Jääkiekko talviolympialaisissa 1984

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jääkiekko talviolympialaisissa vuonna 1984
Joukkueet 12 (13)
Isäntämaa  Jugoslavia
Kaupungit Sarajevo
Ajankohta 7.–19. helmikuuta 1984
Mitalistit
Kultaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Hopeaa Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Pronssia Ruotsi
Ottelut 21
Maalintekijä Neuvostoliitto Nikolai Drozdetski (10)
← 1980 1988 →

Jääkiekko oli Sarajevon vuoden 1984 talviolympialaisten ohjelmassa.[1] Ottelut pelattiin 7.–19. helmikuuta 1984. Turnaukseen osallistui 12 joukkuetta.

Kisoihin oli kutsuttu isäntämaa Jugoslavia, kaikki kahdeksan maailmanmestaruuskilpailujen A-sarjassa pelanneet joukkueet ja kaksi parasta B-sarjan joukkuetta. Lisäksi B-sarjan kolmas ja C-sarjan voittaja järjestivät kaksiosaisen karsinnan viimeisestä turnauspaikasta. Saksan demokraattinen tasavalta DDR kuitenkin luopui turnauspaikastaan, joten B-sarjan kolmanneksi sijoittunut Itävalta pääsi kisoihin ilman karsintaa. Karsinnassa pelasivat lopulta Norja ja Alankomaat, joista Norja pääsi turnaukseen.

Turnauksen pelijärjestelmä oli muuten sama kuin edellisissä kisoissa, mutta seitsemännestäkin sijasta järjestettiin vielä ottelu. Aluksi kaikki joukkueet jaettiin kahteen lohkoon. Niiden kaksi parasta joukkuetta pääsi jatkolohkoon. Jatkolohkossa alkulohkojen keskinäiset ottelut jäivät voimaan. Alkulohkojen kolmanneksi sijoittuneet pelasivat vielä yhden ottelun viidennestä sijasta ja neljänneksi sijoittuneet seitsemännestä sijasta. Turnaus pelattiin Zetra Olympic Hall -hallissa ja Skenderija II -hallissa.

Turnauksessa palattiin Lake Placidin kisoja ennen vallinneeseen aikaan sikäli, että Lake Placidissa vuonna 1980 yllättäen lyöty Neuvostoliitto voitti kuudennen jääkiekon olympiakultansa ja nousi Kanadan kanssa tasoihin kaikkien aikojen mitalitaulukossa.

Suomi oli valmistautunut kisoihin Alpo Suhosen valmennuksessa, apuvalmentajanaan Reino Ruotsalainen.[1] Suomen olympiajoukkue nimittäin pelasi ennen turnausta ainutkertaisessa SM-liigayhteistyössä yhden ottelun jokaista jääkiekon pääsarjan joukkuetta vastaan niiden kotikentillä.

Suomi turnauksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen aikaan ammattilaisjääkiekkoilijat eivät saaneet osallistua olympialaisiin. Jo ennen turnauksen alkua Suomi sai kansainvälistä huomiota, kun se tiedusteli Kansainväliseltä olympiakomitealta, että voisiko amatööristatuksensa takaisin saanut Hannu Kamppuri osallistua turnaukseen. Komitean Monique Berlioux kaatoi ehdotuksen. Tähän Jorma Valtonen huomautti, että lukuisat muiden joukkueiden pelaajat, kuten Kanadan Mark Morrison, Doug Dietrich, Mario Gosselin ja Dan Wood, Itävallan Rick Cunningham, Kelly Greenback ja Greg Holst, Italian Jim Corsi, Rock Bragnalo, Tom Milani ja Guido Tenisi tai Norjan Bjørn Skaare eivät olleet amatöörejä.[1]

Turnauksen alussa Suomi voitti Itävallan täpärästi vain lukemin 3–4 johdattuaan ottelua jo maalein 0–3. Norjan Leijonat voitti sen sijaan ylivoimaisesti lukemin 16–2. Tästä innostuneena joukkueessa heräsi henki olympiamitalin tavoittelemiseksi. Suomi pelasikin aluksi hyvin Kanadaa vastaan. Leijonat tasoitti ottelun lukemiin 1–1 Petri Skrikon maalilla ja siirtyi 2–1-johtoonkin Harri Tuohimaan maalilla. Lopulta Suomi kuitenkin hävisi Kanadalle maalein 2–4. Suomen otteen kirpaannuttua ainut tasaisesti ottelussa pelannut suomalaispelaaja oli maalivahti Kari Takko. Ottelussa 5. sijasta Leijonat hävisi lukemin 7–4 Länsi-Saksalle, joka oli selvästi Suomea parempi. Eritoten Saksan Erich Kuhnhackl pelasi hyvin.[1]

Ottelut pelattiin Garmischissa, Saksassa.

Joukkue O V T H Maaliero Pisteet
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 5 5 0 0 42–5 10
Ruotsi 5 3 1 1 34–15 7
Länsi-Saksa 5 3 1 1 27–17 7
Puola Puola 5 1 0 4 16–37 2
Italia 5 1 0 4 15–31 2
Jugoslavia 5 1 0 4 8–37 2

Ottelujen alkamisajat ovat paikallisia aikoja.

Joukkue O V T H Maaliero Pisteet
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 5 5 0 0 38–7 10
Kanada 5 4 0 1 24–10 8
Suomen lippu Suomi 5 2 1 2 27–19 5
Yhdysvallat 5 1 2 2 16–17 4
Itävalta 5 1 0 4 13–37 2
Norja 5 0 1 4 15–43 1

Ottelujen alkamisajat ovat paikallisia aikoja.

Sijoituspelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottelu seitsemännestä sijasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottelu viidennestä sijasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkusarjan keskinäiset ottelut jäivät voimaan.

Joukkue O V T H Maaliero Pisteet
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 3 3 0 0 16-1 6
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 3 2 0 1 6-2 4
Ruotsi 3 1 0 2 3-12 2
Kanada 3 0 0 3 0-10 0

Ottelujen alkamisajat ovat paikallisia aikoja.

Lopputulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Joukkue
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Ruotsi
4. Kanada
5. Saksa Länsi-Saksa
6. Suomen lippu Suomi
7. Yhdysvallat
8. Puola Puola
9. Italia
10. Itävalta
11. Jugoslavia
12. Norja

Turnauksen pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Nimi O M S P
1 Erich Kühnhackl 6 8 6 14
2 Peter Gradin 6 9 4 13
3 Nikolai Drozdetski 7 10 2 12
4 Raimo Summanen 6 4 7 11
4 Dárius Rusnák 6 4 7 11
6 Vjatšeslav Fetisov 7 3 8 11
7 Petri Skriko 6 6 4 10
8 Vladimír Růžička 7 4 6 10
8 Jiří Hrdina 7 4 6 10
10 Vincent Lukáč 7 4 5 9

[2]

Mitalistijoukkueiden pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto

Zinetula Biljaletdinov, Andrei Homutov, Nikolai Drozdetski, Vjatšeslav Fetisov, Aleksandr Gerasimov, Aleksei Kasatonov, Vladimir Kovin, Aleksandr Koževnikov, Vladimir Krutov, Igor Larionov, Sergei Makarov, Vladimir Myškin, Vasili Pervuhin, Sergei Šepelev, Aleksandr Skvortsov, Sergei Starikov, Igor Stelnov, Vladislav Tretjak, Viktor Tjumenev, Mihail Vasiljev

Hopeaa Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia

Jaroslav Benák, Vladimír Caldr, František Černík, Milan Chalupa, Miloslav Hořava, Jiří Hrdina, Arnold Kadlec, Jaroslav Korbela, Jiří Králík, Vladimír Kýhos, Jiří Lála, Igor Liba, Vincent Lukáč, Dušan Pašek, Pavel Richter, Vladimír Růžička, Dárius Rusnák, Jaromír Šindel, Radoslav Svoboda, Eduard Uvíra

Pronssia Ruotsi

Per-Erik Eklund, Thom Eklund, Bo Ericson, Håkan Eriksson, Peter Gradin, Mats Hessel, Michael Hjälm, Göran Lindblom, Tommy Mörth, Håkan Nordin, Rolf Ridderwall, Thomas Rundqvist, Tomas Sandström, Håkan Södergren, Mats Thelin, Michael Thelvén, Mats Waltin, Göte Wälitalo, Thomas Åhlén, Jens Öhling

  1. a b c d Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 125. US-Mediat Oy, 1989.
  2. http://www.quanthockey.com/olympics/en/seasons/1984-olympics-players-stats.html