Hulmin taistelu

Hulmin taistelu oli Suomen sisällissodan taistelu, joka käytiin Laihialla 27. tammikuuta 1918 suojeluskuntien ja Hulmin kylässä olleen venäläisen ratsuosaston välillä. Kyseessä oli yksi ensimmäisiä sisällissodan taisteluja, joka edelsi suojeluskuntien seuraavana yönä Pohjanmaalla aloittamaa venäläisten varuskuntien valtausta. Taistelua on myös erityisesti Pohjanmaalla pidetty koko sisällissodan alkuna, vaikka samana päivänä Karjalankannaksella tapahtui myös Kämärän taistelu.

Vuoden 1918 alussa Pohjanmaalla oli noin 4 000–5 000 venäläistä sotilasta, jotka oli määrä kotiuttaa vielä kevään aikana. Heidät oli alun perin sijoitettu maakuntaan ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan maihinnousun varalta. Kolme kilometriä Laihian kirkonkylän länsipuolella sijaitsevassa Hulmin kylässä oli toiminut varuskunta jo vuosina 1883–1902, kunnes se lopetti toimintansa vanhan väen lakkauttamisen myötä. Lokakuussa 1917 Hulmin kasarmille sijoitettiin 70 ukrainalaista rakuunaa, joiden lisäksi toinen osa eskadroonasta majoittui Vähäänkyröön. Hulmin taistelun aikana heistä kuitenkin oli paikalla vain kolmisenkymmentä.^[2][3]

Valkoisen armeijan päällikkö kenraali C. G. E. Mannerheim oli määrännyt Pohjanmaan varuskunnat riisuttavaksi aseista 28. tammikuuta, jolloin operaation oli määrä alkaa kello 03 sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Laihialla hyökkäys tehtiin kuitenkin jo edellisenä iltana. Yleisesti on luultu, että Laihian suojeluskunta toimi omapäisesti liian aikaisin, mutta todellisuudessa heillä oli Vaasan esikunnasta saatu eversti Martin Wetzerin määräys.^[3] Suojeluskuntaa johtanut jääkäri Viljo Laakso oli saanut jo iltapäivällä käskyn riisua Hulmin varuskunta aseista, ja sen jälkeen liittyä Vaasan valtaukseen.^[4] Tarkoituksena oli käyttää Hulmista saatavia aseita, koska Vaasassa oli iso varuskunta, jonka valtaamiseen arveltiin tarvittavan paljon voimia.^[3] Päämajan ohjeessa painotettiin neuvotteluratkaisua, vaikkei ukrainalaisten ratsumiesten uskottu tekevänkään vastarintaa.^[2]

Laakson johtama Laihian suojeluskunta kokoontui kirkonkylässä sijainneella nuorisoseurantalolla, josta lähdettiin liikkeelle maantietä pitkin. Hulmin kasarmin lähestyessä osasto siirtyi Laihianjoen jäälle joenpenkan suojiin. Se saapui perille noin kello 21, jolloin osa suojeluskuntalaisista jäi asemiin jokitörmälle pienemmän ryhmän murtautuessa kasarmin asevarastoon. Suojeluskuntalaiset onnistuivat saamaan haltuunsa venäläisten aseita samaan aikaan kun Laakso ja mukana ollut opettaja Mikko Tuokko neuvottelivat venäläisten kanssa.^[3] Varuskunnan upseerit asuivat vajaan kilometrin päässä maanviljelijä Juho Karin talossa, josta rakuunaosastoa johtanut puolalainen aatelisupseeri oli pidätetty jo ennen Hulmiin tehtyä iskua.^[5] Kesken neuvottelujen alkoi ulkoa kuitenkin kuulua laukauksia, jolloin Laakso juoksi ulos ja kehotti lopettamaan ampumisen. Venäläiset sotilaat kuitenkin ryntäsivät kasarmista ulos ja etenivät nyt suojeluskuntalaisia päin.^[3] Joukossa oli paljon aseistamattomia miehiä, ja osa oli kokonaan vailla sotilaskoulutusta, joten suojeluskuntalaiset säntäsivät pakoon Laihianjoen ylittävän sillan ja nykyisen Hulmin koulun suuntaan. Sekasortoisessa tilanteessa eivät myöskään aseistetut suojelukuntalaiset pystyneet toimimaan. Viisi suojeluskuntalaista jäi loukkuun Hulmin sillan alle ja sai surmansa venäläisten luodeista ja pistimistä.^[2]

Kasarmille tehtiin toinen hyökkäys kello 23, kun Isostakyröstä saapui apuvoimia. Rakuunat irroittautuivat taistelusta lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen ja perääntyivät Vaasaa kohti. He eivät kuitenkaan päässeet perille, kun Tuovilan suojeluskunta hälytettiin sulkemaan heidän pakoreittinsä. Suurin osa Tuovilan suojeluskunnan miehistä oli kuitenkin lähtenyt jo Vaasaan, joten rakuunoita oli vastassa vain kahdeksan miehen osasto. Tuovilan sillalle ryhmittäytyneet suojeluskuntalaiset ampuivat yhteislaukauksen ratsumiehiä kohti, jolloin kaksi heistä sai surmansa. Muut pääsivät läpi, mutta heitä vastassa oli vähän matkan päässä Mustasaaren meijerin isännän Evert Båskin johtama toinen suojeluskuntaosasto. Båskin miehet olivat asemissa maantien varrella Vanhan Vaasan tuntumassa, jossa syntyneessä laukaustenvaihdossa kaatui vielä viisi rakuunaa, ennen kuin loput 22 antautuivat.^[2]

Suojeluskuntalaiset saivat Hulmin kasarmilta haltuunsa yhteensä 120 kivääriä, 50 000 patruunaa sekä 30 hevosta.^[2]

Kuvanveistäjä Urho Lamminheimon suunnittelema Hulmin taistelun muistomerkki, jota kutsutaan myös Vapaussodan alkamisen muistomerkiksi,^[6] paljastettiin 7. elokuuta 1938. Juhlapuheen piti Matti Similä, ja muita arvovieraita olivat maaherra Jalo Lahdensuo, suojeluskunnan piiripäällikkö Matti Laurila sekä professori Aapeli Saarisalo. Yleisöä paikalla oli 1 500 henkeä. Veistoksen jalustassa on teksti ”Tällä paikalla aloittivat Laihian miehet vapaussodan tammikuun 27 päivänä 1918”. Toinen muistomerkki pystytettiin maantien varrelle Vanhan Vaasan tuntumaan jo vuonna 1931.^[2][4]