Pyynikin kirkkopuisto
Pyynikin kirkkopuisto (vanhalta nimeltään Aleksanterin kirkkopuisto[1]) on puisto Tampereen keskustassa Kaakinmaan kaupunginosassa Aleksanterin kirkon ympärillä ja länsipuolella. Alun perin paikalla sijaitsi vuonna 1785 perustettu Tampereen vanha hautausmaa, joka oli kaupungin ensimmäinen. Sen käyttö päättyi 1880-luvulla, kun Kalevankankaalle oli valmistunut uusi hautausmaa vuonna 1880. Samana vuonna hautausmaan ja Esplanadin väliin alettiin rakentaa Aleksanterin kirkkoa, jonka peruskivi laskettiin 2. maaliskuuta 1880[2].
Hautausmaalle istutettiin jo vuonna 1813 koivuja,[1] mutta 1880-luvun alussa Tampereen kaupunginpuutarhuri Karl Johan Gauffin suunnitteli uuden kirkon ympärille puiston, jonne istutettiin muun muassa hopeapajuja, siperianlehtikuusia ja jalavia. Hänen seuraajansa Onni Karstenin aikakaudella puistossa tehtiin vuonna 1898 kunnostustöitä puustoa harventamalla ja uusia kulkuteitä rakentamalla.[3][1] Vaikka hautausmaa on ollut puistona jo yli sata vuotta, siellä on yhä jäljellä lukuisia vanhoja hautamuistomerkkejä.
Kortelahdenkadun kohdalla sijaitsi "Läpikäytäväksi" kutsuttu puinen porttirakennus, jossa vainaja siunattiin haudan lepoon. Tämä rakennus purettiin 1920-luvulla. Puistossa sijaitsee myös Wäinö Aaltosen veistos Suru, joka sijoitettiin puistoon vuonna 1963.[4]
Sisällissodan aikana vuonna 1918 kirkon viereen on kaivettu joukkohauta, johon on haudattu teloitettuja punaisia. Haudat ovat merkitsemättömiä ja niiden päällä kulkee puistokäytäviä.[5] Tieto ei kuitenkaan joidenkin tutkijoiden mielipiteiden mukaan pidä paikkaansa.[6]
Puistossa kasvaa Suomen paksuin euroopanlehtikuusi, jonka ympärysmitaksi rinnankorkeudelta vuonna 1989 mitattiin 457 senttimetriä.[1]
Pyynikin kirkkopuistoon haudattuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Axel Israel Frietsch, Tampereen verkatehtaan perustaja (hautamuistomerkki kadonnut)
- Johan Fredrik Gefwert, ruukinpatruuna ja konepajan johtaja
- Maria Charlotta Hydén, Finlaysonin tehtaankoulun opettaja
- Johan Siegfried Ignatius, puutavaraliikemies, lahjoittaja ja Viipurin pormestari
- Henrik Liljeroos, värjärimestari ja tehtailija
- Gustaf Lundahl, kauppias
- Karl Lundahl, lääkäri ja luonnontutkija
- Johanna Wilhelmina Orell, kauppias
- Fredrik Sacklén, varatuomari ja Tampereen ensimmäinen pormestari
- Anders Wilhelm Tennberg, apteekkari
- Carl Zuhr, saksalaissyntyinen kauppias ja tehtaanjohtaja
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Pyynikin kirkkopuisto 22.3.2005. Tampereen kaupunki. Viitattu 11.8.2010.
- ↑ Aleksanterin kirkko Tampereen kaupunki. Viitattu 10.8.2010.
- ↑ Siitarinen, Eila (toim.): Tampereen puistot 125 v. s. 12–13. Tampereen kaupungin puistoyksikkö, 1999. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 10.8.2010).
- ↑ Pyynikin kirkkopuisto-sivusto
- ↑ Ylikangas, Heikki.: Tie Tampereelle : 1918 : dokumentoitu kuvaus Tampereen antautumiseen johtaneista sotatapahtumista Suomen sisällissodassa. Porvoo: W. Söderström, 1993. 38039446 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 16.11.2018).
- ↑ Drufva, Juha: Onko Pyynikillä teloitettujen punaisten joukkohauta? Kansan Uutiset, 24.8.2012. Viitattu 27.8.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyynikin kirkkopuisto Wikimedia Commonsissa
- Vanha hautausmaa kertoo meille kaupungin historiasta, Aamulehti, 28.08.1938, nro 230, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot