Helsingin suurmoskeijahanke

Helsingin suurmoskeija oli vuosina 2016–2017 vireillä ollut hanke suuren moskeijan rakentamiseksi Helsinkiin.^[1] Hankkeesta oli määrä käynnistää kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu aikaisintaan kevätkesällä 2018.^[2] Kaupungin virkamiehet hyväksyivät hankkeen,^[1][2] mutta kaupunkiympäristölautakunta ei puoltanut sitä. Sen jälkeen joulukuussa 2017 hakijat vetivät tonttivarauksensa pois.

Tavoitteena oli rakentaa moskeija keskeiselle paikalle.^[1] Sijaintipaikaksi suunniteltiin Hanasaarta Sörnäisten rantatien varressa. Lähellä sijaitseva Hanasaaren voimalaitos suljettiin vuonna 2023. Hankkeen tiedottaja Pia Jardi kertoi suunnitellun moskeijan kooksi noin 3 000 neliömetriä. Sen lisäksi viereen olisi rakennettu 15 000 neliömetrin monitoimikeskus, joka olisi sisältänyt muun muassa kulttuuri-, liikunta-, sosiaali- ja koulutustiloja.^[3] Jardi arveli, että moskeijaan tulisi varmaankin miehille ja naisille erilliset tilat. Pidettiin myös mahdollisena, että moskeijan minareeteista tultaisiin antamaan rukouskutsuja.^[1]

Hanketta vetämään perustettiin 16. joulukuuta 2016 Oasis-säätiö. Säätiön hallituksessa ovat entinen suurlähettiläs Ilari Rantakari, Abdessalam Jardi, Nuoret Muslimit ry:n puheenjohtaja Muttaqi Khan, Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjar ja entinen puheenjohtaja Mohammed Hussein Omer sekä Pia Aiyad.^[4] Säätiöön kuuluvat kirkkohallituksen rahoittama Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus eli entinen Kristillinen kulttuuriliitto, Suomen Muslimiliitto ry ja Suomen Musliminaiset ry. Hanketta tukee Suomi–Bahrain-ystävyysseura. Lisäksi suunnitteluun osallistui Helsingin Diakonissalaitos. Heinäkuussa 2015 tiedotusvälineet uutisoivat kirkkohallituksen roolista suurmoskeijahankkeessa. Uutisointia seuranneina päivinä kirkosta eroaminen eroakirkosta.fi-sivuston kautta kaksinkertaistui.^[5][6]

Fokus ry:n puheenjohtaja, entinen suurlähettiläs Ilari Rantakari on myös Suomi–Bahrain-ystävyysseuran perustaja ja puheenjohtaja. Suomen Muslimiliitto -yhdistykseen kuuluu viisi jäsenjärjestöä. Yksi niistä on Suomen Musliminaiset ry. Pia Jardi toimii kummankin yhdistyksen hallituksen jäsenenä. Jardi on myös Suomi–Bahrain-ystävyysseuran perustajajäsen.^[7] Helsingin suurmoskeijahankkeen taustalla on myös nähty yhteyksiä Muslimiveljeskuntaan.^[8]

Hankkeen kustannusarvio oli 110–140 miljoonaa euroa, josta suurin osa olisi saatu Persianlahden maista. Varainhankinnan järjestäjäksi ilmaantui Bahrain, joka olisi koordinoinut rahoitusta ja rahoittanut moskeijan imaamien koulutusta. Rahoitus olisi tiettävästi tullut Saudi-Arabiasta ja islamin konservatiivisinta tulkintaa wahhabismia edustavilta arabiliikemiehiltä.^[9][10] Joulukuuhun 2017 mennessä Bahrainista oli lähetetty moskeijan suunnitteluun lähes puoli miljoonaa euroa.^[1] Helsingin kaupunki katsoi tarvitsevansa apua rahoituksen seuraamiseksi.^[2]

Hankkeen tiedottaja Pia Jardi korosti, että vaikka Helsingissä oli kolmisenkymmentä "rukoushuonetta",^[11] muslimeilta puuttui "varsinainen moskeija", joita Suomessa oli vain yksi Järvenpäässä.^[11] Hän totesi myös, että suurmoskeija olisi sekä sunnien että šiiojen yhteisessä rukouskäytössä. Hän ei uskonut ristiriitoja tulevan.^[11] Kyseessä oli sunnimoskeija, minne kuitenkin myös šiiat toivotettiin tervetulleiksi.^[12] Myös piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen näki asian niin, että suurmoskeija kokoaisi yhteen erilaisia muslimisuuntauksia.^[13]

Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI vaati Suomea koskevassa raportissaan 2013, että Helsingin seudulle rakennetaan maahanmuuttajataustaisille muslimeille "varsinainen moskeija".^[14][15] ECRI kannusti Suomen viranomaisia vuoropuheluun maahanmuuttajataustaisten muslimien kanssa moskeijan rakentamiseksi ja suositti, että asia ratkaistaan niin pian kuin mahdollista.^[16]

Suomen evankelis-luterilainen kirkko kommentoi, ettei se ole sinänsä mukana moskeijahankkeessa, mutta suhtautuu myönteisesti uskonnonharjoittamisen mahdollisuuksien parantamiseen.^[5] Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulaisen mukaan suurmoskeija olisi yhteiskunnan kädenojennus, joka auttaisi hillitsemään niitä psykologisia rakenteita, jotka kasvattavat radikalismia. Radikalismin kasvupohjaa ovat syrjäytymisen ja sivuun jäämisen tunteet. Sen sijaan mukaan ottaminen auttaa kotoutumista. Siksi tarvitaan integroivia rakenteita, jotka perustuvat uskonnonvapauteen. Komulainen uskoi myös, että uskonnollisen moninaisuuden näkyminen lisäisi kiinnostusta myös kristinuskoa kohtaan. Sen sijaan moskeijan ulkomailta tulevaan mahdolliseen ohjaukseen Komulainen suhtautui kielteisesti.^[13]

Suurmoskeijan kannattajiin kuului myös Siirtolaisuusinstituutti. Sen mukaan suurmoskeija mieluummin vähensi kuin lisäsi muslimien radikalisoitumista. Sen sijaan suurmoskeija toimisi todisteena "islamin ja muslimien hyväksytystä ja julkisesti näkyvästä läsnäolosta Suomessa."^[17]

Moskeijan saudirahoituksen pelättiin tuovan Suomeen radikaalia islamilaista ajattelua.^[1] Saudi-Arabia on käyttänyt öljyvarojaan levittääkseen wahhabismia eri puolille maailmaa. Rahaa on käytetty kirjoihin, mediaan, kouluihin, yliopistoihin, moskeijoiden rakentamiseen, houkutteleviin akateemisiin työpaikkoihin ja stipendeihin journalisteille.^[18] Muun muassa Saudi-Arabia, Kuwait ja Qatar ovat aiemmin rahoittaneet moskeijoita, joissa on levitetty jyrkkiä islamin tulkintoja.^[17]

Jardi kiisti, että moskeija voisi levittää ääri-islamistista ajattelua: On jo ihan tutkimuksienkin kautta todettu, että ei ne ole ne moskeijat, jotka radikalisoivat. Rakennus ei voi radikalisoida, vaan sen tekevät ihmiset.^[1] Suomessa asuneet šiiamuslimit ja kurdit ilmaisivat huolensa Bahrainin kytköksistä Saudi-Arabiaan. He pelkäsivät sunnimoskeijan ruokkivan ääri-islamilaista salafismia Suomessa.^[19][20]

Hankkeen arvostelijat kiinnittivät huomiota sen rahoituspohjaan. Freedom Housen raportin mukaan Bahrainista oli tullut yksi Lähi-idän pahimmista sortovaltioista. Sen jälkeen, kun sunnijohtoinen monarkia kukisti väkivaltaisesti demokratiaa ajavan protestiliikkeen vuonna 2011, se on systemaattisesti poistanut poliittisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia, hajottanut poliittisen opposition ja iskenyt raa'asti eri mieltä olevaan šiiaväestöön.^[21]

Yleisradion Rooman-kirjeenvaihtaja Liisa Liimataisen mielestä tontin myöntäminen Bahrainin tukemalle moskeijalle ei olisi neutraali päätös eikä edistänyt uskontojen vuoropuhelua Suomessa. Bahrainia oli syytetty maan sunnalaisen eliitin harjoittamasta šiiaenemmistön ihmisoikeuksien polkemisesta. Liimatainen pelkäsi suurmoskeijan levittävän Suomeen islamin eri suuntausten välisiä vihamielisyyksiä.^[19]

Helsingin kaupunkiympäristölautakunta ei puoltanut joulukuussa 2017 suunnitteluvarausta moskeijalle ja monitoimikeskukselle. Lautakunta perusteli yksimielistä päätöstä muun muassa sillä, että rahoituksen alkuperässä oli liian paljon avoimia kysymyksiä. Lautakunnan varapuheenjohtajan mukaan lautakunnan kielteisellä päätöksellä oli olennainen vaikutus myös kaupunginhallituksen oletettuun tulevaan päätökseen moskeijahankkeen etenemisestä.^[22] 14. joulukuuta 2017 Suomen Muslimiliitto, Suomen Musliminaiset ja Uskonto- ja kulttuurifoorumi Fokus ilmoittivat vetäneensä tontinvaraushakemuksensa pois. He sanoivat aikovansa tutustua kaupunginympäristölautakunnan päätöksen perusteluihin ja harkitsevansa tontinvarausta myöhemmin.^[23][24]

Pia Jardi kertoi, ettei taustaryhmä ollut luopumassa hankkeesta vaan hakemus vedettiin pois siksi, että lautakunnan päätöksen jälkeen sen käsittely olisi tuntunut turhalta ja ajan tuhlaukselta. Jardin mukaan oli hyvin mahdollista ja luultavaa, että taustaryhmä jättäisi jossain muodossa uuden hakemuksen Helsingissä.^[25] Hankkeen ajajat olivat kertoneet julkisuuteen, että he voivat harkita suurmoskeijan rakennuspaikaksi myös Espoota tai Vantaata.^[26] Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja Sari Multala kertoi kuitenkin: ”En usko, että näillä edellytyksillä hankkeella olisi Vantaallakaan edellytyksiä toteutua”. Järvenpään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, SDP:n Eemeli Peltonen, ei uskonut että hankkeeseen olisi kunnassa kiinnostusta tai kaavallista valmiutta.^[27]

• Teemu Pauha & Abbas Bahmanpour: Shiialaisuus Suomessa. Teoksessa: Pauha, Teemu & Konttori, Johanna (toim.) Suomalaiset muslimit, s. 32-46. Gaudeamus, 2022.
• Kepel, Gilles: Jihad: The Trail of Political Islam. Translated by Anthony F. Roberts (New ed.). I.B. Tauris. ISBN . I.B. Tauris, 2006. ISBN 978-1845112578 Google Books (viitattu 8.12.2022).