Sosiolingvistiikka
Sosiolingvistiikka tutkii kieltä ja sen käyttöä suhteessa sosiaaliseen ympäristöön. Se kuvaa kieltä sosiaalisena ilmiönä, tarkastelee kielellisten ja sosiaalisten tekijöiden välisiä yhteyksiä sekä etsii yhteiskunnallisia syitä kielen vaihtelun ja muutokseen.
Sosiolingvistiikka on kielitieteen osa-alue, mutta sillä on yhteyksiä myös sosiologiaan ja muihin yhteiskuntatieteisiin kuten sosiaalipsykologiaan. Sosiologisesti painottunutta tutkimusta voidaan nimittää myös kielisosiologiaksi.[1] Sosiolingvistiikkaa pidetään usein soveltavana kielitieteenä, vaikka se voi olla hyvinkin teoreettisesti suuntautunutta.
Sosiolingvistiikassa on tutkittu muun muassa seuraavia aiheita:
- Kieliyhteisössä vallitseva variaatio eli kielen vaihtelu. On tutkittu sitä, mitkä sosiaaliset tekijät ovat yhteydessä kielen vaihteluun ja miten ajallinen, alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu liittyvät toisiinsa. Sosiolingvistinen variaationtutkimus on usein yhteydessä alueellisten murteiden tutkimukseen eli dialektologiaan.[2]
- Kielen muuttuminen. On kysytty, mitkä asiat vaikuttavat kielen muutoksiin ja miksi jotkut kielen piirteet säilyvät ja toiset katoavat.[3]
- Kielen osuus ryhmäidentiteetin muodostumisessa. On tarkastelu eri etnisten ryhmien kieltä, kielen yhteyttä identiteettiin ja nationalismiin sekä identiteetin ja kielenvaihdon suhdetta.[3]
- Monikielisyys ja sen ehdot. On tutkittu muun muassa kielenvaihtoa ja kielellisiä konflikteja sekä sitä, miten monikielisyys ja kielikontaktit vaikuttavat kieleen.[3]
Sosiolingvistiikan katsotaan alkaneen Yhdysvalloista 1950–60-luvuilla, vaikka sillä oli edeltäjänsä jo 1920–30-lukujen Neuvostoliitossa[4]. Strukturaalis-funktionaalista lähestymistapaa sovelsivat murrekysymyksiin ensimmäisinä Uriel Weinreich ja muut Euroopasta Pohjois-Amerikkaan muuttaneet tutkijat, mutta varsinaisesti sosiolingvistiikan perustajiksi (”perustajaisiksi”) katsotaan yleensä Weinreichin oppilas William Labov, joka aloitti nimenomaan kvantitatiivisen variaationtutkimuksen, sekä John J. Gumperz ja Dell Hymes, jotka yhdistivät sosiolingvistiikkaan antropologisen näkemyksen, mikä johti tieteenalan toiseen päähaaraan.[5] Terminä sosiolingvistiikka (engl. sociolinguistics) esiintyy ensi kertaa luultavasti Haver C. Currien vuoden 1952 artikkelin otsikossa (”Projections of sociolinguistics”).[6]
Etenkin varhaisvaiheen sosiolingvistiikassa keskeinen väite oli, että ”kieli heijastaa yhteiskuntaa”. Tällainen yksisuuntainen ajattelu (ts. piirteiden kulku vain yhteiskunnasta kieleen) kuului erityisesti sosiolingvistiikan variationistiseen ja metodologialtaan kvantitatiiviseen ensimmäiseen aaltoon (kuten sosiolingvisti Penelope Eckert on asiaa kuvannut). Siinä kielelliset muuttujat pyrittiin suoraviivaisesti kytkemään kielenulkoisiin tekijöihin kuten sosiaaliseen luokkaan, koulutustasoon, ikään tai sukupuoleen. Toisessa aallossa korostettiin pikemmin ryhmäidentiteettejä ja sosiaalisia verkostoja, ja kolmannessa aallossa sosiolingvistiset piirteet alettiin nähdä indekseinä, joita hyväkseen käyttämällä kielenpuhuja saattoi kääntää piirteiden suunnan kielestä yhteiskuntaan. Kolmannen aallon tutkimus on aiempia vahvemmin suuntautunut etnografiaan.[7]
Suomeen ja muihin pohjoismaihin päähaaroista rantautui ensimmäisenä labovilainen variaationtutkimusmetodi.[8] Sen esittelivät Suomessa tutkijayleisölle Matti Leiwo Virittäjä-lehden artikkelissaan vuonna 1969 (oltuaan opiskelijana Bloomingtonissa 1968–69) sekä Heikki Paunonen Labovin väitöskirjan kirja-arviossaan samassa lehdessä vuonna 1971.[9] Samassa vuosikymmenenvaihteessa alkoi myös sosiolingvistisesti suuntautunut Helsingin puhekielen tutkimus Terho Itkosen aloitteesta.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nuolijärvi, Pirkko: Sosiolingvistiikka kielentutkimuksen kentässä. Teoksessa Sajavaara, Kari & Piirainen-Marsh, Arja (toim.): Kieli, diskurssi & yhteisö, s. 13–38. (Soveltavan kielentutkimuksen teoriaa ja käytäntöä 2) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, soveltavan kielentutkimuksen keskus, 2000. ISBN 951-39-0664-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nuolijärvi s. 14.
- ↑ Nuolijärvi s. 17.
- ↑ a b c Nuolijärvi s. 18.
- ↑ Lähteenmäki, Mika: Dialoginen näkökulma kieleen: Mihail Bahtin ja Valentin Vološinov. Hannele Dufva & Mika Lähteenmäki (toim.), Kielentutkimuksen klassikoita, 179–200, 2002. Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto.
- ↑ Coupland, Nikolas: Introduction: Sociolinguistic theory and the practice of sociolinguistics. Nikolas Coupland (toim.), Sociolinguistics: Theoretical debates, 1–34, 2016. Cambridge University Press.
- ↑ Nuolijärvi, Pirkko & Lappalainen, Hanna: Sosiolingvistiikka. Teoksessa Milla Luodonpää-Manni ym. (toim.), Kielentutkimuksen menetelmiä IV, s.864–895. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2020.
- ↑ Nuolijärvi s. 14-15.
- ↑ a b Hovdhaugen, Even ym.: The history of linguistics in the Nordic countries, s. 532. Societas Scientiarum Fennica, 2000.
- ↑ Paunonen, Heikki. Diaesitys suomalaisen sosiolingvistiikan historiasta 18.6.2021.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suojanen, M. K. & Suojanen, Päivikki (toim.): Sosiolingvistiikan näkymiä. (Kielitieteen peruskirjallisuutta) Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-321-2