[go: up one dir, main page]

Alkoholirikos on Suomen rikoslain mukainen rikos, johon voi syyllistyä esimerkiksi välittämällä alkoholijuomia alaikäiselle, välittämällä alkoholia palkkiota vastaan, salakuljettamalla maahan alkoholia, valmistamalla pontikkaa taikka pitämällä luvatta hallussaan väkiviinaa.

Alkoholilaki tuntee alkoholirikosta lievemmän alkoholirikkomuksen, johon voi syyllistyä esimerkiksi anniskelemalla alkoholijuomaa alaikäiselle tai päihtyneelle, markkinoimalla mietoa alkoholijuomaa säädösten vastaisesti tai tarjoamalla alkoholijuomaa alaikäiselle niin, että tämä siitä juopuu.[1]

Alkoholilain 84 §:n mukaan alkoholijuomaa ei saa välittää eikä luovuttaa palkkiota vastaan. Alkoholijuoman välittäminen ja luovuttaminen on kielletty myös ilman palkkiota henkilölle, jolle 37 §:n mukaan ei saa myydä alkoholijuomaa.[2]

Alkoholirikokset tulivat voimaan Suomen rikoslaissa elokuussa 2009. Aiemmin vastaavat rikokset oli säädetty alkoholilaissa, ja entisiä rikosnimikkeitä ovat luvaton alkoholipitoisen aineen valmistus, alkoholipitoisen aineen välittäminen, alkoholipitoisen aineen salakuljetus ja alkoholipitoisen aineen laiton hallussapito.[3]

Alkoholirikos Suomen rikoslaissa

muokkaa

Suomen rikoslain 50 a luvun mukaan:

”1 § Alkoholirikos[4]

Joka alkoholilain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti
1) valmistaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
2) tuo maahan alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
3) myy, välittää tai muutoin toiselle luovuttaa alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
4) pitää hallussaan tai kuljettaa väkiviinaa,
5) pitää hallussaan tai kuljettaa alkoholijuomaa myyntitarkoituksessa tai
6) pitää hallussaan tai kuljettaa laittomasti valmistettua tai maahan tuotua alkoholijuomaa,
on tuomittava alkoholirikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Edellä 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetun rikoksen yritys on rangaistava."

"2 § Törkeä alkoholirikos[4]

Jos alkoholirikoksessa
1) rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä alkoholijuomaa tai väkiviinaa,
2) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3) rikos tehdään osana 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, alkoholirikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tai
4) alkoholijuomaa tai väkiviinaa levitetään häikäilemättömällä tavalla alaikäisille tai toisen riippuvaista asemaa hyväksi käyttäen
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä alkoholirikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 1 §:ssä säädetään yrityksestä."

"3 § Lievä alkoholirikos[4]

Jos alkoholirikos, huomioon ottaen alkoholijuoman tai väkiviinan vähäinen määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä alkoholirikoksesta sakkoon.”

Oikeuskäytäntö Suomessa

muokkaa

Vuonna 2014 alkoholirikoksesta päärikoksena tuomittiin 23 henkilöä, joista 22 sai sakkorangaistuksen ja yksi ehdollista vankeutta. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 39 ja ehdollisen tuomion pituus oli 1,3 kuukautta. Vuonna 2015 alkoholirikoksesta päärikoksena tuomittiin 35 henkilöä, joista 28 sai sakkoa ja seitsemän ehdollista vankeutta. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 30 ja ehdollisten tuomioiden keskipituus oli 3,2 kuukautta.[5][6]

Törkeästä alkoholirikoksesta päärikoksena tuomittiin vuonna 2014 14 henkilöä, joista kymmenen sai ehdollista ja neljä ehdotonta vankeutta. Ehdollisten keskipituus oli 12,1 kuukautta ja ehdottomien 26,3 kuukautta.[5][6]

Lievästä alkoholirikoksesta päärikoksena tuomittiin vuonna 2014 1 316 henkilöä, jotka kaikki saivat sakkoa. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 11,6. Lievät alkoholirikokset käsiteltiin useimmiten rangaistusmääräysmenettelyssä ilman oikeudenkäyntiä.[5][6]

Alkoholin välittäminen alaikäiselle kirjataan usein lievänä alkoholirikoksena, ja siitä saa normaalisti noin 15 päiväsakkoa. Jos välitystapaus on vakavampi, se voidaan kirjata alkoholirikoksena tai törkeänä alkoholirikoksena, jolloin myös rangaistus on ankarampi. Rikosnimikkeen valintaan vaikuttavat muun muassa välitetyn alkoholin määrä ja väkevyys, toiminnan jatkuvuus ja vastaanottajien ikä.[7][8]

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa