Liturgiset värit

Liturgiset värit ovat kristillisissä kirkoissa käytettyjä symbolisia värejä, jotka korostavat kirkkovuoden eri aikojen merkitystä. Jumalanpalveluksessa tekstiilit eli paramentit (alttariliinat, saarnaliinat) ja papin stola ja/tai messukasukka ovat kirkkovuoden liturgisen värin mukaisia. Liturgiset värit ovat tärkein paramentteja korostava tekijä.

Liturgisia värejä käytetään muun muassa katolisessa, ortodoksisessa ja evankelis-luterilaisessa kirkossa. Eri kirkkokunnissa niiden käyttö ja merkitys kuitenkin jonkin verran poikkeavat toisistaan.

Liturgisten värien käyttö tunnetaan jo 800-luvulta ja niiden käyttö vakiintui seuraavien vuosisatojen kuluessa ja vuonna 1198 se sai lain voiman katolisessa kirkossa, niin myös Pohjoismaissa. Reformaation jälkeen 1600-luvulla liturgisten värien käyttö vähentyi, ja usein käytettiin kirkon parasta tai ainoaa messukasukkaa. 1700- ja 1800 luvuilla Suomessa samoin kuin Ruotsissa käytössä oli oikeastaan vain kaksi liturgista väriäː musta ja punainen, ja värit näkyivät vain kirkkojen messukasukoissa. Nämä värit, punainen, kultakoristeinen sametti ja erityisesti hopealla koristeltu musta sametti miellettiin ”evakelisten kirkkotekstiilien” materiaaliksi. Näkemys vastasi klassisistisen kauden taidenäkemystä. Keskiajan ja 1600-luvun elävää värien käyttöä kirkkosalissa pidettiin silloisen näkemyksen mukaan vanhanaikaisena ja sopimattoma.^[1][2] 1800-luvulla käyttöön jäivät useimmiten vain punaiset ja mustat messukasukat, joista mustaa käytettiin pitkäperjantaina ja punaista ”joulukoristeena”.^[2]

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, samoin kuin monissa muissa kirkoissa nykyään käytettävien liturgisten värien ”värikaanon” pohjautuu keskiaikaiseen käytäntöön, mutta se on tullut käyttöön uudelleen 1900-luvun alussa.^[3] Nykyisin käytössä oleva liturgisten värien "värikaanon" Suomessa seuraa läheisesti Ruotsin kirkossa vakiintunutta tapaa. Siellä liturgisten värien käyttö tuli uudelleen yleiseksi viimeistään 1950-luvulla. Ruotsin kirkon omaksuma värien käyttö pohjautuu katolisen kirkon käytäntöön 1800-luvulla.^[4]

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa liturgisia värejä on kaikkiaan viisi: musta, valkoinen, vihreä, punainen ja violetti.^[5][6][7] Ortodoksisessa kirkossa liturgiseksi kutsuttuja värejä on periaatteessa seitsemän. Käytännössä voidaan käyttää useampaakin väriä. Ortodoksisessa kirkossa värien käyttö vaihtelee merkittävästi etenkin kulttuurista toiseen eikä värien käytöstä ole kiinteää sääntöä. Esimerkiksi Kreikassa värien käyttöön vaikuttaa se, että papisto hankkii itse jumalanpalveluspukunsa. Suomen ortodoksisessa kirkossa käytetään tavallisesti värejä venäläisen perinteen mukaisesti. ^[8]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon evankeliumikirjaan on merkitty kunkin pyhäpäivän liturginen väri. Liturgisten värien käyttöä säätelee ja ohjaa Piispainkokouksen hyväksymä Jumalanpalveluksen opas.^[9] Liturginen väri vaihdetaan yleensä pyhän aattona klo. 18. Sitä käytetään koko seuraavan viikon ajan. On kuitenkin sellaisia pyhäpäiviä (ns. pistepyhiä), joiden värisuositus rajoittuu kyseiseen päivään. Tällöin liturginen väri vaihdetaan vain yhden päivän ajaksi. Esimerkiksi paaston aikaan vietettävänä Marian ilmestyspäivänä käytetään valkoista väriä vain sunnuntain ajan, sen jälkeen palataan violettiin eli kirkkovuoden mukaiseen väriin. Samoin Mikkelinpäivää seuraavalla viikolla käytetään vihreää. Tällaisia pistepyhiä ovat:

• 1. adventtisunnuntai
• tapaninpäivä (26. joulukuuta)
• apostoli Johanneksen päivä (3. joulupäivä)
• viattomien lasten päivä (4. joulupäivä),
• kynttilänpäivä
• Marian ilmestyspäivä
• apostolien päivä
• juhannuspäivä
• kirkastussunnuntai
• mikkelinpäivä
• pyhäinpäivä
• Pyhän Henrikin muistopäivä (19. tammikuuta)
• itsenäisyyspäivä (6. joulukuuta)^[9][10]

Valkoinen on ilon, kiitoksen, puhtauden ja autuuden väri.^[11] Se on myös Jumalan, Kristuksen, taivaan enkelien ja pyhien symboli. Sitä käytetään kirkkovuoden suurissa juhlissa: jouluna ja pääsiäisenä. Valkoista käytetään myös joulunaikana tapaninpäivää lukuun ottamatta aina loppiaiseen asti sekä pääsiäisaikana aina helluntaiaattoon asti. Nykyään myös 1. adventtisunnuntai on valkoinen juhla, koska se mielletään ensi sijassa ilon juhlaksi. Adventtiajan väri violetti otetaan käyttöön 1. adventtisunnuntain iltana.^lähde?

Lisäksi kirkkovuodessa on koko joukko sunnuntaita, joiden liturginen väri on valkoinen. Tällaisia ovat loppiaisen jälkeinen sunnuntai, jonka aiheena on Kristuksen kaste, kynttilänpäivä ja marianpäivä, jotka sisällöllisesti mielletään Kristus-juhliksi, sekä juhannus, Jeesuksen edelläkävijän Johannes Kastajan juhla, joka tuli todistamaan valkeudesta. Samoin valkoinen väri on käytössä kolminaisuudenpäivänä ja kirkastussunnuntaina. Myös luterilaisen kirkkovuoden ainoa enkelijuhla mikkelinpäivä on valkoinen sunnuntai.^lähde?

Ruotsin kirkossa käytetään valkoista myös kiirastorstaina (ehtoollisen asettamisen muisto) ja pyhäinpäivänä.^[12]

Valkoista väriä voidaan käyttää myös kirkollisissa toimituksissa eli kasteen, avioliittoon vihkimisen ja hautauksen yhteydessä.

Venäläisessä ja Suomeen omaksutussa ortodoksisessa perinteessä on tapana käyttää valkoista myös pääsiäisyönä ja pääsiäiskaudella, helatorstaina, helluntaina, Kristuksen suurissa juhlissa yhtenä päävärinä (hopean, keltaisen ja/tai kullan ohella) sekä enkelien päivinä.^[8][13]

Valkoisen rinnalla voidaan käyttää myös kullan ja hopean värejä. Katolisessa kirkossa valkoista käytetään edellisten lisäksi Neitsyt Marian juhlina, enkelipyhinä sekä muiden pyhimysten kuin marttyyrien muistopäivinä.^lähde?

Vihreä on toivon väri, iankaikkisen elämän väri ja kasvun väri. Se on kuitenkin myös kasvun, elämän ja arjen väri.^[11] Sitä käytetään kaikkina niinä kirkkovuoden aikoina, joita varten ei ole määrätty muuta liturgista väriä. Katolisessa kirkossa ei vihreällä värillä ole erikoista merkitystä, mutta siinä nähdään toivon väri. Se on käytössä sekä katolisessa että luterilaisessa kirkossa muun muassa loppiaisen ja helluntain jälkeisinä aikoina.^lähde?

Suomen ortodoksisessa kirkossa vihreää käytetään tavallisten sunnuntaipäivien ja pyhittäjien päivien liturgisena värinä.^[8]

Punainen on tulen, veren ja tunnustuksen (ks. marttyyri) väri.^[11] Se on myös Pyhän Hengen ja Kristuksen tunnustamisen väri. Katolinen kirkko käyttää punaista väriä Kristuksen kärsimysjuhlissa ja helluntaina, mutta myös apostolien ja useiden marttyyrien muistopyhinä. Luterilaisessa kirkossa sitä käytetään katolisen perinteen mukaisesti helluntaina ja pyhäinpäivänä. Punainen väri on käytössä myös apostolien muistopäivänä – evankelista Johannesta lukuun ottamatta kaikkien apostolien kerrotaan kärsineen marttyyrikuoleman – sekä Pyhän Henrikin muistopäivänä. Myös tapaninpäivän ja pyhäinpäivän liturginen väri Suomen ev. lut. kirkossa on punainen.^lähde?

Suomen ortodoksisessa kirkossa punaista käytetään 2. pääsiäispäivänä, Pyhän Hengen päivänä, martyyrien päivinä ja apostolien päivinä. Tummanpunaista käytetään suuren torstain liturgiassa (vaihtoehtona violetti), palmusunnuntaina ja ristin päivinä.^[8]

Violetti on katumuksen ja syntien tunnustamisen väri. Sitä käytetään pääsiäistä edeltävänä paastonaikana sekä joulun edellä adventtiaikana 2. adventtisunnuntaista lähtien.^[11] Ruotsissa, Ruotsin kirkossa on käytössä myös harmaa väri, ja sitä käytetään paastonajan arkipäivinä. Sen käyttö on kuitenkin harvinaista.^[4]

Myös muiden paastojen ja paastopäivien aikaan ortodoksisessa kirkossa käytetään violettia. Suuren torstain liturgiassa voidaan käyttää violettia tummanpunaisen sijaan.^[8] Violetin sijasta voidaan käyttää, etenkin paastonajan loppupuolella roosaa väriä^[12] tai sinistä väriä, joka symboloi myös Neitsyt Mariaa. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sininen tai taivaansininen on Marian väri.^[8]

Musta on murheen, surun, katoavaisuuden ja kuoleman väri. Ainoat kirkkovuoden päivät, jolloin sitä käytetään, ovat pitkäperjantai ja sitä seuraava lauantai (hiljainen lauantai, lankalauantai). Mustaa voidaan käyttää myös hautajaisissa. Katolinen kirkko käyttää mustaa sielunmessuissa. Venäjän ja Suomen ortodoksisessa perinteessä musta on suuren viikon väri.^[8]

Nykyään hautajaisissa käytetään yleisesti kirkkovuoden ajan mukaista väriä tai valkoista. Ortodoksisessa hautajaispalveluksessa käytetään pääsääntöisesti valkoista väriä.^[8] Lasten hautajaisissa valkoinen on lähes aina käytetty liturginen väri.^lähde?

Kulta on katolisessa kirkossa juhlan merkki, kultakangas voi erityistapauksissa korvata valkean värin, mutta toisaalta myös vihreää ja punaistakin väriä. Suomen ortodoksisessa kirkossa kulta liittyy yhtenä värinä erityisesti Kristuksen suuriin juhliin.^[8]

Jos kirkossa ei ole käytössä esimerkiksi stolaa tai messukasukkaa kaikissa yleisesti käytetyissä liturgisissa väreissä, ne voidaan korvata toisella värillä. Ruotsin kirkossa seurataan seuraavia korvausohjeitaː^[12]

• Jos käytössä on valkoinen ja punainen, käytetään punaista väriä muulloin kuin päivinä, jolloin tulee käyttää valkoista väriä.
• Jos käytässä on valkoinen ja musta, käytetään valkoista muulloin kuin päivinä, jolloin tulee käyttää mustaa väriä
• Jos käytössä on valkoinen ja vihreä, käytetään vihreää väriä muulloin kuin päivinä, jolloin tulee käyttää valkoista väriä.
• Jos käytässä on punainen ja violetti, käytetään punaista muulloin kuin päivinä, jolloin tulee käyttää violettia tai mustaa väriä
• Jos käytössä on musta ja vihreä, käytetään vihreää väriä muulloin kuin päivinä, jolloin tulee käyttää mustaa väriä.
• Jos käytässä on punainen ja vihreä, käytetään punaista muulloin kuin päivinä, jolloin tulee käyttää vihreää väriä.

• Treenaa liturginen väritysopas (Arkistoitu – Internet Archive) (tiekirkot.fi)
• Kirkkokäsikirja: Kirkkovuosikalenteri. Tämä päivä (sis. päivän liturginen väri) (Arkistoitu – Internet Archive) (evl.fi)
• Liturgiset värit ortodoksi.net. Viitattu 16.3.2016.