North American F-82 Twin Mustang

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta P-82 Twin Mustang)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
P-82/F-82 Twin Mustang
XP-82 -prototyyppi
XP-82 -prototyyppi
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja North American Aviation
Ensilento 15. kesäkuuta 1945
Esitelty 1946
Poistettu käytöstä 1953
Pääkäyttäjät USAF
Valmistusmäärä 272
Kehitetty mallista North American P-51 Mustang
Toinen XP-82 prototyyppikone koelennolla Muroc Army Airfieldin läheisyydessä Kaliforniassa.

North American F-82 Twin Mustang (myös P-82) on yhdysvaltalainen potkurikäyttöinen hävittäjälentokone. Tyyppi kehitettiin P-51 Mustangista. P-82 Twin Mustang valmistui liian myöhään ehtiäkseen osallistumaan toiseen maailmansotaan. Lentokonetta käytettiin kuitenkin Korean sodassa, jossa se saavutti rajoitettua menestystä suihkukoneaikakauden kynnyksellä. Ensilentonsa 6. heinäkuuta 1945 lentänyt konetyyppi vedettiin pois ensilinjan aktiivipalveluksesta helmikuussa 1952. P-82:n valmistusmäärä oli tuotannon päättyessä 272 koneyksilöä.[1] P-82 nimettiin uudelleen vuonna 1948 F-82 Twin Mustangiksi uuden nimeämiskäytännön mukaisesti (P=Pursuit, F=Fighter).

Rakenteellisilta ratkaisuiltaan Twin Mustang oli erikoinen kone, sillä kone oli rakennettu yhdistämällä kaksi runkoa ohjaamoineen välisiivellä. Koneen kaksi 12-sylinteristä V-moottoria sijaitsivat kummankin rungon keulalla. Toisessa täyspitkässä rungossa sijaitsi koneen lentäjä, ja toisessa sen suunnistaja/ase- ja tutkaupseeri. Potkurit pyörivät vastakkaisiin suuntiin niiden aiheuttaman kiertomomentin eli sivuttaisväännön kumoamiseksi. Korkeusvakain sijaitsi koneen runkojen välissä. Moottorityyppi ei ollut P-51 -koneissa käytetty Rolls-Royce Merlin, vaan 1 600 hevosvoiman tehoinen Allison V-1710-143/145, jota käytettiin esimerkiksi Bell P-39 Airacobra ja Bell P-63 Kingcobra -hävittäjätyypeissä.[2][3] F-82 Twin Mustang jäi USAAF:n käyttämäksi mäntämoottorihävittäjäksi. Se oli kehitetty alun alkujaan pitkän matkan pommituskoneitten saattohävittäjäksi, mutta konetyyppiä käytettiin lopulta paljolti yöhävittäjänä.[2]

Tekniset tiedot (F-82G)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&012.093000012,93 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&015.062000015,62 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.02200004,22 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&037.090000037,90 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&07271.&&&&007 271 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&011632.&&&&0011 632 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Allison V-1710-143/145 vastakkainpyörivää nestejäähdytteistä V12-moottoria; &&&&&&&&&&&01193.&&&&001 193 kW (&&&&&&&&&&&01600.&&&&001 600 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0740.&&&&00740 km/h 6 400 metrissä
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03605.&&&&003 605 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&011855.&&&&0011 855 m

Aseistus

  • 6 × Browning M3 12.7 mm konekivääriä
  • 25 × 127 mm rakettia
  • 1 800 kg pommeja
  • Crosby, Francis: Modern Fighter Aircraft – an illustrated history of war planes from 1945 to the present day, s. 98. Lontoo, Englanti: Southwater/Anness Publishing, 2004. ISBN 1-84215-991-7 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]