Äänitetuottaja
Äänitetuottaja (myös musiikkituottaja, äänitallenteen tuottaja tai nk. Gramex-tuottaja) on se taho, joka rahoittaa ja on vastuussa tuotantoprosessista äänitallenteita tuotettaessa. Musiikkituottaja omistaa oikeudet aikaansaatuihin tallenteisiin, joko henkilönä tai yrityksenä. Musiikkituottajalla on julkaisuoikeudet tähän nimenomaisesti aikaansaatuun tallenteeseen, mutta ei kuitenkaan itse teoksiin, joiden oikeuksia vastaavasti hallinnoi musiikkikustantaja tai lauluntekijä itse.
Musiikkituottaja on levymyynnistä saatavien voittojen ohella yleensä oikeutettu myös Gramexilta saatavaan, nimenomaisen äänitteen saamien julkisten soittokertojen mukaan maksettavaan tekijänoikeustuloon. Tästä tulosta niin sanottu tuottajan osuus on 50 % Gramex-korvauksen summasta, toisen puoliskon mennessä äänitteellä esiintyville muusikoille.[1]
Studiotyössä usein nimitetään tuottajaksi myös henkilöä, joka toimii yhtyeen neuvonantajana äänitysprosessin aikana, mutta toimii kuitenkin varsinaisen taloudellisen tuottajan tai esim. tuotantopäällikön alaisuudessa, eikä siten ole myöskään tekijänoikeuksien omistaja.[2]
Tuotanto alkuvaihe
muokkaaLevy-yhtiön ja äänitetuottajan artistivalinnat suorittaa A&R-manageri (artist and repertoire), joka myös parhaalla tavalla auttaa artisteja urallaan etenemisessä. Hänen tehtäviinsä voi kuulua kappaleiden säveltäjien ja tuottajan valinta. A&R-manageri saattaa toimia tuotantopäällikön alaisuudessa tai tehdä päätökset yhdessä isommankin ryhmän kanssa.
Äänitallenteen tuotanto studiossa
muokkaa- Pääartikkeli: Tuottaja (musiikki)
Tuottaja on musiikin tallentamisesta puhuttaessa henkilö, jonka pääasiallinen tehtävä on vastata musiikin äänityksessä teknillisistä ja tuotannollisista ratkaisuista. Usein hänellä on myös päävastuu budjetin toteutumisesta tuotannossa. Usein tämä tuottaja on äänitallenteen tuottajalla töissä.
Soundillinen tuottaja valitsee äänentallentamisessa käytettäviä laitteita - jossain tapauksessa myös soittimet - ja tekee myös useimmat muut erilaiset nauhoituksessa tarvittavat tekniset ratkaisut. Tuottajilla on toisinaan myös vaikutusvaltaa kappaleiden sovituksiin, ja he saattavat osallistua laajemmin levyjen tekoprosessiin.
Artisti voi tietysti olla samalla myös oma tuottajansa, jolloin nämä tehtävät yhdistyvät. Tuottajina voi toimia useampia tahoja, mutta yleensä musiikkialbumilla on yksi pääasiallinen tuottaja. Usein levylle on merkitty varsinaisen tuottajan (vastaava tuottaja) lisäksi avustavia tuottajia, jotka ovat olleet mukana prosessissa. Studiotekniikan yleistyessä artistit ovat suuremmassa määrin vastanneet myös tallenteidensa kuluista ja heistä on tullut tällä tavoin julkaisuoikeuksia hallinnoivia äänitetuottajia. Tämä on ollut yleistä myös omakustanteiden yleistyessä. Esimerkiksi Madonna jopa julkaisee levyjä oman yhtiönsä kautta.
Tuottaja ei voi olla yksin vastuussa siitä, miltä levy kuulostaa, vaan siihen vaikuttavat väistämättä myös lukuisat muut seikat. Esimerkiksi miksaaja on usein eri henkilö kuin tuottaja, ja samoin itse studio sekä artistin tekemät ratkaisut soitinten suhteen vaikuttavat paljon levyn äänimaailmaan (soundiin). Tuottajan panos on silti hyvin suuri, ja tuottajalla on päävastuu levyn äänimaailmasta (soundista). Voidakseen tehdä tuotannossa tiettyjä päätöksiä on tuottajaan hyvä tuntea artistin / yhtyeen jäsenet ja heidän persoonallisuutensa, sekä olla tietoinen kohdeyleisöstä. Kaikkien aikojen kenties nimekkäin tuottaja on Phil Spector, joka on tuottanut lukuisia 1960-luvun pop-levyjä sekä joitain Beatlesien ja Ramonesin levyjä. 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa tuottajat nousivat keskeiseen asemaan levyjen teon organisoinnissa. Tuolloin myös levyjen soundi-ihanteet alkoivat muuttua musiikkiteknologian kehittyessä.
Tuotannon julkaisu
muokkaaMusiikkituotannossa on erilaisia trendejä, jotka vaihtelevat osin teknologian kehityksen mukaan. Äänitallenteet ja tallennusvälineet ovat muuttuneet muun muassa gramofonien savikiekoista vinyylisingleihin, LP-levyihin, C-kasetteihin, MiniDisceihin, CD-levyihin, DVD-levyihin ja internetissä myytäviin erilaatuisiin tiedostoihin (mm. MP3, WMA ja iTunes).
Äänitetuottaja on usein myös levy-yhtiö, joka yhdellä tai useammalla levymerkillä myös julkaisee omaa ja muiden äänitetuotantoa. Videotallenteet DVD-levyinä ovat tulleet jo tärkeäksi osaksi julkaisutoimintaa.
Tuottaja usein myös julkaisuttaa lisenssillä tuotantoaan yhdellä tai useammalla levymerkillä. Usein tämä on myös tehokkain tapa julkaista tuotantoa useassa maassa tai maanosassa. Samoin markkinointi ja äänitejakelusta vastaavat usein eri yhtiöit.
Oikeudet ja kustantannustoiminta
muokkaaSuomessa musiikkituottajien tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia säätelee tekijänoikeuslaki. Musiikkituottajan eli julkaisijan kumppanina toimii usein myös musiikkikustantamo tai musiikkikustantaja, jonka tehtävä on löytää teoksille esittäjiä ja saada niitä sitä kautta äänitteille. Tämä hallinnoi oikeuksia sävellysten, sanoitusten sekä niistä tehtävien graafisten nuottien ja sanoitusten julkaisemiseen.
Laajoissa määrin lauluntekijöillä on nykyisin myös omia kustantamoja. Michael Jackson oli alalla pitkään vaihtelevasti merkittävä muidenkin oikeuksien omistajataho. Suomessa mm. Frederik ja Esa Nieminen kustantavat pitkälti itse omat kappaleensa.
Neljä suurinta äänitallenteiden tuottajaa
muokkaaKatso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Samuli Koivulahti: Biisit rahaksi: Laulaja-lauluntekijän lyhyt oppimäärä theseus.fi.
- ↑ Tuomo Salonen: LISTEN TO THRIVE: A Customer Satisfaction Research on the Print Advertising of Inverse Records theseus.fi.