Hietalahdentori
Hietalahdentori (ruots. Sandvikstorget) on tori Helsingin Hietalahdessa. Se sijaitsee Kampin kaupunginosassa Abrahaminkadun, Bulevardin, Hietalahdenkadun ja Lönnrotinkadun välissä. Keskustasta on torille kävelymatkaa vajaa kilometri. Hietalahden torikauppaa harjoitetaan arkisin ja lauantaisin. Torilla toimii myös Hietsun kirpputori.[1]
Torin laidalla sijaitsee arkkitehti Selim A. Lindqvistin vuonna 1903 piirtämä Hietalahden kauppahalli. Itälaidalla on suuri 1870-luvulta peräisin oleva uusrenessanssityylinen rakennus, joka alun perin oli Polyteknillisen koulun päärakennus, ja myöhemmin Metropolia Ammattikorkeakoulun päärakennus. Vuonna 2017 rakennus myytiin asuntosijoitusyhtiö Kojamolle.[2] Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Frans Sjöström.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hietalahdentorilla käytiin vilkasta kauppaa sen alkuajoista lähtien. Rantaan tuotiin elintarvikkeita myytäväksi veneellä. Tarve kauppahallille nousi esiin 1800-luvun lopulla, kun hygienia oli huonoa ja elintarvikkeilla oli tapana pilaantua. Kauppahallin valmistuttua torilla kiellettiin kaloja lukuun ottamatta kaikkien ruokatavaroiden myynti. Kauppahallista tuli heti keskeinen kauppapaikka, ja vilkas myynti jatkui aina 1970-luvulle saakka.[3] 1960-luvun autoistumisen myötä tori alkoi palvella yhä enemmän pysäköintiä. Lähes puolet toripinnasta on pysäköintialuetta.[4]
Vuosituhannen vaihteessa halli muuttui luomuhalliksi vuoteen 2003. Sen jälkeen halli jatkoi antiikkihallina, kunnes elokuussa 2012 hallissa aloitettiin kunnostustyöt. Alkuvuodesta 2013 Hietalahden kauppahalli avautui jälleen ruokahallina. Vuosina 2016–2017 pidentyneiden aukioloaikojen myötä hallissa toimii lukuisia ravintoloita, kahviloita ja elintarvikeliikkeitä. Kesällä ravintolat avaavat terasseja torin puolelle.
Tori- ja hallikaupan hiipuessa kaupunki keksi piristykseksi kirpputorikaupan, josta tuli hyvin suosittu.[5] Tori sai 1990-luvulla julkisuutta ulkomaalaisten turistien harjoittamasta alkoholin ja tupakan salakaupasta, joka vaikeutti osaltaan myös hallin toimintaa ja jonka ansiosta tori sai lempinimen Punainen Tori.[6][7][8]
Torin vieressä sijaitsi aiemmin Sinebrychoffin panimo. Panimotoiminta loppui laitoksen siirryttyä Keravalle 1990-luvun alussa.
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Torin nimestä kaupungin rekisteri kertoo seuraavaa: 1820 Sandviks Torget, paikannimestä Sandviken. Suomenkielisenä nimenä kartassa 1866 Sanwiikintori ja 1890-luvulla Hietalahdentori. Myös nimi Santalahden tori käytössä 1880-luvulla. 1909 viralliseksi vahvistettiin Hietalahdentori-Sandvikstorget.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hietalahden ranta | Ympäristöhistoriallinen selvitys (PDF) hel.fi. 2020. Studio Terra Oy. Viitattu 13.4.2023.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Helsingin torit ja kirpputorit, (Arkistoitu – Internet Archive) aukioloajat
- ↑ Lohilahti, Oona: Helsinki myy kuusi Metropolia-ammattikorkeakoulun kiinteistöä Kojamolle 80 miljoonalla eurolla HS.fi. 14.11.2017. Viitattu 10.1.2021.
- ↑ Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 35–36
- ↑ Ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 93
- ↑ Kansainvaellus kirpputorille. Hietalahti vetää puoleensa ostajia ja myyjiä Helsingistä ja vähän kauempaakin. Helsingin Sanomat, 19.8.1990. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.1.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Itävotka mullisti salakaupan. Helsingin Sanomat, 15.11.1991. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.1.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Esko Pasanen: Vanha kauppahalli etsii uutta imua. Helsingin Sanomat, 11.5.1997. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.1.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Hietalahti: Hietalahdentorin nimihistoria. 5.9.2017. Kartan verkkoversio (viitattu 5.9.2017)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hietalahdentori Wikimedia Commonsissa
