Veren vangit

Veren vangit
Interview with the Vampire
Alkuperäisteos
Kirjailija	Anne Rice
Genre	kauhu
Julkaistu	1976
Suomennos
Suomentaja	Hanna Tarkka
Kansitaiteilija	Hannele Vanha-aho
Kustantaja	Otava
Julkaistu	1992
Sivumäärä	414
ISBN	951-1-12334-3
Sarja: Vampyyrikronikat
Seuraava	Vampyyri Lestat
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Veren vangit (engl. Interview with the Vampire) on Anne Ricen kirjoittama vampyyriromaani. Kirja ilmestyi vuonna 1976, mutta Rice oli kirjoittanut sen jo kolme vuotta aikaisemmin vain viidessä kuukaudessa toipuessaan 5-vuotiaan tyttärensä kuoleman aiheuttamasta surusta. Hän on kertonut saaneensa tarinaan vaikutteita elokuvasta Dracula’s Daughter (1936), mutta sen sijaan Bram Stokerin Draculaa hän ei ollut edes lukenut kirjoittamisen aikoihin.^[1]

Romaani keskittyy kuolemattomuuden, kadottamisen, seksuaalisuuden ja voiman teemoihin. Teos saavutti nopeasti kulttisuosion ja sillä on ollut suuri vaikutus gootti-kulttuuriin. Kirjalla on monia jatko-osia.

Kirjan kehyskertomuksena toimii San Franciscossa käyty haastattelu, jonka aikana vampyyri Louis de Pointe du Lac kertoo elämäntarinansa nimeltä mainitsemattomalle toimittajalle. Louis on syntynyt Ranskassa mutta muutti jo lapsena louisianalaiselle indigoplantaasille perheensä kanssa. Tarina alkaa vuodesta 1791, kun 25-vuotiaasta Louisista on tullut plantaasinomistaja ja perheenpää edesmenneen isänsä jälkeen. Veljen tapaturmainen kuolema on suistanut hänet itsetuhon partaalle. Viettäessään aikaa New Orleansissa hän joutuu vampyyri Lestat de Lioncourtin viekoittelemaksi ja suostuu tämän vampyyrikumppaniksi. Lestat muuttaa plantaasille asumaan vanhan isänsä kanssa ja ryhtyy surmaamaan siellä työskenteleviä orjia. Louis ei voi kuitenkaan hyväksyä jatkuvaa murhaamista ja sammuttaa nälkänsä eläinten verellä. Lopulta orjat nousevat kapinaan; vampyyrit tappavat heidät, sytyttävät plantaasin tuleen ja pakenevat tuhoa New Orleansiin.

Vähitellen Louis sopeutuu vampyyrin osaansa mutta ei voi sietää Lestatin häikäilemätöntä käytöstä ja suunnittelee jättävänsä tämän lopullisesti. Eräänä yönä Louis löytää kaupungista ruttoon sairastuneen pikkutytön itkemässä kuolleen äitinsä viereltä ja päätyy juomaan tytöstä verta. Lestat aavistaa Louisin lähtöaikeet ja yrittää pitää tämän luonaan muuttamalla tytön vampyyriksi, jota hän kutsuu Claudiaksi. Vaikka Louis on aluksi järkyttynyt Lestatin teosta, hän suostuu Claudian toiseksi kasvatti-isäksi. Claudia oppii nopeasti saalistamaan New Orleansin kaduilla eikä kavahda ihmisverta kuten Louis. Tappamiselta liikenevän ajan vampyyrit käyttävät itsensä sivistämiseen ja ylellisen kaupunkitalonsa sisustamiseen.

Vuodet vierivät ja Claudiasta kasvaa älykäs ja itsevarma nainen, vaikka ulkoisesti hän pysyykin pikkutyttönä. Kun vampyyriperheen perustamisesta on kulunut 65 vuotta, Louis paljastaa lopulta Claudialle, miten hänestä tuli lapsivampyyri. Claudia syyttää kohtalostaan Lestatia ja alkaa hautoa kostoa. Hän houkuttelee Lestatin imemään verta pojasta, jonka on huumannut absintilla ja laudanumilla, ja viiltää aineiden lamauttamalta mieheltä kurkun auki. Louis auttaa Claudiaa piilottamaan Lestatin kuihtuneen ruumiin kaupungin laitamilla levittäytyvälle rämeelle. He päättävät matkustaa Eurooppaan löytääkseen muita kaltaisiaan ja oppiakseen lisää vampyyrien alkuperästä. Lähtöyönä raivostunut Lestat ilmestyy yllättäen vampyyrien kotitalolle uuden oppipojan kanssa ja käy hyökkäykseen. Syntyneessä sekasorrossa huoneistossa syttyy tulipalo, josta Louis ja Claudia onnistuvat vain täpärästi pelastautumaan taltutettuaan Lestatin hiilihangolla.

Saavuttuaan vanhaan maailmaan he suuntaavat ensimmäiseksi Itä-Eurooppaan Karpaattien maaseudulle etsimään toisia vampyyreja. He löytävätkin joitakin eläviä kuolleita mutta heidän pettymyksekseen ne ovat pelkkiä aivottomia hirviöitä. Turhauduttuaan etsintöihinsä he päättävät matkustaa Pariisiin ja asettuvat perille päästyään Boulevard des Capucinesin varrella sijaitsevaan hotelliin. Oleskeltuaan kaupungissa muutamia kuukausia Louis kohtaa latinalaiskorttelissa kaksi salaperäistä vampyyria, Santiagon ja Armandin, jotka kutsuvat hänet ja Claudian katsomaan Théâtre des Vampires -nimisen teatteriseurueen esitystä. Teatteriseurue paljastuu vampyyripiiriksi, jota neljäsataa vuotta vanha mestarivampyyri Armand johtaa. Vampyyrit juovat näyttämöllä verta avuttomista ihmisuhreista yleisön kuvitellessa, että kaikki on pelkkää näytelmää. Claudia halveksii teatterin vampyyreita eikä Louiskaan voi sietää heitä lukuun ottamatta Armandia, jota kohtaan hän tuntee aavemaista vetoa. Armand kehottaa Louista välttelemään Santiagoa ja muita teatterilaisia, koska nämä ovat alkaneet epäillä hänen ja Claudian tappaneen vampyyrin, joka teki heidät.

Claudia uskoo Louisin jättävän hänet ennen pitkää Armandin takia ja suostuttelee miehen tekemään Madeleine-nimisestä nukentekijästä uuden vampyyrikumppanin itselleen. Eräänä yönä teatterilaiset ilmestyvät hotellille ja kaappaavat Louisin ja Madeleinen mukaansa Claudian onnistuessa pakenemaan. Teatterilla heitä on vastassa kostonhimoinen Lestat, joka vaatii Claudian rankaisemista kuolemalla ja Louisin luovuttamista huostaansa. Lestatin esittämistä vastalauseista välittämättä teatterilaiset rankaisevat Louista lukitsemalla hänet ruumisarkkuun nääntymään hitaasti nälkään. Myöhemmin Armand kuitenkin vapauttaa Louisin ja pyytää tätä pakenemaan kanssaan, mutta epätoivoinen Louis palaa teatteriin etsimään Claudiaa. Teatterin vampyyrit ovat teljenneet tytön ja Madeleinen sisäpihalle, jossa nouseva aurinko on polttanut heidät tuhkaksi.

Louis kostaa jo seuraavana yönä: juuri ennen aamunkoittoa hän sytyttää teatterirakennuksessa tulipalon, joka tuhoaa kaikki vampyyrit Armandia lukuun ottamatta. Louis ja Armand jättävät Pariisin taakseen ja matkustelevat ympäri Eurooppaa ja Lähi-itää tutkimassa niiden kulttuuriaarteita. Kierrettyään maailmaa vuosikaudet miehet muuttavat Amerikkaan ja asettuvat New Yorkiin. Armand paljastaa yllättäen, ettei Lestat kuollutkaan Théâtre des Vampiresin tulipalossa vaan matkusti takaisin Louisianaan. Louis suostuu lopulta – haastattelua edeltävänä keväänä – palaamaan New Orleansiin, josta hän löytää erakoituneen Lestatin linnoittautuneena vanhaan talonröttelöön. Lestat on pysytellyt hengissä juomalla verta rotista ja kissoista ja anelee turhaan Louista jäämään luokseen. Louis kertoo kohtaamisestaan Lestatin kanssa Armandille vasta useita viikkoja myöhemmin – hänen välinpitämätön suhtautumisensa Lestatia kohtaan järkyttää Armandia. Herättääkseen Louisissa edes jonkinlaisen tunnereaktion Armand tunnustaa aiheuttaneensa Claudian kuoleman, mutta Louis on jo arvannut tämän. Pettynyt Armand jättää Louisin tajuttuaan, että tämä on menettänyt viimeisetkin rippeet ihmisyydestä.

Louis päättää haastattelun kertomalla lähteneensä pois New Orleansista päästäkseen eroon menneisyyden haamuista. Toimittaja ei voi käsittää Louisin eksistentiaalista ahdistusta ja anelee päästä hänen oppipojakseen. Havahduttaakseen miehen ymmärtämään vampyrismin kauheuden Louis imee tästä väkivalloin verta ennen kuin katoaa yöhön. Seuraavana aamuna toimittaja lähtee heti herättyään New Orleansiin etsimään Lestatia.

Kirjasta on tehty vuonna 1994 samanniminen elokuvasovitus, jossa Louista esittää Brad Pitt, Lestatia Tom Cruise ja Claudiaa Kirsten Dunst. Kesäkuussa 2021 AMC julkisti tuottavansa kirjan pohjalta televisiosarjan, joka saa ensi-iltansa vuonna 2022. Sarjassa Louista näyttelee englantilainen Jacob Anderson ja Lestatia australialainen Sam Reid.^[2]

• Leena Peltonen: Veren vangit. Aikakone 3/1992.