Jyrki Järvilehto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta J. J. Lehto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jyrki Järvilehto
JJ Lehto vuonna 2004
JJ Lehto vuonna 2004
Henkilötiedot
Kansalaisuus  Suomi
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1989–1994
Talli(t) Onyx (1989–1990)
Scuderia Italia (1991–1992)
Sauber (1993–1994)
Benetton (1994)
Kilpailuja 70 (62 lähtöä)
Maailman­mestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 1
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 10
Ensimmäinen kilpailu Portugalin GP 1989
Viimeinen kilpailu Australian GP 1994
Henkilötiedot
Moottoriurheilija
American Le Mans Series
Vuodet 1999–2005
Tallit BMW Motorsport, Team Cadillac, ADT Champion Racing
Kilpailuja 18 (LMP), 10 (GT), 14 (LMP900), 19 (LMP1)
Voittoja 6 (LMP), 4 (GT), 4 (LMP900), 9 (LMP1)
Paras sijoitus 1.
Aikaisemmat sarjat
1986
1986
1987
1987
1988
1989
1989–1994
1995
1995–1996
1997
1998
2008		 Suomen Formula Ford 1600
Saksan Formula Ford
Britannian Formula Ford 2000
Euroopan Formula Ford
Britannian Formula 3
Formula 3000
Formula 1
DTM
ITC
FIA GT Championship
CART
Speedcar Series
Mestaruudet
1988
2004
2005		 Britannian Formula 3
American Le Mans Series (LMP1)
Le Mansin 24 tunnin ajo (LMP1)

Jyrki Juhani Järvilehto, ajajanimeltään JJ Lehto, (s. 31. tammikuuta 1966 Espoo)[1] on suomalainen kilpa-autoilija. Hän on kaksinkertainen Le Mansin 24 tunnin ajon voittaja[1] ja neljäs suomalainen Formula 1 -kilpailija.

Järvilehto osallistui urallaan 70:een F1 Grand Prix -kilpailuviikonloppuun, joista 62:ssa hän pääsi osallistumaan kilpailun lähtöön. Hän keräsi yhteensä 10 MM-pistettä, neljä pistesijaa ja yhden palkintosijan. Järvilehdon F1-uran paras saavutus oli San Marinon GP:n kolmas sija 1991.[2] F1-uransa jälkeen Järvilehto saavutti suurempaa kilpailumenestystä Yhdysvalloissa, jossa hän voitti muun muassa American Le Mans Series -sarjan mestaruuden kaudella 2004 ja Sebringin 12 tunnin ajon kahdesti, vuosina 1999 ja 2005.[3][4][5] Järvilehto on kommentoinut suomenkielisiä Formula 1 -lähetyksiä ja on ollut yksi MTV3-kanavan F1-asiantuntijoista.[6]

Järvilehdon managerina toimi F1-maailmanmestari Keke Rosberg, jonka luomus on myös ajajanimi JJ Lehto.[7]

Nuoruus ja uran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvilehto syntyi 31. tammikuuta 1966 Espoossa. Hänen isänsä Atte[8] on ammatiltaan lakimies.[9] Järvilehdolla on veli Jouni.[8]

Jo lapsena Järvilehtoa viehätti kilpaileminen urheilussa, eikä itse lajilla sinänsä ollut hänelle merkitystä. Järvilehto kirjoitti ylioppilaaksi sen jälkeen, kun hänen isänsä oli todennut, että autourheiluharrastus saisi jäädä, jos hän ei saisi valkolakkia.[9]

Järvilehto ajoi kartingia vuosina 1974–1986 ja voitti viisi Suomen mestaruutta. Vuonna 1986 hän osallistui Formula Ford 1600 -sarjaan[10] ja voitti sen mestaruuden niin Suomen kuin Britanniankin sarjoissa.[11] Hän siirtyi Britannian FF2000-sarjaan kaudeksi 1987 ja voitti sarjan mestaruuden.[11] Samalla kaudella hän ajoi myös Euroopan Formula Ford -sarjassa, jossa hän niin ikään ajoi mestariksi.[11]

Seuraavaksi hän siirtyi kaudeksi 1988 Britannian Formula 3 -sarjaan Pacific Racing -tallin kuljettajaksi.[10] Hän voitti mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan sarjassa.[12] Kaudeksi 1989 Järvilehto sai paikan Formula 1 -talli Ferrarin testikuljettajana.[1] Samana vuonna hän ajoi lisäksi Formula 3000 -sarjassa, johon hän oli siirtynyt yhdessä Pacific Racing -tallin kanssa.[13]

Järvilehdon Formula 3000 -kausi ei sujunut erityisen hyvin. Ensimmäinen kilpailu ajettiin Silverstonen radalla. Kilpailuun hän lähti seitsemännestä ruudusta ja onnistui ajamaan maaliin kolmantena. Hänet kuitenkin hylättiin. Vallelungassa ajetussa kilpailussa hänen kilpailunsa päättyi tekniseen vikaan, mutta Paun radalla hän sijoittui neljänneksi. Jerezin radalla Järvilehto ajoi kuudentena maaliin, mutta seuraavissa kolmessa kilpailussa hän ei päässyt maaliin saakka. Span radalla hän ajoi maaliin viidentenä. Järvilehdon kanssa F3000-sarjassa ajoivat samaan aikaan muun muassa myöhemmin F1:ssäkin ajaneet Damon Hill ja Jean Alesi. [14]

Formula 1 -ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Testaajana Ferrarilla ja kuljettajana pikkutallissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvilehdon F1-ura alkoi kaudella 1989 Keke Rosbergin manageroimana, kun hän pääsi aluksi Ferrarin testikuljettajaksi ja kauden päätteeksi Onyxin kilpakuljettajaksi. Ferrarin kanssa hän teki testisopimuksen maaliskuussa 1989.[15] Hänellä oli jopa mahdollisuus päästä kilpailuihin Ferrarin ratissa Gerhard Bergerin loukkaannuttua pahasti San Marinon GP:ssa. Häntä pidettiin kuitenkin kyseiseen tehtävään liian kokemattomana, ja niinpä Osella-kuljettaja Piercarlo Ghinzania suunniteltiin Bergerin tilalle. Järvilehdon sen sijaan oli tarkoitus korvata Ghinzani Osella-tallissa, mutta Bergerin toivuttua yllättävän nopeasti korvaajia ei tarvittukaan.[16]

Belgialaisen Bertrand Gachot'n riitaannuttua Onyx-tallinsa kanssa paikka tallissa aukeni, ja Keke Rosberg sai neuvoteltua Järvilehdolle paikan kauden neljään[17] viimeiseen kilpailuun.[16] Hänen tallikaverinaan ajoi melko kokenut ruotsalainen Stefan Johansson. Portugalin GP oli Järvilehdon ensimmäinen GP, mutta kilpailu päättyi jo esikarsintoihin. Hetken aikaa näytti siltä, että hän olisi selviytynyt aika-ajoihin, mutta auton takaripustus hajosi.[18] Helsingin Sanomat uutisoi tapahtumaa otsikolla ”Auton hajoaminen pilasi karsinnan”.[18] Seuraavaksi ajetussa Espanjan GP:ssa Järvilehto pääsi lähtöruudukkoon asti, mutta kilpailu päättyi vaihteiden hajoamiseen.[19] Tallikaveri Johansson sen sijaan ylsi palkintokorokkeelle oltuaan maalissa kolmas.[20] Japanissa Järvilehdon kilpailut jäivät jo esikarsintoihin. Koska Japanin GP ajettiin samana viikonloppuna kuin F3000-sarjan viimeinen kilpailu, hän jätti osallistumatta F3000-kilpailuun.[21] F1-kauden päättäneessä Australian GP:ssa Järvilehto selvitti jälleen tiensä lähtöruudukkoon. Todella sateinen Australian GP toi esille Järvilehdon sadekelin taidot. Ruudusta 17 lähtenyt Järvilehto aiheutti ensimmäisessä lähdössä punaisen lipun, mutta kilpailun käynnistyttyä kunnolla hän paransi jatkuvasti sijoituksiaan ja ajoi pian jo sijalla viisi.[22] Auton elektroniikka kuitenkin petti, ja hän joutui keskeyttämään hyvältä sijalta ajettuaan 27 kierrosta. Häntä ennen olivat tosin keskeyttäneet muun muassa maineikkaat Ayrton Senna, Nigel Mansell ja Gerhard Berger.[16] Järvilehto laskeskeli myöhemmin, että hänellä oli mahdollisuudet jopa palkinnoille.[22] Hän kuitenkin sanoi, että kilpailu oli ”vain yksi satojen joukossa”.[23]

Kaudella 1990 talli ja tallikaveri olivat samat. Kahdessa ensimmäisessä kilpailussa käytössä oli edellisen kauden Onyx ORE-1 -auto. Järvilehdon kilpailut jäivät Yhdysvalloissa ja Brasiliassa aika-ajoihin, mutta kun uusi ORE-2-auto otettiin käyttöön, aika-ajoista selvittiin välillä kilpailuihin. San Marinon GP:ssa Järvilehto onnistui ajamaan maaliin asti sijalla 12, joka oli ensimmäinen kilpailu, jonka Järvilehto ajoi maaliin, mutta muissa kilpailuissa matka päättyi joko karsiutumiseen, keskeytykseen tai sijoituksetta jäämiseen.[24] Onyx vetäytyi sarjasta Unkarin osakilpailun jälkeen,[25] minkä takia Järvilehtokaan ei päässyt osallistumaan kauden kuuteen viimeiseen osakilpailuun. Johansson sen sijaan ei ajanut enää kahden ensimmäisen kilpailun jälkeen,[26] ja Järvilehdon tallikaveriksi vaihtui Gregor Foitek.[27][28]

Ensimmäiset pisteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 1991 Järvilehto siirtyi pieneen Scuderia Italia -talliin.[13] Hänen tallikaverinaan ajoi italialainen Emanuele Pirro, joka oli ajanut tallissa jo kaudella 1990.[29] Kausi oli Järvilehdon osalta keskeytyksiä täynnä,[30] ja ongelmia oli jo kautta edeltäneissä testeissä.[16] Kauden kolmannessa kilpailussa San Marinossa hän onnistui nousemaan palkintokorokkeelle tultuaan kolmantena maaliin,[12] kun moni kuljettaja oli märän radan takia joutunut keskeyttämään. Samalla hän saavutti F1-uransa ensimmäiset pisteet, ja hänestä tuli toinen suomalainen, joka oli ollut F1-kilpailussa palkintokorokkeella ja pistesijalla. Kilpailu oli samalla ensimmäinen, jossa kaksi suomalaista nousi pistesijoille Mika Häkkisen ollessa kisan viides. Muita pistesijoituksia hän ei kaudella enää saavuttanut. Hän sijoittui neljällä MM-pisteellään kuljettajien MM-sarjassa sijalle 12.[31]MM-sija oli Järvilehdon paras.[32]

Scuderia Italia -tallin vuoden 1991 Dallara 191 -auto. Järvilehto ajoi 191-autolla San Marinon GP:ssa kolmanneksi.

Kaudella 1992 Järvilehto jatkoi Scuderia Italia -tallissa. Hänen tallikaverikseen vaihtui italialainen Pierluigi Martini.[29] Vaikka keskeytyksiä ei Järvilehdolle sattunut niin paljon kuin kaudella 1991, hän ei kuitenkaan onnistunut ajamaan kertaakaan pistesijalle. Auto ei ollut kovinkaan hyvä, ja vaikeasti sujuneen Monacon osakilpailun jälkeen Järvilehto totesi Autocource 1992–93 -julkaisussa ”SSDD – same shit, different day”.[33] Järvilehdon kauden parhaaksi sijoitukseksi jäi seitsemäs sija Belgian osakilpailusta.[34] Martini sen sijaan onnistui ajamaan kahdesti kuudenneksi ja saavutti näin kaksi pistettä.[35]

Kaudeksi 1993 Järvilehto siirtyi uuteen sveitsiläiseen Sauber-talliin, jossa hänen tallikaverinaan ajoi itävaltalainen Karl Wendlinger. Heti kauden avanneessa Etelä-Afrikan GP:ssa kuudennesta ruudusta lähtenyt Järvilehto onnistui ajamaan viidennelle sijalle, ja hän saavutti kaksi MM-pistettä.[36] Hän tosin jäi kaksi kierrosta kärjelle ja oli viimeinen maaliin ajanut kuljettaja.[36] Järvilehto onnistui ajamaan pisteille vielä San Marinon kilpailussa, jossa hän oli neljäs.[37] Sijoitus oli Järvilehdon toiseksi paras. Aivan kilpailun loppuvaiheilla hänen moottorinsa hajosi, mutta koska kukaan ei ollut hänen kanssaan samalla kierroksella, hän ei menettänyt yhtään sijaa. Loppukaudella hän onnistui ajamaan viidesti kymmenen parhaan joukkoon, mutta ei saavuttanut enää pisteitä. Koko kaudelta pisteitä kertyi hänelle 5, ja hänen sijoituksensa kuljettajien MM-sarjassa oli kolmastoista.[38]MM-pisteillä mitattuna kausi oli Järvilehdon paras.[32]

Epäonnistunut Benetton-pesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asiat näyttivät kääntyneen parempaan suuntaan, kun Järvilehto sai ajopaikan huipputalli Benettonilta kaudeksi 1994. Talli etsi sopivaa kuljettajaa Michael Schumacherin pariksi vuodenvaihteessa testien kautta. Testeihin osallistui kaiken kaikkiaan viisi kuljettajaa, joista yksi oli Järvilehto. Suurimpana suosikkina talliin pidettiin Michele Alboretoa, joka olisi tuonut talliin huomattavan määrän sponsorirahaa. Järvilehto onnistui kuitenkin testeissä niin hyvin, että hänet päätettiin ottaa talliin.[9]

Testionnettomuus Silverstonessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kauden alkua tammikuussa Järvilehto kuitenkin joutui vakavaan testionnettomuuteen Silverstonen radalla. Hän oli testaamassa Benettonin B194-auton uutta jousitusta, kun hän syöksyi Hangar-suoran päässä olleessa Stowe-mutkassa radan reunaan perä edellä ja loukkasi vakavasti niskansa. Hänen selkäytimeensä joutui luunsiruja, ja kuolema oli todella lähellä.[9] Hän muisti onnettomuudesta ainoastaan sen, että hän oli maannut selällään kykenemättömänä liikuttamaan käsiään tai jalkojaan.[39] Hänet vietiin ensin Northamptonin sairaalaan, jossa annettiin ainoastaan diagnoosi siitä, että niska oli murtunut. Myöhemmin hänet vietiin Lontoossa sijainneeseen Clinical Center -nimiseen yksityissairaalaan. Niskaspesialisti, tohtori O'Brien, leikkasi hänet seuraavana päivänä. Leikkaus tehtiin kurkun kautta, ja se kesti kaikkiaan kahdeksan tuntia.[39]

Tapahtuman vakavuutta ei aluksi haluttu kertoa muun muassa sponsorineuvottelujen takia,[40] mutta asiaa ei pystytty kauan salaamaan. Leikkauksen jälkeen Järvilehto lähti toipumaan Mauritiukselle. Hän kertoi kipujen olleen sietämättömiä ja ettei missään asennossa ollut hyvä olla. Myöhemmin Järvilehto on katunut valintaansa lähteä toipumislomalle Mauritiukselle. Hän yritti tuloksetta saada itseään kuntoon kävelylenkkien avulla, ja varsinkin alussa oli vaikeaa.[41]

Lääkärien mukaan hän pääsisi takaisin normaaliin elämään puolen vuoden kuluttua, mutta jo kahdeksan viikon kuluttua hän testasi F1-autoa.[9] Järvilehto kertoi, ettei tapahtuma aiheuttanut erityistä pelkoa, mutta asia pyöri koko ajan mielessä. Hän joutui olemaan sivussa kauden kahdesta ensimmäisestä kilpailusta, joissa hänet korvasi alankomaalainen Jos Verstappen.[13][42]

Järvilehto itse ei muistanut onnettomuuteen johtaneesta tilanteesta mitään, mutta hän arveli onnettomuuden johtuneen liian kovasta nopeudesta.[40] Hän on myös veikannut alijäähtyneen veden tai auton rikkoutumisen vaikuttaneen asiaan.[39] Järvilehto on myöhemmin ajatellut, että uudemmissa autoissa hänen niskansa ei olisi murtunut, koska ohjaamon reunoja on kauden 1994 jälkeen nostettu.[39]

Paluu kilpailuihin puolikuntoisena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvilehdon Benetton-ura ei sujunutkaan hyvin. Vaikka Benetton B194:llä voitettiin kuljettajien mestaruus ja sijoituttiin valmistajien sarjassa toiseksi, Järvilehto saavutti autolla vain yhden pisteen. Kuvassa B194 näyttelyssä vuonna 2006.

San Marinon GP Imolassa oli Järvilehdon kauden ensimmäinen kilpailu. Ennen kilpailua hän ei ollut pystynyt ajamaan edes puolikasta testipäivää kipujen takia. Harjoituksissa kivut olivat yhä valtavat eikä hän jaksanut kannatella ajon aikana kunnolla päätään niskalihasten huonon kunnon vuoksi. San Marinossa hän järkyttyi uudestaan. Järvilehdon hyvä ystävä Roland Ratzenberger kuoli aika-ajoissa pahan törmäyksen seurauksena.[9] He olivat edellisenä päivänä illastaneet yhdessä ja tulleet samalla autolla Imolaan.[9] Järvilehdon osalta kilpailu päättyi lähtöruutuun, sillä hän ei päässyt liikkeelle. Lisäksi Lotus-kuljettaja Pedro Lamy ajoi lujaa häntä perään. Varikolta kilpailua seurannut Järvilehto koki pian uuden järkytyksen: Ayrton Senna ajoi kuolettavan kolarinsa. Hänen henkiseltä toipumiseltaan kerrotaan tässä vaiheessa menneen pohja.[9]

Seuraavassa kilpailussa, Monacon GP:ssa, Järvilehto jäi pisteittä. Hän onnistui kuitenkin ajamaan seitsemänneksi, mikä vaikutti lupaavalta. Totuus oli täysin muuta: hänen niskaansa sattui koko ajan eikä hän jaksanut kannatella päätään. Omien sanojensa mukaan hän näki radan kunnolla ainoastaan radan vähäisillä suorilla. Järvilehdon niskalihakset revähtivät ja toipuminen hidastui. Niskaa piti tukea entistä tukevammin. Hän itse ehdotti pitävänsä sairauslomaa, jotta saisi itsensä kuntoon. Niska näytti paranevan, ja hän osallistui kahteen seuraavaan kilpailuun.[9]

Espanjan osakilpailuun Järvilehto lähti lupaavalta neljänneltä sijalta, joka oli samalla hänen F1-uransa paras lähtöruutu.[13] Kilpailun harjoituksissa hän oli koko joukon nopein.[2] Kilpailussa hän joutui kuitenkin keskeyttämään moottorin hajottua. Kanadan GP:ssa Järvilehdon lähtöruutu oli vasta 20:s, mutta hän onnistui ajamaan seitsemänneksi ja nousi pistesijalle kuudenneksi Christian Fittipaldin hylkäyksen myötä. Pistesija oli Järvilehdon viimeinen. Tallipäällikkö Flavio Briatore päätti kuitenkin siirtää hänet sivuun kilpailemisesta, ja Verstappen korvasi hänet.[43] Benettonin tapaa kohdella Järvilehtoa on kritisoitu paljonkin,kenen mukaan? sillä sen katsottiin panostavan pelkästään Michael Schumacherin mestaruuteen. Järvilehto pääsi vielä kahden kilpailun ajaksi Benettonin rattiin, kun Michael Schumacher kärsi kilpailukieltoaan. Lupaavalta kuulostanut Benetton-pesti jäi vain kuuden kilpailun mittaiseksi, ja hän saavutti vain yhden pisteen autolla. Kauden kaksi viimeistä kilpailua Järvilehto ajoi Sauberilla. Hän sijoittui yhdellä pisteellään MM-sarjassa sijalle 24.[32]

Myöhempiä mietteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benettonin tapaa kohdella Järvilehtoa vuoden 1994 onnettomuuden jälkeen on arvosteltu paljon. Entisen F1-kuljettajan Jonathan Palmerin mielestä sen sijaan oli Benetton-tallilta tuhlausta, että he antoivat kaudella 1994 toisen autoista Järvilehdolle.[44] Entisen Benettonin tallipäällikkö Flavio Briatore kertoi vuonna 2007 ottaneensa Järvilehdon talliinsa suurena lupauksena. Hänen mukaansa JJ ei oikeastaan edes saanut mahdollisuutta ajaa heillä kilpaa onnettomuuden takia.[45]

Järvilehto on sanonut palanneensa liian aikaisin auton rattiin onnettomuutensa jälkeen. Hän sanoi olleensa täysin kunnossa vasta runsas vuosi tapahtuman jälkeen Le Mansin 24 tunnin ajossa.[41]

Benettonin autosta löydettiin monia apuvälineitä, kuten luistonesto, jotka oli kielletty kaudeksi 1994. Tallin mukaan apuvälineitä käytettiin pelkästään testeissä, eikä FIA pystynyt todistamaan niiden laitonta käyttöä kilpailuissa. Onkin epäilty, että Schumacherin autossa olisi ollut monia apuvälineitä, joita ei olisi ollut Järvilehdon ja Verstappenin autoissa.[46]

»Olihan siellä vähän erikoisia juttuja silloin tällöin meneillään. Kyllähän siellä oli sellaisia nappeja, joita paineltiin tiimikaverin autossa ihan eri järjestyksessä. Vaikea sanoa, mitä se sitten tarkoitti. – – Niitä on vaikea ikinä todistaa. Voihan se olla, ettei niitä ole ikinä ollutkaan.[46]»
(Jyrki Järvilehto vuonna 2004.)

F1:n jälkeinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvilehdon uran suurimmat saavutukset sijoittuvat F1-uran jälkeiseen aikaan. Hän jatkoi ensin Rosbergin neuvosta DTM- ja ITC-sarjassa kaudella 1995, ja vuonna 1996 ITC-sarjassa Team Rosberg -tallissa. Vuonna 1995 hän voitti ensimmäisenä suomalaisena Le Mansin 24 tunnin ajon Yannick Dalmasin ja Masanori Sekiyan kanssa.[47] Autona oli McLaren F1 GTR.[48][17] Lehto voitti myös Suzukan tuhannen kilometrin ajon vuonna 1996 James Weaverin ja Ray Bellmin kanssa.[49][50] DTM:ssä ajaessaan myös hänen managerinsa Keke Rosberg ajoi kyseisessä sarjassa. Järvilehto osallistui vielä vuonna 2002 yhteen DTM-kilpailuun ja oli kilpailussa kymmenes.[51]

Järvilehdon nimi yhdistettiin vielä kerran Formula 1 -sarjaan. Alessandro ”Alex” Zanardin saatua Williamsilta potkut kauden 1999 päätteeksi Järvilehdon huhuttiin siirtyvän talliin. BMW:n siirtymisen Williamsin moottorintoimittajaksi katsottiin vahvistavan tätä väitettä. Lopulta huhut kumottiin.[52] Järvilehto oli samana vuonna voittamassa Mestareiden kisan maiden sarjan yhdessä Tommi Mäkisen ja Kari Tiaisen kanssa.[53]

FIA GT Championship

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvilehdon ja Steve Soperin McLaren F1 GTR vuonna 2008.

Vuonna 1997 Järvilehto ajoi McLaren-BMW:llä uudessa FIA GT Championship -sarjassa, joka korvasi vanhan BPR Global GT Series -sarjan. Hän voitti yhdessä ajoparinsa Steve Soper neljä kilpailua, kuten Helsingissä ajetun osakilpailun.[54] Voittojen lisäksi Järvilehdon autokunta ajoi neljästi kolmannelle sijalle. Järvilehto sijoittui luokassaan 59 pisteellä toiselle sijalle, jonka hän jakoi Soperin kanssa.[13] Mestaruus meni Mercedes-Benzin Bernd Schneiderille.[55]

Yhden kauden kestänyt CART-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvilehto oli siirtymässä yhdysvaltalaiseen CART-sarjaan (myöh. Champ Car) vuonna 1996, ja melkein kaikki oli sovittu PacWest-tallin kanssa. Aikaisemmin McLarenilla F1:ssä ajaneelle Mark Blundellille ei kuitenkaan F1:ssä löytynyt ajopaikkaa, jolloin McLarenin moottoritoimittaja Mercedes-Benz hankki hänelle paikan PacWest-tallista Järvilehdon nenän edestä.[52]

Joulukuussa 1997 Järvilehdon uutisoitiin jälleen olevan lähellä saada sopimus CART-sarjaan. Yhdessä Hogan-tallin järjestämissä testeissä Järvilehdon ajo oli sujunut hyvin, ja hän lähti Floridaan Homesteadin radalla testaamaan ovaalilla ajoa.[56] Lopulta Järvilehto sai ajosopimuksen kaudeksi 1998 Hogan-tallin kuljettajana.[56] Tallin tallipäällikkö Carl Hogan oli Keke Rosbergin vanha ystävä, mikä auttoi omalta osaltaan paikan saamista.[52] Järvilehdolla ei ollut kaudella 1998 ollenkaan tallikaveria, mikä haittasi auton säätöjä haettaessa, sillä auton säätäminen ovaaliradoille on aivan erilaista kuin tavanomaisille moottoriradoille. Tallin menestys oli siis Järvilehdosta kiinni. Kautta edeltäneet testit sujuivat Järvilehdon osalta hyvin, mutta kauden ensimmäisessä kilpailussa asiat eivät sujuneetkaan kovin hyvin. Floridan Homesteadin ovaaliradalla ajetussa kilpailussa Järvilehto ajoi maaliin sijalla 14.[52] Long Beachin katuradalla ajetussa kilpailussa Järvilehto johti varikkopysähdysten ansiosta hetken, mutta hänen kilpailunsa päättyi keskeytykseen. Ensimmäiset pisteensä CART-sarjassa hän saavutti kymmenennellä sijallaan kauden viidennessä kilpailussa Rio de Janeirossa.[52] Seuraavassa kilpailussa hän oli yhdeksäs.[57]

U.S. 500 -kilpailussa kolme katsojaa kuoli Adrian Fernándezin autosta irronneen renkaan vuoksi. Samassa kilpailussa Järvilehto törmäsi lujaa betonimuuriin menetettyään auton hallinnan. Hän sai aivotärähdyksen, ja hänen kylkensä kipeytyi.[52] Kauden viidennessätoista kilpailussa, joka ajettiin Vancouverissa, Kanadassa, Järvilehto sijoittui kahdeksanneksi. Tämän lisäksi hän ajoi kymmenenneksi Houstonissa, Texasissa, ja viidenneksi Australiassa ajetussa Gold Coast Indy 300 -kilpailussa. Tämä viides sija jäi Järvilehdon parhaaksi CART-sijoitukseksi ja hänen viimeiseksi pistesijoituksekseen sarjassa.[57]

Tallin pula rahasta johti lopulta Hoganin ja Järvilehdon teiden erkanemiseen vuoden 1999 alussa, vaikka vielä syyskuussa 1998 Järvilehdon uskottiin jatkavan CART-sarjassa kaudella 1999.[58] Järvilehto oli käynyt BMW:n kanssa neuvotteluja Le Mansissa ajamisesta, ja niinpä Hogan syytti häntä sopimusrikkomuksesta.[52] Järvilehto korvattiin brasilialaisella Helio Castronevesilla. Todellinen syy Järvilehdon pois potkimiseen oli tallin rahapula; Castroneves toi talliin mukanaan jonkin verran sponsorirahaa.[52] Järvilehto jäi tässä vaiheessa ilman tallipaikkaa, eikä hän saanut ajopaikkaa mistään muustakaan sarjan tallista. Hänen oli siirryttävä muihin sarjoihin.lähde?

Järvilehdon saldoksi kaudelta jäi 25 pistettä ja 20. sija sarjassa. Paras sijoitus kilpailussa oli viides, ja paras lähtöruutu neljäs.[40]

American Le Mans Series

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1999 lähtien JJ kilpaili hiljattain perustetussa ALMS- eli American Le Mans Series -sarjassa.[13] BMW oli ollut kiinnostunut hänestä jo pari vuotta aiemmin, kun Järvilehto oli ajanut FIA:n GT-sarjaa. Järvilehto ajoi BMW:llä ALMS-sarjassa kolme seuraavaa vuotta. Järvilehdon ensimmäinen kausi sujui hyvin, ja hän voitti neljä kilpailua parinaan Steve Soper ja välillä Jörg Müller. Luokkamestaruutta ei kuitenkaan tullut, sillä Järvilehto ei ollut ilmoittautunut ajoissa sarjaan. Niinpä hän ei saanut Sebringin 12 tunnin ajon voitosta pisteitä, joiden avulla Järvilehto olisi ollut sarjan mestari. Hänen oli tyytyminen neljänteen sijaan prototype-luokan loppupisteissä.

Kaudella 2000 Järvilehto voitti kaksi kilpailua ja sijoittui prototype-luokassa sijalle 6. Kaudeksi 2001 Järvilehto siirtyi GT-luokkaan ja oli loppupisteissä luokkansa toinen.[59] Hän saavutti neljä luokkavoittoa.[52]

Järvilehto Petit Le Mans -kilpailussa vuonna 2005. Autossa komeili numero yksi, koska JJ oli hallitseva mestari.

Kaudeksi 2002 Järvilehto vaihtoi Cadillacille. Hän osallistui vain viiteen kauden kymmenestä kilpailusta eikä saavuttanut yhtään voittoa. Sen jälkeen hän siirtyi kaudeksi 2003 Audille Johnny Herbertin ajopariksi.[60] Siirto Audille oli Järvilehdon mielestä positiivinen asia, sillä talli oli viime vuosina ollut sarjan kärjessä.[60] Kauden 2003 Sebringin 12 tunnin ajossa Järvilehdon autokunnalla, jossa ajoivat hänen lisäkseen Stefan Johansson ja Emanuele Pirro, oli hyvät mahdollisuudet voittoon, mutta he jäivät lopulta toiseksi.[61] Järvilehto ajoi ajoparinsa kanssa kaudella neljään voittoon ja oli lisäksi neljästi kolmen parhaan joukossa. Järvilehdon loppusijoitus kaudella 2003 oli lopulta 163 pisteellä kolmas.[62]

Kaudella 2004 Järvilehdon autokunta oli jokaisessa kilpailussa joko ensimmäinen tai toinen. Voittoja Järvilehto ja ajopari Marco Werner saavuttivat yhdeksästä kilpailusta kaikkiaan kuusi.[63] Järvilehto ja Werner voittivat mestaruuden saavutettuaan 183 pistettä.[64]

Kaudella 2005 Järvilehto voitti kaksi arvostettua kilpailua: ensin Sebringin 12 tunnin ajon ja seuraavaksi jo toistamiseen Le Mansin 24 tunnin ajon, jonka hän voitti yhdessä Marco Wernerin ja Tom Kristensenin kanssa. ALMS-kauden 2005 loppupisteissä hän sijoittui kolmanneksi.[65] Kausi jäi Järvilehdolle ainakin toistaiseksi hänen ALMS-uransa viimeiseksi.

ALMS-sarjassa Järvilehdon autokunta ajoi yhteensä 23 luokkavoittoon.[66] Järvilehdon ajopareina ajoivat muun muassa Tom Kristensen, Jörg Müller, Steve Soper, Johnny Herbert ja Marco Werner.[13][67][68][69][70]

Menestys Le Mansin 24 tunnin ajossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvilehto osallistui ensimmäistä kertaa arvostettuun Le Mansin 24 tunnin kestävyysajoon 16.–17. kesäkuuta 1990. Hän ajoi C1-luokassa Porsche 962C GTi -autoa Richard Lloyd Racing -tallissa. Hänen ajopareinaan olivat saksalainen Manuel Reuter ja britti James Weaver. Järvilehdon autokunta ehti ajaa vain 181 kierrosta, kun taas voittajalle kierroksia kertyi 359.[71]

Järvilehdon, Manuel Reuterin ja Harri Toivosen Le Mansin 24 tunnin ajossa 1990 ajama Porsche 962CK6.

Vuoden 1991 kilpailussa Reuter oli taas JJ:n ajopari, mutta kolmantena kuljettajana autokunnassa oli Harri Toivonen. Järvilehdon autokunta ajoi Porsche 962CK6 -autoa Kremer Racing -tallissa. Sijoitus oli C2-luokassa ja samalla myös kokonaiskilpailussa yhdeksäs. Kierroksia kertyi 343 voittajien ajettua 362 kierrosta.[72]

Järvilehto ei osallistunut seuraavan kolmeen vuoteen kilpailuun laisinkaan, ja seuraava osallistuminen oli vuonna 1995. Järvilehto teki suomalaista moottoriurheiluhistoriaa, sillä hänen autokuntansa ajoi voittoon. Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen kilpailun voittaja.[1] Järvilehdon ajopareina olivat Yannick Dalmas ja Masanori Sekiya, ja heidän autokuntansa ajoi GT1-luokassa McLaren F1 GTR -autoa.[73]

Myös vuosina 1996 ja 1997 Järvilehdon autokunta ajoi McLaren F1 GTR:ää, ja molempina vuosina luokkana oli GT1. Vuoden 1996 kilpailussa Järvilehto oli Ray Bellmin ja James Weaverin kanssa kokonaissijoissa yhdeksäs.[74] Vuonna 1997 Järvilehdon ajopareina olivat F1-maailmanmestari Nelson Piquet ja Steve Soper. Autokunta ehti ajaa 236 kierrosta, mutta kilpailu päättyi keskeytykseen.[75]

Vuoden 1998 kilpailuun Järvilehto ei osallistunut, mutta 1999 hänen ajopareinaan olivat saksalainen Jörg Müller ja tanskalainen Tom Kristensen, joka oli kilpailuun mennessä voittanut yhden kahdeksasta Le Mansin voitostaan. Autona oli BMW V12 LMR ja tallina Team BMW Motorsort. Kilpailu päättyi kuitenkin heidän osaltaan 304 kierroksen jälkeen keskeytykseen.[76]

Seuraavan kerran Järvilehto osallistui kilpailuun vuonna 2002, jolloin hän ajoi Cadillacia. Ajopareina olivat Emmanuel Collard ja Éric Bernard.[77] Kokonaissijoitus oli vasta 12:s,[17] mutta seuraavina vuosina 2003–2005 tulos olikin sitten Audi R8:lla paljon parempaa. Vuonna 2003 Järvilehto sijoittui Emanuele Pirron ja entisen F1-tallikaverinsa Stefan Johanssonin kanssa kolmannelle sijalle.[78] Pirro oli JJ:n ajopari myös vuonna 2004, mutta Johanssonin tilalla ajoi Marco Werner. Sijoitus oli taas kolmas.[79]

Vuoden 2005 kilpailussa Järvilehto teki taas suomalaista moottoriurheiluhistoriaa: hän voitti kilpailun toistamiseen. Hänen ajopareinaan olivat Tom Kristensen ja Marco Werner.[1] Kristensenille voitto oli jo seitsemäs ja Wernerillekin jo kolmas. Kilpailun jälkeen Järvilehto ei ole Le Mansin 24 tunnin ajoon osallistunut.[66]

Pieni ajotauko ja paluu radoille Speedcar-autolla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2006 Järvilehto ei kilpaillut rata-autoilussa, mutta 2007 hän sijoittui Grand Am -urheiluautosarjan Daytonan 24 tunnin ajossa sijalle 17.[1] Hän ajoi Krohn Racing -tallin Pontiacilla Colin Braunin ja Max Papisin kanssa.[80]

Maaliskuussa 2008 Järvilehto teki yllätyspaluun kilparadoille, kun hän osallistui Speedcar-sarjan kilpailuun Malesiassa Sepangin radalla.[81] Hänen Onyx-aikainen tallikaverinsa, ruotsalainen Stefan Johansson oli pyytänyt häntä mukaan. Sekä Sepangin rata että Speedcar-auto olivat Järvilehdolle kuitenkin vieraita.[82] Ongelmana oli myös se, että hän joutui viikonloppuna käyttämään lainattuja varusteita, jotka eivät olleet sopivan kokoisia.[83] Hän lähti lauantaina 22. maaliskuuta ajettuun kilpailuun viimeisestä eli 16. lähtöruudusta,[82] mutta kilpailussa hän nousi sijalle 12.[84] Sunnuntaina ajettiin toinen lähtö, jossa hän onnistui nousemaan sijalle kymmenen.[83] Malesian kilpailun aikana kerrottiin, että hänen olisi tarkoitus osallistua sarjan kuuteen viimeiseen lähtöön, joista kaksi ensimmäistä ajettiin Sepangissa.[85]

Bahrainin radalla ajetut kilpailut eivät sujuneet ollenkaan. Ensimmäisessä lähdössä hän keskeytti tekniseen vikaan jo ensimmäisen kierroksen jälkeen.[86] Toisessa lähdössä hän onnistui nousemaan hetkeksi seitsemänneksi, mutta kilpailu päättyi jälleen tekniseen vikaan.[87]

Työ kommentaattorina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2001 lähtien Järvilehto on toiminut MTV3-kanavan F1-lähetysten kommentaattorina[88] muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Hän on selostanut kilpailuja Tomi Tuomisen, Matti Kyllösen ja Oskari Saaren kanssa. Nykyään Järvilehto on yksi MTV3:n F1-asiantuntijoista, ja hän on usein haastateltavana. Kaudella 2007 hän kommentoi kilpailujen jälkilähetyksiä yhdessä F1:n selostuskoppiin paluun tehneen Kyllösen kanssa. Vuodesta 2008 veneonnettomuuteensa asti hän selosti Oskari Saaren ja Timo Pulkkisen kanssa MTV3 Max -kanavalla kaikki kilpailuviikonlopun F1-lähetykset, harjoitukset mukaan lukien.lähde?

Lisäksi Järvilehto on myös kommentoinut DTM-lähetyksiä Canal+-kanavalla[89] ja karsiuduttuaan Unkarin GP:sta 1992 hän oli mukana kommentoimassa kilpailua Yle TV2:lle.lähde?

Ajajanimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvilehto on erityisesti ulkomailla tunnetumpi nimellä JJ Lehto, jossa j-kirjaimet äännetään englanniksi /dʒeɪ dʒeɪ/. Nimi oli Järvilehdon managerin, Keke Rosbergin, luomus.[7] Nimen yksinkertaistamisen tarkoitus oli helpottaa sen ääntämistä ja kirjoittamista. Rosberg oli itsekin muuttanut ajajanimensä vastaavalla tavalla; hänen oikea etunimensä on Keijo, mutta hän muutti sen Kekeksi. Muun muassa F1-kilpailujen televisiolähetyksissä sijoituksia ilmoittaessa näkyy yleensä vain pelkkä sukunimi. Tällöin Järvilehdon kohdalla luki pelkkä Lehto.[16]

Matti Kyllösen selostuksista jäi elämään lause ”Missä on JJ?”, jonka hän sanoi ensimmäisen kerran Italian GP:ssä 1994.[90] Järvilehdon mukaan kysymys seurasi häntä siitä lähtien, kun Kyllönen sen ensimmäisen kerran sanoi.[91]

Luonnehdintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvilehtoa on pidetty kuljettajana, jonka lahjakkuus ei päässyt F1:ssä esille.[2] Muun muassa entinen F1-kuljettaja John Watson on pitänyt Järvilehtoa taitavana sadekelin kuljettajana; taitavimmaksi sadekuskiksi hän rankkasi Ayrton Sennan; Järvilehto oli toinen.[16] Hyvin taidot pääsivät esille kaudella 1997, kun Järvilehto ajoi McLaren-autolla FIA:n GT-sarjaa Span radalla Belgiassa. Hän nousi sateisessa kilpailussa ylivoimaisina pidettyjen Mercedes-Benzien ohi voittoon.[16]

Siinä missä Mika Häkkistä ja Kimi (Iceman)) Räikköstä on heidän kylmäpäisyytensä takia luonnehdittu jäämiehiksi, Järvilehtoa on pidetty enemmän "lämmin jäämies" -ajotyylisyyteen taipuvaisena, mikä hänen jatkuvan hyväntuulisuutensa ansiosta tuottaa tulosta[92]lähde?

Suurimmiksi esikuvikseen JJ on maininnut kolminkertaisen F1-maailmanmestarin Niki Laudan ja viisinkertaisen maailmanmestarin Juan Manuel Fangion.[93]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvilehto nostaa perheen ja ystävät autourheilun edelle ja sanoi F1-uransa aikana olleensa valmis opiskelemaan uutta ammattia varten, jos olisi pakko. Vastakohtana on esimerkiksi Mika Häkkinen, joka sanoi, ettei pystyisi enää palaamaan tavalliseen elämään.[44] Järvilehdon mukaan suurin uhraus, jonka hän on työnsä vuoksi joutunut tekemään, oli se, että hän on joutunut olemaan liian paljon erossa perheestään. Hän onkin sanonut mieluisimmaksi kilpailujen ulkopuoliseksi ajanvietteekseen perheen kanssa yhdessä olemisen.[93] Kysyttäessä, mikä on elämässä tärkeintä, Järvilehto vastasi välittömästi: ”Ei ainakaan kilpaileminen”.[91]

Järvilehto avioitui kauppatieteen maisteri Satu Larmalan[94] kanssa vuonna 1995, ja heillä on vuosina 1994 ja 1997 syntyneet tytöt sekä vuonna 1999 syntynyt poika. Järvilehto on sanonut odottavansa innokkaasti sitä, että joku hänen lapsistaan kertoisi haluavansa kilpa-ajajaksi.[93] Järvilehdoilla on asunto Espoon Westendissä ja oli Monacossa. Heillä on myös kesämökki lähellä Tammisaarta.[8] Lisäksi he ovat asuneet Yhdysvalloissa, kun Järvilehto ajoi Amerikan sarjoissa kilpaa.

Syyskuussa 2018 Järvilehdot jättivät avioerohakemuksen Espoon käräjäoikeuteen.[95] Ero astui voimaan syyskuussa 2019.[96]

Jomalvikin veneonnettomuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jomalvikin silta onnettomuuden jälkeen. Sillankaaren vasemmassa alakulmassa näkyy jälkiä onnettomuudesta.

Kesäkuussa vuonna 2010 Järvilehto oli mukana vakavassa veneturmassa. Järvilehdon omistama vene törmäsi Tammisaaressa sijaitsevaan Jomalvikin siltaan. Järvilehto loukkaantui turmassa vakavasti, ja hänet vietiin sairaalaan, jossa hänet leikattiin. Järvilehdon kanssa veneessä ollut hyvä ystävä kuoli törmäyksessä.[97] Järvilehdon veren alkoholipitoisuus välittömästi ennen turmaa oli ollut vähintään 2,53 promillea. Turmaveneellä oli nopeutta noin 86 kilometriä tunnissa, kun Jomalvikin kanavan nopeusrajoitus on vain 5 kilometriä tunnissa.[98]

Poliisin esitutkinnan jälkeen syyttäjä päätti elokuussa 2011 syyttää Järvilehtoa törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vesiliikennejuopumuksesta. Poliisin esitutkinnan perusteella syyttäjä piti todennäköisenä, että Järvilehto oli veneen kuljettaja.[99] Käräjäoikeudessa marraskuussa 2011 Järvilehto kiisti kaikki syytteet.[98] Käräjäoikeus tuomitsi Järvilehdon törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja vesiliikennejuopumuksesta ehdottomaan vankeuteen kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi. Lisäksi Järvilehto tuomittiin maksamaan korvauksia hautauskuluista ja kärsimyksestä sekä elatusapua kuolleen ystävänsä lapsille ja leskelle. Käräjäoikeus katsoi, että Järvilehto kuljetti venettä.[100]

Turun hovioikeus aloitti tapauksen käsittelyn 2. lokakuuta 2012.[101] Järvilehdon hovioikeuden valituskirjelmän asiantuntijalausunnon mukaan Järvilehdon kuolleen ystävän vammat sopisivat hyvin niihin vammoihin, joita veneen kuljettajalle olisi voinut syntyä.[102][103] Syyttäjän todistajana toimineen ylilääkärin mukaan Järvilehdon muistinmenetys oli epäuskottava, ja hän on voinut teeskennellä.[104] Hovioikeus hylkäsi kaikki Järvilehtoon kohdistuneet syytteet ja korvausvaatimukset.[105]

Karting-onnettomuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvilehto ajoi Vantaan kartingradalla pahasti päin nopean mutkan ulostulossa ollutta rengasvallia KZ2-luokan SM-kilpailussa 28. toukokuuta 2017. Auto pyöri rajusti ympäri, ja loukkaantunut Järvilehto kuljetettiin sairaalaan. Hänelle tehtiin useita leikkauksia muun muassa olkapäähän ja polveen ja hän joutui olemaan useita kuukausia pyörätuolissa.[106]

Tuloksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Britannian Formula 3

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Talli Auto Kilpailut Voitot Paalu-
paikat 		Nopeimmat
kierrokset 		Pisteet Sijoitus
1988 Pacific Racing Reynard-Toyota 18 8 6 11 113 1.

Formula 3000

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Sijoitus Pisteet
1989 Pacific Racing Reynard 89D Mugen V8 SIL
DSQ 		VAL
Kesk. 		PAU
4 		JER
6 		PER
Kesk. 		BH
Kesk. 		BIR
Kesk. 		SPA
5 		BUG
Kesk. 		DIJ
  		13. 6

Formula 1

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[107]

Vuosi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Pisteet Sijoitus
1989 Moneytron Onyx Onyx ORE-1 Ford BRA
  		SMR
  		MON
  		MEX
  		USA
  		CAN
  		FRA
  		GBR
  		GER
  		HUN
  		BEL
  		ITA
  		POR
DNPQ 		ESP
Kesk. 		JPN
DNPQ 		AUS
Kesk. 		0 36.
1990 Monteverdi Onyx Formula One Onyx ORE-1 Ford USA
DNQ 		BRA
DNQ 		0 29.
Onyx ORE-2 Ford SMR
12 		MON
Kesk. 		CAN
Kesk. 		MEX
Kesk. 		FRA
DNQ 		GBR
DNQ 		GER
NC 		HUN
DNQ 		BEL
  		ITA
  		POR
  		ESP
  		JPN
  		AUS
 
1991 Scuderia Italia SpA Dallara BMS-191 Judd USA
Kesk. 		BRA
Kesk. 		SMR
3 		MON
11 		CAN
Kesk. 		MEX
Kesk. 		FRA
Kesk. 		GBR
13 		GER
Kesk. 		HUN
Kesk. 		BEL
Kesk. 		ITA
Kesk. 		POR
Kesk. 		ESP
8 		JPN
Kesk. 		AUS
12 		4 12.
1992 Scuderia Italia SpA Dallara BMS-192 Ferrari RSA
Kesk. 		MEX
8 		BRA
8 		ESP
Kesk. 		SMR
11† 		MON
9 		CAN
9 		FRA
9 		GBR
13 		GER
10 		HUN
DNQ 		BEL
7 		ITA
11† 		POR
Kesk. 		JPN
9 		AUS
Kesk. 		0 21.
1993 Sauber AG Sauber C12 Sauber RSA
5 		BRA
Kesk. 		EUR
Kesk. 		SMR
4† 		ESP
Kesk. 		MON
Kesk. 		CAN
7 		FRA
Kesk. 		GBR
8 		GER
Kesk. 		HUN
Kesk. 		BEL
9 		ITA
Kesk. 		POR
7 		JPN
8 		AUS
Kesk. 		5 13.
1994 Mild Seven Benetton Ford Benetton B194 Ford BRA
  		PFC
  		SMR
Kesk. 		MON
7 		ESP
Kesk. 		CAN
6 		FRA
  		GBR
  		GER
  		HUN
  		BEL
  		ITA
9 		POR
Kesk. 		EUR
  		1 24.
PP Sauber AG Sauber C13 Mercedes JPN
Kesk. 		AUS
10

DTM

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1995 oli vanhaa DTM:ää ja 2002 uutta DTM:ää. Tulosten lähde:[108]

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Pisteet Sijoitus
1995 Opel Team Joest HOC1
8 		HOC2
4 		AVU1
10 		AVU2
20 		NOR1
7 		NOR2
Kesk. 		DIE1
15 		DIE2
8 		NÜR1
NC 		NÜR2
Kesk. 		ALE1
Kesk. 		ALE2
8 		HOC1
6 		HOC1
6 		36 13.
2002 OPC Euroteam HOC
  		HOC
  		ZOL
  		ZOL
  		DON
  		DON
  		SAC
  		SAC
  		NOR
  		NOR
  		EUR
  		EUR
  		NÜR
  		NÜR
  		A1R
18 		A1R
10 		ZAN
  		ZAN
  		HOC
  		HOC
  		0 21

ITC

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[108]

Vuosi Talli Auto Kilpailut Voitot Palkinto-
sijat 		Paalu-
paikat 		Nopeimmat
kierrokset 		Pisteet Sijoitus
1995 Opel Team Joest Opel Calibra V6 14 0 0 0 0 26 11.
1996 Opel Team Rosberg Opel Calibra V6 25 0 5 0 0 148 5.

FIA GT Championship -luokkasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvilehdon ajoparina ajoi ensin kymmenessä kilpailussa britti Steve Soper ja viimeisessä kilpailussa alankomaalainen Peter Kox.

Tulosten lähde:[54]

Vuosi Talli Auto Luokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Sijoitus Pisteet
1997 BMW Motorsport McLaren F1 GTR GT1 HOC
1 		SIL
3 		HEL
1 		NÜR
3 		SPA
1 		A1
3 		SUZ
4 		DON
3 		MUG
1 		SEB
14 		LAG
Kesk. 		2.= 59

CART

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Sijoitus Pisteet
1998 Hogan Yhdysvallat
MIA
14 		Japani
MOT
Kesk. 		Yhdysvallat
LBH
Kesk. 		Yhdysvallat
NAZ
16 		Brasilia
RIO
10 		Yhdysvallat
GAT
9 		Yhdysvallat
MIL
Kesk. 		Yhdysvallat
DET
Kesk. 		Yhdysvallat
POR
Kesk. 		Yhdysvallat
CLE
Kesk. 		Kanada
TOR
Kesk. 		Yhdysvallat
MIC
Kesk. 		Yhdysvallat
MDO
15 		Yhdysvallat
ROA
Kesk. 		Kanada
VAN
8 		Yhdysvallat
LAG
Kesk. 		Yhdysvallat
HOU
10 		Australia
SUR
5 		Yhdysvallat
FON
Kesk. 		20. 25

American Le Mans Series -luokkasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2001 toinen, kolmas ja neljäs kilpailu ajettiin yhdessä European Le Mans Series -sarjan kanssa. Tulosten lähde:[109]

Vuosi Talli Auto Luokka 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Sijoitus Pisteet
1999 BMW Motorsport BMW V12 LMR LMP SEB
1[a] 		ATL
  		MOS
DNS 		SON
1 		ROS
2 		PLM
3 		MON
1 		LAS
1 		4. 123
2000 BMW Motorsport BMW V12 LMR LMP SEB
3 		CHA
1 		SIL
1 		NÜR
2 		SON
3 		MOS
2 		TEX
4 		ROS
3 		PLM
5 		MON
3 		LAS
9 		RTY
  		6. 220
2001 BMW Motorsport BMW M3 GT TEX
5 		SEB
3 		DON
10 		JAR
2 		SON
1 		POR
3 		MOS
1 		MID
1 		MON
1 		PLM
4 		2. 186
2002 Team Cadillac Cadillac Northstar LMP02 LMP900 SEB
9 		SON
  		MID
  		AME
  		WAS
  		TRO
  		MOS
3 		MON
3 		CHA
2 		PLM
3 		13. 101
2003 ADT Champion Racing Audi R8 LMP900 SEB
2 		ATL
1 		SON
2 		TRO
2 		MOS
4 		AME
1 		MON
3 		AMR
1 		PLM
1 		3. 163
2004 ADT Champion Racing Audi R8 LMP1 SEB
2 		MID
1 		ENG
1 		SON
1 		POR
1 		MOS
2 		AME
1 		PLM
1 		MON
2 		1. 183
2005 ADT Champion Racing Audi R8 LMP1 SEB
1 		ATL
1 		MID
5 		ENG
1 		SON
3 		POR
5 		AME
3 		MOS
2 		PLM
3 		MON
4 		3. 148
Huomioita
  1. ↑ Järvilehto ei saanut kilpailusta pisteitä, koska hänellä ei ollut Amerikan kilpailulisenssiä.

Le Mansin 24 tunnin ajot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pronssilaatta vuoden 2005 Le Mansin 24 tunnin ajon voittajista.
Vuosi Talli Kanssa-
kuljettajat 		Auto Luokka Kierroksia Sija Luokan
sija
1990 Iso-Britannia Richard Lloyd Racing
Italia Italya Sport 		Saksa Manuel Reuter
Iso-Britannia James Weaver 		Porsche 962C GTi C1 181 Kesk. Kesk.
1991 Saksa Porsche Kremer Racing Saksa Manuel Reuter
Suomi Harri Toivonen 		Porsche 962CK6 C2 343 9. 9.
1995 Iso-Britannia Kokusai Kaihatsu Racing Ranska Yannick Dalmas
Japani Masanori Sekiya 		McLaren F1 GTR GT1 298 1. 1.
1996 Iso-Britannia Gulf Racing
Iso-Britannia GTC Racing 		Iso-Britannia Ray Bellm
Iso-Britannia James Weaver 		McLaren F1 GTR GT1 323 9. 7.
1997 Saksa Team BMW Motorsport
Saksa BMW Team Schnitzer 		Iso-Britannia Steve Soper
Brasilia Nelson Piquet 		McLaren F1 GTR GT1 236 Kesk. Kesk.
1999 Saksa Team BMW Motorsport Tanska Tom Kristensen
Saksa Jörg Müller 		BMW V12 LMR LMP 304 Kesk. Kesk.
2002 Yhdysvallat Team Cadillac Ranska Éric Bernard
Ranska Emmanuel Collard 		Cadillac Northstar LMP02 LMP900 334 12. 10.
2003 Yhdysvallat Champion Racing Italia Emanuele Pirro
Ruotsi Stefan Johansson 		Audi R8 LMP900 372 3. 1.
2004 Yhdysvallat ADT Champion Racing Saksa Marco Werner
Italia Emanuele Pirro 		Audi R8 LMP900 368 3. 3.
2005 Yhdysvallat ADT Champion Racing Tanska Tom Kristensen
Saksa Marco Werner 		Audi R8 LMP900 370 1. 1.

Speedcar Series

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 Sijoitus Pisteet
2008 Speedcar Team SEN 1
  		SEN 2
  		SEP 1
12 		SEP 2
10 		BHR 1
Kesk. 		BHR 2
Kesk. 		DUB 1
11 		DUB 2
8 		16. 1

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f J. J. Lehto MTV3. Arkistoitu 18.6.2009. Viitattu 21.3.2008.
  2. ↑ a b c Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet – 1990-luvun kuljettajat, s. 170. Hämeenlinna: Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5
  3. ↑ Lehto and Werner take title GT News. 22.8.2004. Autosport.com. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Close finish at Sebring GT News. 22.3.1999. Autosport.com. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Audi Takes 1-2 Win at Sebring GT News. 20.3.2005. Autosport.com. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Järvilehto: Hieno tilaisuus aukeni kuin itsestään mtvuutiset.fi. 20.3.2008. Viitattu 26.5.2019.
  7. ↑ a b Jyrki Järvilehto (JJ) Lehto Grandprix.com. Viitattu 21.3.2008. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Seppo Pitkänen: JJ Lehto (Jyrki Jarvilehto) (FIN) clarinet.fi. Arkistoitu 18.4.2010. Viitattu 28.3.2008. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g h i Pekka Anttila: Jyrki Järvilehto 13.7.1994. Suomen kuvalehti. Arkistoitu 15.12.2007. Viitattu 21.3.2008.
  10. ↑ a b Jyrki Järvilehto Formula 1 driver Crash.net. Arkistoitu 24.7.2008. Viitattu 21.3.2008. (englanniksi)
  11. ↑ a b c Jyrki “J.J. Lehto” Järvilehto career statics Driver Database. Viitattu 8.4.2008. (englanniksi)
  12. ↑ a b Kuinka Jyrki Järvilehto on menestynyt F1-kisoissa ja missä talleissa hän on ajanut? 14.8.2003. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 21.3.2008.
  13. ↑ a b c d e f g JJ Lehto Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalaisia Formula 1 -hetkiä, s. 108. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X
  15. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 120. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5
  16. ↑ a b c d e f g Teemu Halttula: Kolumni: Jurki Jaervi Lepho F1-forum.fi. Arkistoitu 9.10.2006. Viitattu 21.3.2008.tarvitaan parempi lähde
  17. ↑ a b c J.J. Lehdon ura tilastoina MTV3. Arkistoitu 4.12.2008. Viitattu 22.3.2008.
  18. ↑ a b Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 125. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5
  19. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 126. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5
  20. ↑ 1989 Portuguese Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  21. ↑ Juha Kärkkäinen: Sinivalkoisia Formula 1 -hetkiä, s. 109. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X
  22. ↑ a b Juha Kärkkäinen: Suomalaisia Formula 1 -hetkiä, s. 115. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X
  23. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalaisia Formula 1 -hetkiä, s. 116. Alfamer, 1999. ISBN 952-5089-41-X
  24. ↑ 1990 – Jyrki Järvilehto Formula1.com. Arkistoitu 16.5.2008. Viitattu 9.4.2008. (englanniksi)
  25. ↑ Tallit ja kuljettajat 1990 F1-ruutu. Viitattu 13.5.2008.[vanhentunut linkki]
  26. ↑ 1990 – Stefan Johansson Formula1.com. Arkistoitu 16.5.2008. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  27. ↑ Gregor Foitek Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  28. ↑ Onyx Teams. ESPN. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  29. ↑ a b Dallara Teams. ESPN. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  30. ↑ 1991 – Jyrki Järvilehto Formula1.com. Arkistoitu 19.5.2008. Viitattu 26.3.2008. (englanniksi)
  31. ↑ 1991 Formula One season drivers Formula1.com. Viitattu 26.3.2008. (englanniksi)
  32. ↑ a b c JJ Lehto - Finland ESPN. Arkistoitu 9.8.2019. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  33. ↑ Juha Kärkkäinen: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 147. Alfamer, 1996. ISBN 951-9153-98-5
  34. ↑ 1992 – Jyrki Järvilehto Formula1.com. Arkistoitu 16.5.2008. Viitattu 26.3.2008. (englanniksi)
  35. ↑ 1992 – Pierluigi Martini Formula1.com. Arkistoitu 16.5.2008. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  36. ↑ a b 1993 South African Grand Prix Formula1.com. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  37. ↑ 1993 San Marino Grand Prix Formula1.com. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  38. ↑ 1993 Formula One season drivers Formula1.com. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  39. ↑ a b c d Silverstonen Stowe-mutka muutti JJ Lehdon elämän 15.7.2001. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.[vanhentunut linkki]
  40. ↑ a b c Teemu Halttula: Kolumni: Jurki Jaervi Lepho (osa 2) F1-forum.fi. Arkistoitu 16.2.2005. Viitattu 27.3.2008.tarvitaan parempi lähde
  41. ↑ a b JJ Lehdon toipuminen täysin kesti yli vuoden 15.7.2001. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.[vanhentunut linkki]
  42. ↑ Jos Verstappen Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  43. ↑ Muistatko? JJ Lehdon henki oli millistä kiinni Iltalehti. 21.1.2016. Alma Media Oyj. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  44. ↑ a b Pekka Anttila: Formula ykkösten suljettu maailma 21.9.1994. Suomen kuvalehti. Arkistoitu 19.12.2007. Viitattu 28.3.2008.
  45. ↑ Heikki on Briatoren uusi brändi ts.fi. 12.3.2007. Viitattu 26.5.2019.
  46. ↑ a b Järvilehto muisteli Benetton-tallin "erikoisia juttuja" 23.2.2004. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 27.3.2008.
  47. ↑ 1995 24 Hours of Le Mans Results and Competitors experiencelemans.com. Viitattu 9.1.2023. (englanniksi)
  48. ↑ F1 GTR mclaren.com. Arkistoitu 9.1.2023. Viitattu 9.1.2023. (englanniksi)
  49. ↑ Suzuka 1000 Kilometres racingsportscars.com. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  50. ↑ 1996 Suzuka 1000Kms motorsportmagazine.com. Viitattu 24.12.2022. (englanniksi)
  51. ↑ 2002 SPIELBERG DTM Races. Motor Sport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  52. ↑ a b c d e f g h i Teemu Halttula: Kolumni: Jurki Jaervi Lepho (osa 3) F1-forum.fi. Arkistoitu 16.2.2005. Viitattu 27.3.2008.tarvitaan parempi lähde
  53. ↑ Makinen heads for Race of Champions WRC News. 27.11.2000. Crash.net. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  54. ↑ a b FIA GT 1997 Wolrd Sports Racing Prototypes. Arkistoitu 24.9.2008. Viitattu 8.5.2008. (englanniksi)
  55. ↑ 1997 FIA GT CHAMPIONSHIP Races. Motor Sport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  56. ↑ a b JJ Lehto lähellä Indy-sopimusta 1.12.1997. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.[vanhentunut linkki]
  57. ↑ a b CART Championship Series - Season 1998 Formula Level 1. Speedsport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  58. ↑ JJ jatkaa Amerikassa 6.9.1998. Turun Sanomat. Viitattu 2.4.2008.[vanhentunut linkki]
  59. ↑ 2001 Final American Le Mans Series GT Points IMSA. Arkistoitu 24.11.2010. Viitattu 19.4.2008. (englanniksi)
  60. ↑ a b Jyrki Järvilehto palaa voittaja-auton rattiin 4.2.2003. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 28.3.2008.
  61. ↑ JJ Lehdon autokunta menetti voiton lopussa mtvuutiset.fi. 16.3.2003. Viitattu 26.5.2019.
  62. ↑ American LeMans Series - Season 2003 Sports Cars. Speedsport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  63. ↑ American LeMans Series - Season 2004 Sports Cars. Speedsport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  64. ↑ 2004 American Le Mans Series Championship points IMSA. Arkistoitu 6.2.2005. Viitattu 8.5.2008. (englanniksi)
  65. ↑ 2005 American Le Mans Series Championship points IMSA. Arkistoitu 4.12.2010. Viitattu 19.4.2008. (englanniksi)
  66. ↑ a b Jyrki Jarvi Lehto Drivers. Speedsport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  67. ↑ American LeMans Series - Season 2000 Sports Cars. Speedsport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  68. ↑ American LeMans Series - Season 2003 Sports Cars. Speedsport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  69. ↑ American LeMans Series - Season 2004 Sports Cars. Speedsport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  70. ↑ American LeMans Series - Season 2005 Sports Cars. Speedsport Magazine. Viitattu 5.12.2020. (englanniksi)
  71. ↑ 1990 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  72. ↑ 1991 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  73. ↑ 1995 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  74. ↑ 1996 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  75. ↑ 1997 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  76. ↑ 1999 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  77. ↑ 2002 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  78. ↑ 2003 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  79. ↑ 2004 Le Mans 24 Hours competitors & results Experiencelemans.com. Viitattu 13.5.2008. (englanniksi)
  80. ↑ Järvilehto 17:s Daytonan 24 tunnin kilpailussa, Montoya voittajatiimissä 28.1.2007. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 21.3.2008.
  81. ↑ Järvilehto tekee yllätyspaluun kilparadoille 20.3.2008. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 21.3.2008.
  82. ↑ a b Järvilehto viimeisestä ruudusta Speedcar-kisaan 21.3.2008. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 21.3.2008.
  83. ↑ a b Järvilehto kymmenes speedcar-kilpailussa 23.3.2008. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 22.4.2008.
  84. ↑ Järvilehto 12:s Speedcar-kisassa 22.3.2008. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 22.3.2008.
  85. ↑ Järvilehto: Hieno tilaisuus aukeni kuin itsestään 20.3.2008. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 22.4.2008.
  86. ↑ Tekninen vika pysäytti Järvilehdon Speedcar-kisan 5.4.2008. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 22.4.2008.
  87. ↑ Alzen Speedcar-voittoon, Järvilehto keskeytti 6.4.2008. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 22.4.2008.
  88. ↑ Jyrki Järvilehto MTV3:n Formula 1 -kommentaattoriksi 27.2.2001. MTV3. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 21.3.2008.
  89. ↑ DTM-sarja alkaa viikonloppuna CANAL+:lla 2006. Canalplus.fi. Viitattu 26.4.2008.[vanhentunut linkki]
  90. ↑ Mikä oli keskeytyksen syy, kun Matti Kyllönen kysyi "Missä on JJ?"? 19.5.2010. MTV3. Arkistoitu 24.5.2010. Viitattu 19.5.2010.
  91. ↑ a b Vesa Eskola: Missä on JJ? 2002. Tuulilasi.if. Arkistoitu 11.6.2003. Viitattu 9.4.2008.
  92. ↑ Vesa Eskola: Lämmin jäämies 2002. Tuulilasi.fi. Arkistoitu 11.6.2003. Viitattu 9.4.2008.
  93. ↑ a b c Here for the long haul: J.J. Lehto of Champion Audi Rfmsports.com. Arkistoitu 2.3.2008. Viitattu 5.2.2008. (englanniksi)
  94. ↑ JJ Lehto (Jyrki Jarvilehto) (FIN) Seppo Pitkänen. Arkistoitu 18.4.2010. Viitattu 20.6.2010.
  95. ↑ Enqvist, Niina: Jyrki Järvilehto ja Satu-vaimo: Avioero! Ilta-Sanomat. 25.9.2018. Viitattu 25.9.2018.
  96. ↑ Jyrki ja Satu Järvilehto: Ero voimaan www.iltalehti.fi. Viitattu 27.9.2019.
  97. ↑ Jyrki Järvilehto loukkaantui rajussa veneturmassa 18.6.2010. Iltalehti. Viitattu 19.6.2010.
  98. ↑ a b Jyrki Järvilehto kiistää syytteet Iltalehti. 22.11.2011. Viitattu 22.11.2011.
  99. ↑ JJ Lehdolle syytteet törkeästä kuolemantuottamuksesta 25.8.2011. Nelonen. Arkistoitu 23.10.2012. Viitattu 25.8.2011.
  100. ↑ Jyrki Järvilehdolle vankeutta veneturmasta 14.12.2011. Iltasanomat. Arkistoitu 7.1.2012. Viitattu 14.12.2011.
  101. ↑ Järvilehdolta uusi asiantuntijalausunto hovioikeuteen 2.10.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2012.
  102. ↑ Nelonen: Järvilehdolta uusi todiste syyttömyydestä 18.9.2012. HS cit. Nelonen. Viitattu 19.9.2012.
  103. ↑ Järvilehdolta uusi asiantuntijalausunto hovioikeuteen 19.9.2012. Nelonen. Arkistoitu 22.9.2012. Viitattu 19.9.2012.
  104. ↑ Järvilehdon oikeudenkäynnissä kiista muistiasiantuntijoista 3.10.2012. Iltalehti. Arkistoitu 6.10.2012. Viitattu 3.10.2012.
  105. ↑ Järvilehdon syytteet nurin hovioikeudessa 30.11.2012. MTV3. Arkistoitu 2.12.2012. Viitattu 30.11.2012.
  106. ↑ VM: Jyrki Järvilehto on pyörätuolissa, kartingturma luultua pahempi - "Tarvitsen kaikkeen kovasti perheen apua" iltalehti.fi. Viitattu 3.7.2017.
  107. ↑ Formula1.com-sivuston arkistot Formula1.com. Viitattu 17.4.2008. (englanniksi)
  108. ↑ a b The racing career of J.J. Lehto Driver Database. Viitattu 18.5.2008. (englanniksi)
  109. ↑ International Motor Sports Association -sivuston arkistot IMSA. Arkistoitu 5.12.2010. Viitattu 17.4.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jyrki Järvilehto.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Jyrki Järvilehto.
Suomi
Suomalaiset Formula 1 -kuljettajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jyrki_Järvilehto&oldid=22783381”