Bassorumpu

Bassorumpu on rumpu, jota käytetään orkesterissa voimakkaana tehosteena, sillä bassorummulle on ominaista sen hyvin leveä, peittävä ja syvä ääni. Nykyinen bassorumpu on kaksikalvoinen, ja sitä soitetaan huopa- tai nahkapäällysteisellä nuijalla, joissakin tapauksissa myös puisella.

Orkesterisoittimena bassorumpua ei viritetä millekään tietylle sävelelle, toisin kuin sitä yleisemmin käytettyjä patarumpuja.^[1]

Rumpusetissä bassorumpu sijoitetaan alimmaiseksi lattian rajaan vaakatasoon ja sitä soitetaan jalalla pedaalia polkemalla. Bassorumpuja voi olla myös kaksi tai useampia. Kaksi bassorumpua otti käyttöön ensimmäisten joukossa jazz-rumpali Louie Bellson 1930–1940 -lukujen taitteessa. [1]

Esimerkiksi metallimusiikissa monesti bassorummun ääntä vaimennetaan esimerkiksi tyynyillä tai pyyhkeellä, jolloin saadaan lyhyempi ja "märempi" soundi. Bassorumpuun kuten muihinkin rumpuihin voidaan kiinnittää triggeri, joka muuntaa kalvon värähdyksen sähköiseen muotoon. Triggerit ovat kiinni soundimoduulissa, josta lähtevää soundia voidaan muokata.

Tuplabasari viittaa etenkin rock- ja metallimusiikissa yleiseen bassorummun toistuvaan iskuun nopeassa rytmissä. Nimensä tuplabasari juontaa siitä, että suuren nopeuden saavuttaakseen rumpalin on poljettava vuorojaloin joko kahta erillistä pedaalia (mikäli käytössä on kaksi bassorumpua) tai ns. tuplapedaalia (mikäli vain yksi). Kumpikaan em. tavoista ei varsinaisesti ole toista huonompi, vaan molemmilla tyyleillä on omat kannattajansa.

Tuplabasaria on mahdollista soittaa myös hitaasti sekä rytmiä vaihdellen, mutta yleisesti termillä tarkoitetaan nimenomaan tasaista nopeiden lyöntien sarjaa. Klassinen esimerkki tuplabasarin käytöstä löytyy esimerkiksi Metallican "One"-kappaleesta, jossa tuplabasarilla mukaillaan konetuliaseen ääntä.

Tim Waterson oli vuonna 2001 nopein tuplabasarin soittaja maailmassa. Hän rummutti jaloillaan 1 407 iskua minuutissa.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta bassorumpu Wikimedia Commonsissa