Paul Fort

Paul Fort (1872–1960) oli ranskalainen runoilija. symbolistien toinen sukupolvi nousi esiin Fortin, André Giden, Paul Valéryn, Paul Claudelin ja Francis Jammesin myötä,^[1] mutta sittemmin Fort siirtyi symbolismista perinteiseen Ranskan historian innoittamaan laulurunouteen^[2]. Hän julkaisi vuodesta 1897 lähtien "ranskalaisia balladeja", joissa ylistää elämää ja luontoa ja Ranskan historiaa. Näissä hän käytti välillä aiheina kansanlauluja.^[3] Fortin aleksandriineista osa on riimillisiä, eivät kuitenkaan kaikki. Hänen runoelmiaan julkaistiin koottuina nimellä Ballades françaises.^[4] Hän perusti symbolististen näytelmien esittämispaikaksi 1890 Théâtre d'Artin^[5][3].

• Yksittäisiä runoja
  • Pienen valkean hevosen valitus. Teoksessa: Minä olen sukua hevosille, toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto, Otava 1996 ISBN 951-1-14413-8
  • Suuri hurmio. Suom. Kaarlo Sarkia, Teoksessa: Runot WSOY 1944.
  • Piirileikki maailman ympäri : Jos kaikki tyttöset antaisivat käden. Teoksessa: Uusi kansakoulun lukukirja 2, WSOY 1970 ja Peruskoulun lukukirja. 2A, Valistus 1973 ISBN 951-610-295-6
• Teoksessa: Yrjö Jylhä, Veri ja kulta, Otava 1954.
  • Auringon polttamat merimiehet : Vei kerran meri heidät. He koskaan eivät palaa
  • Piiri : Jos kaikki maailman tyttöset käden antais toisilleen
• Teoksessa: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Anna-Maria Tallgren, WSOY 1934 (Ilmeisesti Jylhän suom.)
  • Auringon polttamat merimiehet
  • Piiri
  • Suuri hurmio
• Teoksessa: Tuhat laulujen vuotta, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1974 ISBN 951-0-06216-2, WSOY 2004 ISBN 951-0-29121-8
  • Pienen valkean hevosen valitus, suom. Aale Tynni
  • Suuri Hurmio
  • Piirileikki maailman ympäri: Jos kaikki tyttöset

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Fort Wikimedia Commonsissa