Vierintävastus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kovalla alustalla vierivän joustavan renkaan etenemisnopeus v ja pyörimisnopeus ω pienenevät pinnan siihen kohdistamien tukivoimien ja renkaaseen kohdistuvan lepokitkan takia. Pienet siniset nuolet kuvaavat tukivoimien ja lepokitkan jakaumaa kontaktipinnalla. Pinnan renkaaseen kohdistama kokonaistukivoima N on renkaaseen kohdistuvan painovoiman Fg kanssa yhtäsuuri, mutta vastakkaissuuntainen. Tukivoimat ovat kuitenkin suurempia renkaan etupuolella, mistä syntyvä momentti jarruttaa rengasta. Kontaktipinnan lepokitka estää pintojen liukumisen ja tuottaa etenemisnopeutta hidastavan voiman Ff.

Vierintävastus on voima, joka vastustaa vierivän kappaleen liikettä. Se johtuu pääosin epäelastisista ilmiöistä: osa liike-energiasta kuluu muodonmuutokseen tai luistoon.

Vierintävastusta mallinnetaan yleisesti kitkana siihen liittyvine kitkavoimineen, mutta fysikaalisesti kyse ei ole ulkoisesta kitkavoimasta, vaikka ilmiöön liittyy yleensä lepokitkavoima. [1] Yleisesti vierimiskitka on pienempi kuin vastaava liikekitka. [1] Yleisin esimerkki vierintävastuksesta on moottoriajoneuvon pyörät tiellä, jossa syntyy lämpöä ja melua sivutuotteena [2].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Silliman, Benjamin (1871) Principles of Physics, Or Natural Philosophy, Ivison, Blakeman, Taylor & company publishers
  2. ↑ Hogan, C. Michael: Analysis of highway noise. Water, Air, and Soil Pollution, 1973, 2. vsk, nro 3, s. 387. doi:10.1007/BF00159677
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vierintävastus&oldid=21312369”