeläispoliittisessa, turvallisuuspoliittisessa ja kansainvälisten asioiden työryhmässä.^[55] Sinnemäki toimi vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana huhtikuusta 2007 kesäkuuhun 2009.^[2]

Toukokuun 2009 puoluekokouksessa Sinnemäki valittiin Tarja Cronbergin seuraajaksi vihreiden puheenjohtajana; hänelle ei ollut vastaehdokasta.^[56][57] Hän oli ehdolla puheenjohtajaksi toiselle kaudelle mutta hävisi kesäkuussa 2011 vihreiden jäsenäänestyksessä Ville Niinistölle.^[58]

Sinnemäki oli ehdolla europarlamenttivaaleissa 2014,^[59] muttei 19 847 äänellä tullut valituksi.^[17]

Sinnemäki on nimennyt poliittisen uransa suurimmaksi pettymykseksi vuoden 2002 ydinvoimapäätöksen^[60] ja suurimmaksi voitoksi parisuhdelain voimaantulon.^[61] Eduskunnan budjettikeskusteluissa Sinnemäki on puolustanut kehitysyhteistyömäärärahojen nostoa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta^[62], joukkoliikennettä^[63], kuntarahoja ja vankeinhoidon määrärahoja^[64]. Muita Sinnemäelle tärkeitä poliittisia teemoja ovat metsien suojelu^[65], lasten luokkayhteiskuntakehityksen purkaminen^[66], maahanmuuttopolitiikka^[67] ja veropolitiikka^[68].

Sinnemäki on ajanut kilometrikorvauksien pienentämistä vastaamaan todellisia kuluja. Hän on perustellut asiaa sanomalla muun muassa että autojen keskikulutus on laskenut.^[69]

Yle julkisti kuntavaalien alla kesäkuussa 2021 tiedon, että Sinnemäki on epäiltynä virkarikoksesta. Hänen epäiltiin rikkoneen virkavelvollisuutensa Helsingin Meilahden huvila-alueen poikkeamislupapäätöksessä.^[70] Huhtikuun alussa 2022 syyttäjä ilmoitti ratkaisunaan, että ”Ei ole todennäköisiä syitä sen tueksi, että Sinnemäki olisi syyllistynyt asiassa virkavelvollisuuden rikkomiseen tai sen tuottamukselliseen tekomuotoon toimimalla esteellisenä tässä asiakokonaisuudessa”. Jo aiemmin lokakuussa 2021 Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että Sinnemäki ei ole ollut asiassa esteellinen.^[71]

Sinnemäki oli ensimmäinen nainen, joka sai arvostetun Juha Vainion sanoittajapalkinnon (2002).^[72] Sinnemäki on maininnut suurimmaksi kirjoittajaesikuvakseen venäläisrunoilija Anna Ahmatovan.^[6]

Sinnemäen tekstejä pidettiin aluksi poliittisen kantaa ottavina, mutta myöhemmin ne ovat olleet lähinnä pienten arkisten asioiden havainnointia. Häntä pidetään sanoittajana sukupolvensa tulkkina.^[30][73]

Sinnemäki kirjoitti ensimmäiset sanoituksensa (”Sankaritar” ja ”Ken Saro Wiwa on kuollut”) vuonna 1995 Ultra Bralle.^[74] Yhtyeeseen kuului hänen ystäviään ja hänen puolisonsa Kerkko Koskinen sävelsi kappaleet.^[74][75]

Sinnemäen sanoituksia on julkaistu kaikilla Ultra Bra -yhtyeen albumeilla: Vapaaherran elämää (1996), Kroketti (1997), Kalifornia (1999), Vesireittejä (2000) ja Sinä päivänä kun synnyin (2001). Sinnemäen sanoittamia kappaleita ovat muun muassa Ultra Bran singlet ”Savanni nukahtaa”, ”Ken Saro-Wiwa on kuollut”, ”Kahdeksanvuotiaana”, ”Sinä lähdit pois”, ”Tyttöjen välisestä ystävyydestä”, ”Ilmiöitä”, ”Heikko valo”, ”Itket ja kuuntelet” ja ”Rubikin kuutio”.^[76]

Ultra Bran lopetettua Sinnemäki ja Koskinen ovat jatkaneet yhteistyötä: Sinnemäen sanoittamia kappaleita on Koskisen molemmilla sooloalbumeilla, Rakkaus viiltää (2002) ja Lolita (2005). Rakkaus viiltää -albumin kappaleista yli puolet on Sinnemäen sanoittamia, ja useiden kappaleiden teemana on ero.^[77] Lolitalla Sinnemäen runoihin tehtyjä sävellyksiä on vain kaksi. Vuonna 2012 julkaistulla Kerkko Koskinen Kollektiivi -albumilla on yksi Sinnemäen sanoittama kappale (”Vuodet”)^[78] ja vuonna 2014 julkaistulla Kerkko Koskinen Kollektiivin toisella albumilla kaksi kappaletta (”Kavahda minua” ja ”Hämeentie”)^[79].

Sinnemäki on tehnyt sanoitukset myös Milja Aholan lyhytelokuvan Kaksonen (1997) lauluihin. Hän on myös tehnyt tekstit Hanna Brotheruksen kolmeen tanssiteokseen, Väki (1997), Pieni hyvä (1999) ja Kukaan ei tiedä (2005).^[80][81][82] Onnen varjot -elokuvan (2005) Terhi Kokkosen esittämä ja Kerkko Koskisen säveltämä nimikappale on myös Sinnemäen sanoittama.^[83] Maria Ylipään ja Emma Salokosken albumilla Omani uni (2010) on Sinnemäen sanoitus ”Minä rakastan sinua mutten toimiasi”, jonka on säveltänyt Lauri Salokoski.^[84]

Sinnemäki on julkaissut runoteoksen Sokeana hetkenä (2003). Se oli ehdolla parhaasta esikoisteoksesta myönnettävän Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2003.^[85] Valokuvaaja Milka Alanen on kuvittanut runot kirjaan. Se sisältää kaikki Ultra Bran albumeilla sekä Koskisen ensimmäisellä albumilla olevat sanoitukset. Lisäksi siinä on kahdessa ensimmäisessä Hanna Brotheruksen tanssiteoksissa olleet tekstit ja muutamia aiemmin julkaisemattomia runoja.^[86]

Anni Sinnemäen toinen runokokoelma Aleksis Kiven katu ilmestyi helmikuussa 2009.^[87]

• Sokeana hetkenä. Nemo, 2003. ISBN 952-5180-17-4
• Aleksis Kiven katu. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23228-5

•   Sitaatteja aiheesta Anni Sinnemäki Wikisitaateissa

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anni Sinnemäki.

• Anni Sinnemäen kotisivut
• Anni Sinnemäki 375 humanistia -sivusto 10.11.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.
• Anni Sinnemäki Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Anni Sinnemäen sanoitustuotanto Fono-äänitetietokannassa
• Anni Sinnemäki Facebookissa