Vieraalla maalla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo elokuvasta. Miljoonasateen samannimisestä albumista on oma artikkelinsa; virrestä 78 kertoo artikkeli Vieraalla maalla kaukana.
Vieraalla maalla
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Ilkka Vanne
Käsikirjoittaja Mika Ripatti, Seppo Vesiluoma
Tuottaja Marko Röhr
Pääosat Ville Haapasalo, Irina Björklund
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö MRP Matila Röhr Productions
Ensi-ilta 19. joulukuuta 2003
Kesto 90 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Vieraalla maalla on Ilkka Vanteen ohjaama komediaelokuva vuodelta 2003.[1] Sitä kuvattiin alkukesällä 2003 Helsingissä ja kuvausten loppupuolella Etelä-Pohjanmaalla.

Vieraalla maalla toi Mika Ripatille ja Seppo Vesiluomalle ehdokkuuden parhaan käsikirjoituksen Jussiin, mutta voiton vei niin ikään Ripatin käsikirjoittama Nousukausi.[2][3]

Elokuvan lopputeksteissä soi Tiktakin kappale ”Tänä yönä taivaaseen”.

Tutkija Tuomas Linna (Ville Haapasalo) tekee väitöskirjaa vierasmaalaisten kohtelusta Suomessa. Kerätäkseen todisteita suomalaisten piilorasismista hän tekeytyy inguušimieheksi tumman peruukin, viiksien ja tuttavalta lainatun henkilöllisyyden avulla. Näin luotu Omar Ghaala ihastuttaa kovin suomalaisia naisia, etunenässä maahanmuuttajille suomea opettavaa entistä sairaanhoitajaa Hannea (Irina Björklund). Monien väärinkäsitysten ja kommellusten jälkeen ollaan yhtäkkiä Seinäjoella häissä, joita Hanne luulee Omarin hautajaisiksi kunnes saapuu paikalle ja Omarin eli Tuomaksen kaksoisrooli paljastuu. Elokuvan loppu sijoittuu Punaisen Ristin avustusleirille Kroatiassa, jonne Hanne on lähtenyt ja Tuomas seuraa perässä.[4][5]

Film-O-Holic.com-elokuvasivuston Pauli Jokinen näki elokuvassa joitakin hyviä ideoita, joista ei kuitenkaan ole saatu jalostettua toimivia kohtauksia. Ilkka Vanteen kerronta on hänestä hyvin epätasaista, mielikuvituksetonta ja innotonta. Venytetyltä sketsiltä tuntuva kokonaisuus hajoaa hänestä käsiin siinä vaiheessa, kun absurdein kääntein siirrytään Etelä-Pohjanmaalle, kuin aivan toiseen elokuvaan.[6]

Helsingin Sanomien Helena Ylänen piti elokuvaa perinnetietoisena romanttisena komediana, jollaisia Suomessa ei ollut vuosiin tehty, mutta toisaalta kotikutoisena ja puskafarssimaisena, enemmän leppoisana kuin hauskana, pikemminkin karkeana kuin nokkelana[4].

DVD-opas-sivuston Hannu Björkbacka piti elokuvajulisteen tyylitellystä Bollywood-estetiikasta kirkkaine väreineen, mutta valitteli itse elokuvan hajoavan käsiin loppua kohti: ”Jos elo­ku­van ideat ovat­kin mo­nes­ti ke­hi­tys­kel­poi­sia, on to­teu­tus, jol­lei Pölhölästä, niin pöl­li­metsästä ko­toi­sin. Jo­kai­nen toi­mi­va koh­taus saa rin­nal­leen kak­sin ver­roin jou­tokäyn­tiä ja vit­sin al­le­vii­vaa­mis­ta.” Vil­le Haa­pa­sa­loa kaksoisroolissa hän kuvaa sympaattiseksi, mutta Irina Björklundin kielenopettaja on hänestä outo naishahmo, joka taan­tuu bim­bok­si blon­dik­si Oma­rin katseen alla.[7]

  1. Vieraalla maalla Elonet. Viitattu 19.7.2022.
  2. Nousukausi-elokuva keräsi kymmenen Jussi-ehdokkuutta Turun Sanomat. 17.12.2003. Viitattu 11.1.2023.
  3. Jussi-voittajat jussit.fi. Arkistoitu 25.12.2021. Viitattu 11.1.2023.
  4. a b Ylänen, Helena: Vieraalla maalla. Helsingin Sanomat, 19.12.2003. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 11.1.2023.
  5. Vieraalla maalla Elonet., Sisältöseloste.
  6. Jokinen, Pauli: Vanne kiristää päätä film-o-holic.com. 19.12.2003. Viitattu 11.1.2023.
  7. Björkbacka, Hannu: Vieraalla maalla DVD-opas. Viitattu 11.1.2023.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.