Hirvikärpänen
| Hirvikärpänen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Alalahko: | Tynnyrikotelokärpäset Cyclorrhapha |
| Heimo: | Täikärpäset Hippoboscidae |
| Suku: | Lipoptena |
| Laji: | cervi |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Hirvikärpänen eli hirven täikärpänen[3] (Lipoptena cervi) on täikärpästen (Hippoboscidae) heimoon kuuluva kaksisiipinen ulkoloinen. Se käyttää ravintonaan hirvieläinten verta.[4]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hirvikärpänen on rotevahko, 5–7 millimetriä pitkä, ruskeansävyinen ja kaksisiipinen hyönteinen. Jotkut yksilöt ovat kellanruskeita, toiset hyvin tumman ruskeita, lähes mustia. Sen ruumiinrakenne on litteä ja karvainen. Tärkeä tuntomerkki ovat siivet: hirvikärpäsen siivet osoittavat suoraan taaksepäin, eikä niissä erotu tummempia suonia toisin kuin sukulaislajeilla. Kun eläintä katsoo ylhäältä päin, sen imukärsä ja paksut jalat erottuvat selvästi.[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hirvikärpänen esiintyy lauhkealla vyöhykkeellä Euroopassa, Siperiassa, Pohjois-Kiinassa, Pohjois-Amerikassa, jonne se levisi Euroopasta tuotujen peurojen mukana sekä Algeriassa.[6]
Hirvikärpänen alkoi levitä Suomeen 1960-luvulla kaakosta, ja nykyisin se on levinnyt miltei koko maahan aivan poronhoitoalueen rajoille saakka.[4] Ruotsissa hirvikärpästä on tavattu jo 1700-luvulta alkaen. Ei tiedetä, miksi hirvikärpäset ovat Suomessa levinneet pohjoisemmaksi kuin Ruotsissa, jossa niitä on ollut yli parisataa vuotta. Hirvikärpäsen voimakkaan lisääntymisen syiksi on esitetty muun muassa runsasta hirvieläinkantaa.lähde? On myös arveltu, ettei hirvikärpänen olisikaan Suomessa tulokaslaji, vaan se olisi elänyt alueella aiemminkin ja vain väliaikaisesti hävinnyt hirvikannan voimakkaan pienenemisen takia 1800-luvun lopulla[7].
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hirvikärpäsen isäntäeläin on yleensä hirvi, mutta sitä on tavattu muissakin hirvieläimissä. Hirvikärpänen elää isäntäeläimen karvapeitteessä ja kumpikin sukupuoli imee verta ravinnokseen. Niiden runsain esiintyminen on elokuun puolivälin ja syyskuun lopun välillä, jolloin aikuiset hirvikärpäset kuoriutuvat koteloista. Hirvikärpänen on melko kömpelö lentäjä, eikä se yleensä lennä kuin korkeintaan muutamia kymmeniä metrejä suoraviivaisesti hirveksi uskomaansa kohteeseen. Enimmäkseen se oleilee puiden ja kasvuston seassa odottaen, että sopiva isäntäeläin tulee riittävän lentoetäisyyden päähän. Tuuli ja vesisade vaikeuttavat huomattavasti hirvikärpäsen lentosuoritusta ja suunnistusta. Se on vaihtolämpöinen ja tarvitsee noin +5 asteen lämpötilan lentääkseen. Aikuiset hirvikärpäset pysyvät kuitenkin elossa pikkupakkasessa, ja lyhyen aikaa jopa -15 °C :n lämpötilassa. Pitkistä pakkasjaksoista hirvikärpänen selviää ainoastaan hirven turkissa ja iholla.[8]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hirvikärpäsnaaras kantaa sisällään munia, joista kuoriutuvat toukat elävät naaraan sisällä ja koteloituvat valmiina pudotettavaksi maahan esimerkiksi hirven makuupaikoille. Kotelot talvehtivat maassa kunnes niistä kuoriutuu aikuisia yksilöitä elo–syyskuussa. Naaraassa hedelmöittyy vain yksi munasolu kerrallaan. Yhden naaraan elinaikanaan tuottamien jälkeläisten määrää ei tunneta, mutta sukulaislajilla se on muutamia kymmeniä. Hirvikärpäsnaaraan jälkeläisilleen tarjoamat ravintovarat määrittelevät jälkeläisten menestyksen.[9]
Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan on viitteitä siitä, että erityisesti tiaiset käyttäisivät hirvikärpästen koteloita talviravintonaan hirvien makuupaikoilla vieläpä niin että suosivat infektoituneiden hirvien makuupaikkoja. Tämä ilmiö saattaa tutkijan mukaan olla rajoittava tekijä hirvikärpäsen esiintymisessä seuraavana kesänä.[10]
Hirvikärpänen ja muut lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa hirvikärpäset lisääntyvät yleensä hirvissä, valkohäntä- ja metsäkauriissa, ja sitä on tavattu Suomessa myös metsäpeuroissa ja poroissa.[4] Ruotsissa laji on yleinen metsäkauriissa.[8]
Suomessa on havaittu että porojen, metsäpeurojen ja metsäkauriiden yöpymispaikoilla on vähän tai ei lainkaan koteloita, jotka kertoisivat hirvikärpäsen lisääntyvän niissä.[8]
Muita eläimiä, joissa hirvikärpästä on tavattu ovat muun muassa valkohäntäpeura, metsäkauris, kuusipeura ja metsäpeura.[4] Hirvikärpänen saattaa erehtyä ihmiseen, koiraan tai muuhun kotieläimeen ja imeä verta, mutta niissä se ei lisäänny. Hirvikärpänen tarvitsee hirvieläimen verta lisääntyäkseen ja tuottaakseen jälkeläisiä.[8]
Lähes kymmenen kuukauden aikana, jonka hirvikärpäsen kotelot ovat maassa, ne voivat joutua myyrien, päästäisten tai lintujen kuten naakkojen, kottaraisten, närhien tai hömötiaisten syömiksi. Kesällä koteloita syövät myös muurahaiset ja muut petoselkärangattomat.[11][12]
Hirvikärpänen ja ihminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kohdatessaan ihmisen hirvikärpänen yleensä erehtyy luulemaan tätä isäntäeläimekseen, koska se suunnistaa lähinnä lämpöaistinsa avulla suureen lämpimään kohteeseen toisin kuten esimerkiksi hyttynen, joka aistii hiilidioksidin uhrinsa hengityksestä. Lennettyään vaatteille, iholle tai hiuksiin hirvikärpänen saattaa pudottaa siipensä.
Hirvikärpäsen pistot voivat aiheuttaa tulehduksia ja ihottumaa allergikoille. Ihmisen veri tuntuu usein kelpaavan jollakin lailla hirvikärpäsen ravinnoksi, ja kärpänen on syksyisessä metsässä kiusallinen. Paras karkotuslääke on joidenkin mielipiteiden mukaan vanhanajan yleislääkkeeksi kutsutut apteekista saatavat kamferitipat, mutta tieteellisesti niillä ei ole todettu tehokasta vaikutusta.[13]
Hirvikärpäset tunkeutuvat kapeimmastakin raosta vaatteiden sisään ja piiloutuvat vaatteiden taitoksiin ja saumoihin. Alustavien tutkimustulosten mukaan vaaleat vaatteet saattavat vähentää hirvikärpästen hyökkäyksiä.[4] Kuitenkin tutkimustulokset ovat varsin vähäisiä ja perustuvat lähinnä eri ihmisten kertomuksiin.
Paras keino suojautua hirvikärpäsiltä on peittää kaikki lämpöä huokuvat ihon kohdat vaatetuksen ulkopuolella, esimerkiksi kädet, kaulan seutu ja päälaki.[8]
Rakenteeltaan hirvikärpänen on poikkeuksellisen vankkaa tekoa, ja sen tappaminen huitomalla tai lyömällä on erittäin vaikeaa. Yhtä aikaa sekä joustavan että kovan kitiinikuoren murskaaminen ei onnistu helposti edes sormien välissä, vaan vaatii esimerkiksi litistämisen kynnellä jotakin kovaa alustaa vasten. Toinen tehokas tapa murskata hirvikärpänen on poimia se kahden sormen väliin ja hiertää murskaksi samaan aikaan puristamalla ja sormia sivuttaissuunnassa liikuttamalla. Hirvikärpäseen eivät vaikuta myöskään iholle levitettävät hyönteismyrkyt. Metsästä palattua on syytä tarkistaa vaatteet ja taivekohdat, sekä kammata hiukset tiheällä kammalla.[8][5]
Hirvikärpäset kuolevat yli 60 asteen lämpötilassa, eli tarpeeksi kuumassa saunominen tappaa hirvikärpäsen.[14]
Hirvikärpäsen sylki aiheuttaa joillekin ihmisille allergisen reaktion, joka saa aikaan pitkään kestäviä paukamia. Hirvikärpästen on todettu aiheuttavan hankalaa hirvikärpäsihottumaa. Sen syystä tiedetään vähän. Bartonella-bakteeria esiintyy hirvikärpäsissä, mutta se on tuskin oireiden syynä. [4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jere Kahanpää: Hirvikärpänen – Lipoptena cervi Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ ITIS: Lipoptena cervi (englanniksi)
- ↑ Siilahti, Pertti: Karjalan luonto: Kannas ja Laatokan Karjala, s. 39. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-952-5671-10-0
- ↑ a b c d e f Timo Reunala, Maria Laine, Martine Vornanen ja Sauli Härkönen: Hirvikärpäsihottuma - maanlaajuinen riesa Duodecim. 2008. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ a b Hirvikärpänen Hyönteismaailma. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Hirvikärpäsprojekti UKK, Oulun yliopisto 2012
- ↑ Heinonen, Jaakko: Hirvessä on vetovoimaa. Suomen Luonto, 2011, nro 6, s. 40. Suomen Luonnonsuojeluliitto.
- ↑ a b c d e f Prof. Arja Kaitala, FT Laura Härkönen ja FT Sirpa Kaunisto: Tietoa hirvikärpäsestä Ötökkäakatemia. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Härkönen, aura: Seasonal variation in the life histories of a viviparous ectoparasite, the deer ked, s. 2, 21. Oulun Yliopisto, 2012. ISBN 978-951-42-9896-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 17.3.2024).
- ↑ Susanna Kolehmainen: Linnut syövät talvella hirvikärpäsen koteloita (Sirpa Kauniston haastattelu) Yle. 2012. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Tutkimus: Hirvikärpäselle löytynyt uusia vihollisia Yle. 2012. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Hirvikärpänen on sitkeä alkusyksyn riesa – näin asiantuntija vastasi hirvikärpäsväittämiin Kaleva. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ MMT Sauli Härkösen artikkeli Aarre-lehdessä, luettu 17.1.2012 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Haapala, Sonja: Inhottava hirvikärpäsihottuma aiheuttaa paukamia ja piinaavaa kutinaa – näin suojaudut vastenmielisiltä mönkijöiltä sieni- ja marjaretkellä Ilta-Sanomat. 18.8.2021. Viitattu 16.6.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]