Leppälammukka
| Leppälammukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Hymenogastraceae |
| Suku: | Lammukat Flammula |
| Laji: | alnicola |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Leppälammukka[2] eli leppähelokka[2] (Flammula alnicola, syn. Pholiota alnicola) on kellomainen tai kupera lammukkalaji. Lakki on sileä ja usein kostealla säällä tahmainen. Lakin leveys on 2–7 senttimetriä ja väriltään se on sitruunankeltainen. Sienen heltat ovat melko tiheät ja aluksi kellertävät. Vanhemmiten ne tummuvat ruosteenruskeiksi. Jalka on keltainen tai ruskea ja siinä on heikko rengas. Jalka on pituudeltaan 4–12 senttimetriä. Sienen maku on mieto tai hieman karvas ja haju on hieman makeahko. Leppälammukka kasvaa kaikenlaisissa metsissä lehtipuiden kannoilla ja kuolleilla rungoilla, varsinkin lepällä ja koivulla.[3] Sieni on Suomessa yleinen.[4] Kasvuaika on syyskuusta marraskuuhun. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 15.1.2023.
- ↑ a b Leppälammukka (leppähelokka) – Flammula alnicola Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 15.1.2023.
- ↑ Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 161. Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-727-0
- ↑ Phillips, Roger: WSOY Suuri Sienikirja, s. 145. (suomeksi toim. Lasse Kosonen) WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3
- ↑ Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 244. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- MushroomExpert.com: Pholiota alnicola (englanniksi)