Marija Spiridonova

Marija Aleksandrovna Spiridonova (ven. Мари́я Алекса́ндровна Спиридо́нова, 28. lokakuuta 1884 Tambov, Venäjä– 11. syyskuuta 1941 Orjolin lähellä, Neuvostoliitto ) oli venäläinen sosialistivallankumouksellinen.

Marija Spiridonova syntyi aatelisperheeseen. Hän liittyi sosialistivallankumouksellisiin opiskellessaan lukiossa. Tammikuussa 1906 hän surmasi puolueen paikalliskomitean määräyksestä Tambovin salaisen poliisin päällikön, santarmieversti G. N. Luženovskin, joka oli johtanut läänin talonpoikaislevottomuuksien tukahduttamista. Spiridonova sai kuolemantuomion, joka muutettiin elinkautiseksi pakkotyörangaistukseksi. Hän kärsi tuomiotaan Nertšinskin pakkotyövankilassa Akatuissa helmikuun vallankumoukseen saakka.^[1]

Kesällä 1917 Spiridonova toimi aktiivisesti sosialistivallankumouksellisten vasemmistosiivessä Moskovassa ja Pietarissa. Hänet valittiin perustuslakia säätävän kansalliskokouksen ehdokkaaksi, Pietarin neuvoston ja kaupunginduuman jäseneksi sekä talonpoikaiston edustajaksi niin sanottuun esiparlamenttiin.^[1]

Loka–marraskuussa 1917 Spiridonovasta tuli vasemmistososialistivallankumouksellisen puolueen johtaja. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän toimi yhteistyössä bolševikkien kanssa yleisvenäläisen toimeenpanevan keskuskomitean jäsenenä ja osallistui neuvostojen edustajainkokouksiin. Perustuslakia säätävän kansalliskokouksen ainoassa istunnossa hän oli vasemmistososialistivallankumouksellisten ja bolševikkien yhteinen ehdokas puhemiehenvaalissa. Hävittyään vaalin hän vetäytyi kansalliskokouksesta yhdessä puoluetovereidensa kanssa. Brest-Litovskin rauhan ja bolševikkien kanssa tehtävän yhteistyön kannattajana hän ajautui puolueensa vähemmistöön.^[2]

Spiridonova osallistui Moskovassa heinäkuussa 1918 tapahtuneeseen vasemmistososialistivallankumouksellisten kapinaan. Sen epäonnistuttua hänet pidätettiin, mutta päästettiin pian vapaaksi. Hän otti henkilökohtaisen vastuun Saksan lähettilään Wilhelm von Mirbachin murhasta. Jatkettuaan bolševikkien vastaista toimintaa hänet pidätettiin uudelleen helmikuussa 1919 ja lokakuussa 1920.^[2]

Vuosina 1921–1923 Spiridonova asui Moskovan lähellä tšekan valvonnan alaisena. Vuonna 1923 hän yritti paeta ulkomaille, minkä johdosta hänet karkotettiin ensin Kalugan lähelle, sitten Samarkandiin ja myöhemmin Taškentiin. Vuonna 1931 hän sai uuden kolmen vuoden karkotustuomion, jota myöhemmin jatkettiin viidellä vuodella. Tänä aikana hän työskenteli valtionpankin ekonomistina Ufassa.^[3]

Spiridonova pidätettiin 1937 ja tuomittiin 25 vuoden vankeusrangaistukseen, jota hän kärsi Jaroslavlin ja Orjolin vankiloissa. Vankeja evakuoitaessa hänet ammuttiin Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotatuomioistuimen määräyksestä.^[1]