Mikael Sundman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carl Mikael Sundman (s. 20. tammikuuta 1947 Helsinki)[1] on suomalainen arkkitehti. Hän on luonut uransa pääasiassa Helsingin kaupunkisuunnittelun parissa ja on pyrkinyt uudistamaan kaupunkisuunnittelua sekä kaupungin rakenteita.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikael Sundmanin vanhemmat olivat kemian professori Jacobus Sundman ja mikrobiologian professori Veronica Sundman o.s. Wallgren.[2] Sundman on kahdeksannen polven helsinkiläinen ja hänen sukunsa on asunut Helsingissä 1750-luvulta lähtien.[3] Sundman valmistui arkkitehdiksi vuonna 1970 ja tekniikan lisensiaatiksi vuonna 1981. Hän loi pääuransa Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa ja osallistui varsinkin Helsingin kantakaupungin uusien asuinalueiden suunnitteluun. Hän oli myös Teknillisen korkeakoulun assistenttina vuosina 1967–1976 ja erikoisopettajana 1976–1989 sekä Taideteollisen korkeakoulun tuntiopettajana 1976–1981.[1]

Sundman ja Vilhelm Helander julkaisivat vuonna 1970 Helsingin kaupunkisuunnittelua käsitelleen poleemisen pamfletin Kenen Helsinki.[4] Teoksessa arvosteltiin muun muassa yksityisautoilun ja liike-elämän ehdoilla toteutettuja kaupunkisuunnitteluratkaisuja sekä historiallisten arvorakennusten purkamista. Sen on sanottu ennakoineen 1970-luvulla Suomessa tapahtunutta muutosta suhtautumisessa vanhojen rakennusten purkamiseen.[3] Teos sai Eino Leinon palkinnon vuonna 1971.[5] Sundman on myöhemmin kirjoittanut arkkitehti Bertel Jungin elämäkerran yhdessä Mona Schalinin kanssa (1988) sekä toimittanut arkkitehti Carl Ludvig Engelin julkaistun kirjeenvaihdon (1989).[1]

Sundmanin läpimurto kaupunkisuunnittelijana oli yhdessä Vilhelm Helanderin ja Pekka Pakkalan kanssa suunniteltu Helsingin Katajanokan itäosan uusi asuinalue. He voittivat alueen suunnittelukilpailun vuonna 1972,[6] suunnitelma valmistui vuonna 1976 ja se sai arkkitehtuurin valtionpalkinnon vuonna 1978.[1] Aikalaiset pitivät Katajanokan suunnitelmaa vastareaktiona edellisen vuosikymmenen kaupunkisuunnittelulle. Siinä palattiin perinteisen mittakaavan umpikortteleihin, joille pyrittiin antamaan yksilölliset ilmeet, historiallinen rakennuskanta säilytettiin uudessa käytössä ja suunnittelu ulotettiin itse rakennuksista myös piha- ja katualueiden yksityiskohtiin.[7] Sundman on myöhemmin ollut suunnittelemassa Helsinkiin muun muassa Länsi-Pasilan, Arabianrannan ja Kalasataman kaupunginosia.[1] 2000-luvun alussa rakennettu Arabianranta on saavuttanut kansainvälistäkin mainetta uudenlaisella taidekonseptillaan.[6] Tällä 7 000 asukkaan asuinalueella on toteutettu uusia ajatuksia kuten talojen välissä olevia yhteispihoja.[8] Sundman on urallaan painottanut erityisesti asukaslähtöistä kaupunkisuunnittelua ja häntä on siksi joskus luonnehdittu ”vasemmistolaiseksi” arkkitehdiksi.[9]

Sundman on ollut vuodesta 1990 Rakennustaiteen seuran puheenjohtaja.[1] Hän sai vuonna 2017 Suomen Arkkitehtiliitto SAFAn myöntämän Otto-Iivari Meurman -palkinnon yhdessä Pekka Pakkalan, Riitta Jalkasen ja Matti Visannin kanssa.[6]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kenen Helsinki – raportti kantakaupungista, 1970 (Vilhelm Helanderin kanssa)
  • Saneeraus suomalaisessa kaupungissa, 1972 (Vilhelm Helanderin kanssa)
  • Kaupungin rakentumisen vaiheet – tutkielma Helsingin kaupunkirakenteen muodostumisesta ja väestörakenteen vaiheista, 1980
  • Bertel Jung, suurkaupungin hahmottaja, 1988 (Mona Schalinin kanssa)
  • Kirjeet, C. L. Engel, 1989 (toim.)
  • Elokuva ja arkkitehtuuri, 1996 (päätoimittaja)
  • Pasila – Helsingin uusi keskus, 1998 (toim. Harry Schulmanin kansa)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Sundman Mikael hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  2. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 941 Runeberg.org.
  3. ↑ a b Eeva Järvenpää: Sundmanin suku on asunut Helsingissä yli 250 vuotta (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 27.1.2007. Viitattu 2.10.2018.
  4. ↑ Kenen Helsinki nyt? Kaupunkitutkimusseura kaupunkitutkimuksenseura.fi. 2009. Arkistoitu 31.8.2018. Viitattu 27.6.2017.
  5. ↑ http://tietokirja.fi/esiintyjat/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ a b c Otto-Iivari Meurman -palkinto pitkän linjan kaupunkisuunnittelijoille Rakennuslehti. 19.5.2017. Viitattu 2.10.2018.
  7. ↑ Mikko Lindqvist: Kaupunginmuseon lausunto Amiraalinkatu 2 rakennuslupa- ja purkuhakemukseen Helsingin kaupunki 19.12.2017. Viitattu 2.10.2018.
  8. ↑ Arabianrannan viimeinenkin talo valmistuu – alueen isä arvioi HS:lle kättensä työn Helsingin Sanomat. 2015. Viitattu 27.6.2017.
  9. ↑ Jakso 2: Minä, Mikael Sundman Yle Areena. Viitattu 2.10.2018.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mikael_Sundman&oldid=22603548”