Pauli Ylitalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pauli Ylitalo
Henkilötiedot
Syntynyt27. huhtikuuta 1944 (ikä 80)
Lavia
Kansalaisuus Suomi
Ammatti professori, ylilääkäri
Koulutus ja ura
Instituutti Tampereen yliopisto
Kuopion yliopisto
Heidelbergin yliopisto
Helsingin yliopisto
Oppilaat mm. professorit Jukka Mönkkönen, Esa Leinonen, Tuomo Nieminen
Tutkimusalue farmakologia, lääkehoito, toksikologia
Palkinnot Suomen Farmakologiyhdistyksen kunniajäsen (kj) 2017, Suomen Kliinisen Farmakologian yhdistyksen kj 2014, Suomen Toksikologiyhdistyksen kj 2009, Tampereen Lääkäriseuran kj 2008

Pauli Henrikki Ylitalo (s. 27. huhtikuuta 1944 Lavia) on suomalainen lääkäri ja emeritusprofessori.[1][2][3] Hän on lääkealan tutkija, kouluttaja, asiantuntija ja johtajalääkäri.[4][5][6][7]

Koulutus ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylitalo valmistui lääkäriksi vuonna 1970 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1973 Helsingin yliopistossa. Postdoc-koulutuksensa hän hankki 1973−1974 Saksassa Heidelbergin yliopistossa, joka oli tunnettu muun muassa verenkiertosairauksien farmakologian tutkimuksistaan. Farmakologian dosentti Helsingin yliopistoon hänestä tuli 1975. Kliinisen farmakologian erikoislääkärin oikeudet hän sai 1979. Vuodesta 1983 Ylitalo toimi Suomen ainoassa toksikologian (ja farmakokinetiikan) professorin virassa Kuopion yliopistossa ja johti toksikologian akateemista jatkokoulutusta Suomessa. Vuonna 1992 hänet nimitettiin kliinisen farmakologian ja toksikologian ensimmäiseen professorin virkaan Tampereen yliopistoon ja ylilääkärin sivuvirkaan yliopistolliseen sairaalaan.[6]

Vuosina 2001–2004 Ylitalo johti Tampereen yliopiston lääketieteen laitosta.[4][7][8] Vuonna 2002 hän selvitti sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta Suomen lääkekorvausjärjestelmän laajuutta ja sisältöä.[9]

Tieteellinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylitalon tutkimusryhmän tieteellinen kiinnostus on kohdistunut erityisesti verenkiertosairauksien lääkkeisiin ja lääkehoitoon, kliinisten tutkimusten etiikkaan ja Kuopion vuosina (1983–1992) myös torjunta-aineiden toksikologiaan. Ylitalo on julkaissut yli 500 tieteellistä artikkelia ja kirjoitusta farmakologiasta, lääkehoidosta ja toksikologiasta, keskeisen osan niistä kansainvälisissä englanninkielisissä tiedelehdissä. Hän on kuulunut British Journal of Clinical Pharmacologyn toimituskuntaan.[10][11]

Ylitalo kuului 1980-luvulla muun muassa syövän tukilääkkeeksi ja osteoporoosin hoitoon tarkoitetun klodronaattivalmisteen kehittäjiin. Se oli 1980−1990-luvuilla yksi ulkomaille myydyimmistä suomalaisista lääketuotuotteista.[12][13][14] Ylitalon tutkimusryhmä osoitti klodronaatin estävän myös kokeellista ateroskleroosia, mutta toistaiseksi riittävä näyttö sen kliinisistä ateroskleroosia estävistä ominaisuuksista puuttuu. Muita tutkimustuotoksia ovat muun muassa neljännen aivokammion takakärjen merkityksen osoittaminen verenpaineen säätelyssä sekä reniini-angiotensiinijärjestelmästä riippumattoman verenpainemallin kehittäminen.

Ylitalo on ohjannut lukuisia lääketieteen, filosofian ja farmasian tohtorinväitöskirjoja ja ollut tieteellinen asiantuntija alansa professorinvirkoja täytettäessä. New Yorkin Tiedeakatemian jäsen hän oli lähes kymmenen vuotta. Hän on myös kahden oppikirjan sekä usean muun lääketieteeseen liittyvän kirjan osakirjoittaja ja toimittaja.

Tiedeyhteisöt ja kansainvälisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylitalo on ollut kaikkien päätutkimusalojensa (farmakologia, lääkehoito, toksikologia) valtakunnallisten kattojärjestöjen puheenjohtaja[15] ja edustanut Suomea 1990- ja 2000-luvuilla farmakologian ja toksikologian maailmanunionien (IUPHAR, IUTOX) sekä kliinisen farmakologian ja lääkehoidon Euroopan kattojärjestön (EACPT) valtuuskunnissa. Vuosituhannen taitteessa hän oli Suomalaisen Lääkäriseuran hallituksessa, Tampereen Lääkäriseuran puheenjohtaja ja johti vuosia mm. Tampereen lääkäripäivien johtokuntaa. Valtakunnallisen kliinisen lääketutkimuksen eettisen jaoston (TUKIJA) farmakologisena asiantuntijana Ylitalo toimi sen perustamisesta lähtien (1999−2006) ja oli toksikologian asiantuntijana Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (MATINE) tehtävissä yli kaksikymmentä vuotta.[16]

Ylitalo toimi vuonna 2004 Tampereella pidetyn 10. Toksikologian maailmankongressin taloudenhoitajana, joka oli ensisijaisesti vastuussa kongressin rahoituksesta, ja hän oli myös yksi sen maailmanlaajuisesti levinneen luento- ja esitelmäkirjan (Proceedings 2005) toimittajista.[15]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylitalon puoliso vuodesta 1966 on Liisa Ylitalo (o.s. Holma), proviisori ja apteekkari (1986−2007), Kangasalan II apteekin perustaja ja ensimmäinen apteekkari. Heidän lapsensa on Ritva Ylitalo-Heikkala, lääket. tri ja farmakologian dosentti, toimitusjohtaja.

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Toxity of 5-hydroxytryptamine and some other vasoactive agents in anaesthetized rats. Helsinki : Tekijä, 1973 Väitöskirja: Helsingin yliopisto. ISBN 951-99014-4-2
  • Progress in research on toxicity of organophosphates. Toim. Ylitalo P, Savolainen K, Visakorpi R. MATINE 1991: 3B: 1-49 . ISBN 951-25-0580-0
  • Kliininen farmakologia. Toim: Neuvonen PJ, Himberg J-J, Iisalo E, Mattila MJ, Ylitalo P. Kandidaattikustannus Oy, Helsinki 1994: 1-790. ISBN 951-8951-09-8
  • Joint Meeting of the Finnish Society of Toxicology and the British Toxicology Society (2 : 1996 : Tampere). Toim: Toimela T, Ylitalo P, Tähti H. Tampere: University of Tampere, 1996. ISBN 951-44-3995-3
  • Vuosisata terveydeksi. Toim: Ylitalo P, Seppälä R, Pitkäjärvi T, Kaltiala-Heino R, Pörsti I. Tampereen Lääkäriseura ry, Tampere 1998: 1-424. ISBN 952-90-9755-7
  • Kliininen farmakologia ja lääkehoito.  Toim: Neuvonen PJ, Himberg J-J, Huupponen R, Kivistö K, Ylitalo P. Kandidaattikustannus Oy, Helsinki 2002: 1-1067. ISBN 951-8951-17-9
  • Lääkkeiden korvausjärjestelmän laajuus ja sisältö : selvitysmiesraportti.Helsinki : Sosiaali- ja terveysministeriö, 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita, 1237-0606 ; 2002:16. ISBN 952-00-1204-4
  • 30-vuotinen sota. Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan synty ja selviytyminen. Toim: Visakorpi J, Seppälä R, Pasternack A, Ylitalo P. Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, Tampere 2003: 1-364. ISBN 951-44-5632-7
  • Living in a Safe Chemical World. 10th International Congress of Toxicology, Tampere 2004. Abstracts. Toim (aakkosjärj.): Husgafvel-Pursiainen K, Rautio A, Savolainen K, Sorsa M, Tähti H, Vähäkangas K, Ylitalo P. Toxicol Appl Pharmacol 2004: 197: 137-387.
  • Proceedings. 10th International Congress of Toxicology, Tampere 2004.Toim (aakkosjärj.): Husgafvel-Pursiainen K, Rautio A, Savolainen K, Sorsa M, Tähti H, Vähäkangas K, Ylitalo P. Toxicol Appl Pharmacol 2005: 207: S1-S756.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Who's Who in the World, 5. ed. s. 1051. Marquis Who's Who Inc., USA, 1980-1981.
  2. ↑ Who's Who in the World, 26th ed. Marquis Who's Who Inc. USA, 2009.
  3. ↑ Kuka kukin on, s. 1001. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2001.
  4. ↑ a b Iisalo, Esko & Klinge, Erik & Mattila, Mauri J (toim.): 50 vuotta suomalaista farmakologiaa, s. 99-113. Suomen Farmakologiyhdistys ry, 1998.
  5. ↑ Heli Tuominen: Maalaispoika jäi koukkuun lääkkeisiin. Satakunnan Kansa, 26.4.2014.
  6. ↑ a b Suomen professorit 1640-2007, s. 846. Professoriliitto ry, 2008.
  7. ↑ a b Pekka Ruusukallio: Lääketieteen laitos yliopiston johtavin. Aamulehti, 26.4.2004..
  8. ↑ Uppslagsverket Finland SFV. Svenskafolkskolans vänner, 2012.
  9. ↑ Ylitalo Pauli: Lääkkeiden korvausjärjestelmän laajuus ja sisältö. Työryhmämuistio 16. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2002.
  10. ↑ Editorial´s Report. British Journal of Clinical Pharmacology, 13.1.2013. British Society of Pharmacology.
  11. ↑ Journals Ranking on Medicine. SCImago, 2018.
  12. ↑ Jukka Mönkkönen: The Distribution of clodronate in Mice and Rats. Doctoral Thesis, 1991. Kuopion yliopisto. doi:10.1111/j.1600-0773.1988.tb01843.x ISSN 0901-9928 Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Pauli Ylitalo ja Jukka Mönkkönen: The pharmacology of bisphosphonates. Vox, 1997, nro 18, s. 3-11. doi:10.1111/j.1600-0773.1990.tb00750.x ISSN 0901-9928 Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Huhtamäki. Leiras:: Vuosikertomus 1995. Huhtamäki Oy, 1996.
  15. ↑ a b Suomen lääkärit 2012, s. 1507. Suomen Lääkäriliitto, 2012.
  16. ↑ Suomen lääkärit 2017, s. 1446. Suomen Lääkäriliitto, 2017.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pauli_Ylitalo&oldid=21535682”