Turun yliopiston kasvimuseo

Turun yliopiston kasvimuseo muodostaa yhdessä eläinmuseon kanssa luonnontieteellisen museon, jotka kuuluvat Turun yliopiston biodiversiteettiyksikköön yhdessä aerobiologian laboratorion, Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan, Lapin tutkimuslaitos Kevon, Saaristomeren tutkimuslaitoksen, Tiedekeskus Tuorlan ja Lounais-Suomen LUMA-keskuksen kanssa^[1].

Kasvimuseon herbaariokokoelmat (kansainvälinen herbaariotunnus TUR) ovat tärkeä osa Suomen luonnontieteellistä kansalliskokoelmaa. Kasvimuseon perustehtävä on näytteitä keräämällä, tallentamalla ja tutkimalla kartuttaa tietoa maapallon lajistosta. Kasvimuseo tallentaa näytteitä kasveista, jäkälistä, sienistä ja levistä.

Kasvimuseo sai alkunsa jo vuonna 1919, kun Turun Suomalainen Yliopistoseura osti Edvard August Vainion jäkäläkokoelman. Museotoiminta alkoi varsinaisesti 1922, kun kokoelmat siirrettiin Helsingistä Turkuun ja niiden luettelointi aloitettiin. Kasvimuseon nykyisen, nimenomaan kasvimuseokäyttöön suunnitellun rakennuksen avajaiset pidettiin 1999^[2]. Vuonna 2000 Turun yliopisto ja Åbo Akademi solmivat sopimuksen, jonka mukaisesti Akademin noin 230 000 näytteen kasvikokoelma (tunnus TUR-A) siirtyi kasvimuseon tiloihin. Sopimuksen mukaisesti Akademi tarjoaa kokoelman kunnostamiseen ja tiedostointiin tarvittavan työvoiman ja museoteknisen materiaalin. Kasvimuseo vastaa kokoelman säilymisestä, hallinnoimisesta, järjestyksestä ja sen käytöstä tieteelliseen ja muuhun tutkimukseen.^[3]

Tällä hetkellä kasvimuseon kokoelmissa on lähes 1 100 000 näytettä, joista putkilokasveja on noin 610 000, sieniä 205 000, sammalia 125 000, jäkäliä 77 000 ja leviä 6 500. Kokoelmat karttuvat vuosittain tuhansilla näytteillä. Laajuutensa puolesta kokoelmat ovat maailman yli 3 000 kasvimuseon joukossa noin sijalla 50^[4]. Kokoelmien arvokkain osa on Edvard August Vainion kansainvälisesti arvokas, yli 35 000 jäkälänäytteen kokoelma (tunnus TUR-V), joka sisältää noin 4 000 tyyppinäytettä eri puolilta maailmaa^[5]. Turun yliopiston aktiivisen Amazon-tutkimuksen myötä Amazonian alueelta kerätyt kasvinäytteet muodostavat yhden kokoelmien vilkkaimmin tutkimukseen käytetyistä osista. Vanhempaa näyteaineistoa edustavat mm. seuraavien kerääjien kokoelmat: Auvo Vilho Auer, Augusto Chaves Batista, Aimo Kaarlo Cajander, Olof Fortelius, Alexander Wilhelm Gadolin, Paavo Kallio, Lauri Eerikki Kari, Ilmari Kause, Unto Laine, Thorvald Lange, Axel Lindfors, Elias Lönnrot, Yrjö Mäkinen, Justus Montell, Jaakko Nurmi, Holger Såltin, ja Antero Vaarama.

Kasvimuseo varmistaa, että materiaaliarkistoa on olemassa niin tämän päivän kuin tulevaisuuden biodiversiteettitutkimukselle, sekä ylläpitää ja kehittää taksonomista tietotaitoa Suomessa. Museon henkilökunta osallistuu biologian laitoksella annettavaan opetukseen, tekee kokoelmiin perustuvaa tutkimustyötä ja toimii oman alansa asiantuntijatehtävissä yliopiston ulkopuolella. Museon tehtäviin kuuluu myös kasvinäytteiden kunnostaminen, tiedostointi ja muu kokoelmiin liittyvä museologinen toiminta.

Kasvimuseon kokoelmat on tarkoitettu tieteelliseen käyttöön, mutta niitä käytetään rajoitetusti myös opetuksessa. Museo on kansainvälisesti verkostoitunut ja palvelee aktiivisesti tutkijoita kaikilla mantereilla. Museon hallinnoimia tuhansia tyyppinäytteitä lainataan tutkittavaksi eri maailmankolkkiin taksonomiseen tutkimustyöhön. Museo ylläpitää laajaa taksonomiaan, kasvitieteeseen ja luontotietouteen keskittyvää kirjastoa. Kasvimuseolla työskentelevien tutkijoiden käytössä on myös molekyylisystematiikan tutkimukseen soveltuvat laboratoriotilat.

Näyttelytiloja kasvimuseolla ei ole, mutta museon toimintaa on esitelty eri puolilla Suomea. Yhdessä Luonnontieteellisen keskusmuseon^[6] kanssa toteutettu "Kekkonenkin keräsi kasveja" –näyttely^[7] on ollut esillä Turun pääkirjastossa 2018 ja sen jälkeen Seilin tutkimusasemalla 2018 ja Porin Luontotalo Arkissa 2019.

• Kasvimuseo TUR