Kiinan poliisitoimi

Kiinan kansantasavallan poliisitoimi käsittää lukuisia eri yksiköitä, jotka ovat vastuussa Kiinan sisäisestä turvallisuudesta, lainvalvonnasta ja muista yleisen järjestyksen valvontaan liittyvistä tehtävistä. Kiinan poliisitoimi jakautuu useaan eri jaostoon. Yleisen turvallisuuden ministeriön alaisuudessa toimiva yleinen turvallisuuspoliisi vastaa lähinnä tavanomaisista poliisille kuuluvista järjestyksenvalvontatehtävistä. Lisäksi Kiinassa toimii siviilihallinnon alaisuudessa ainakin valtion turvallisuuspoliisi, vankiloiden valvonnasta vastaava poliisi sekä erillinen oikeusistuinten toimintaa tukeva poliisi. Näiden lisäksi maassa toimii myös puolisotilaallinen poliisijoukko aseistettu kansanpoliisi, jonka tehtäviin kuuluu ennen kaikkea levottomuuksien ja mellakoiden ehkäisy ja valvonta.^[1]

Kiinassa ei ole yhtä yksittäistä viranomaista, joka olisi vastuussa kaikesta poliisitoimesta. Poliisitoimi kattaa sen sijaan hyvin monenlaisia sisäiseen turvallisuuteen liittyviä tehtäviä, joita suorittaa lukuisat eri viranomaiset rinta rinnan. Tärkeimmät poliisiviranomaiset kiinassa ovat yleinen turvallisuuspoliisi ja aseistettu kansanpoliisi. Lisäksi maassa toimii esimerkiksi vankiloiden turvallisuudesta vastaavia tai tuomioistuinten tehtäviä tukevia poliisivoimia sekä paikallisviranomaisten perustamia puolivirallisia Chengguan-poliisijoukkoja.^[1]

Yleinen turvallisuuspoliisi toimii yleisen turvallisuuden ministeriön ja sen kontrolloimien yleisen turvallisuuden virastojen alaisuudessa ja vastaa suurimmasta osasta tavallista poliisitoimintaa. Henkilökuntaa yleisellä turvallisuuspoliisilla on yhteensä noin 1,9 miljoonaa. Yleisen turvallisuuden ministeriön alainen poliisi vastaa muun muassa järjestyksenvalvonnasta, rikostutkinnasta, liikenteenvalvonnasta ja rajavalvonnasta. Poliisin tehtäväkenttä on Kiinassa moninainen ja osin epätarkkarajainen: monia näistä tehtävistä suorittavat poliisin ohella myös lukuisat muut viranomaiset ja kansan vapautusarmeijan yksiköt.^[1]

Yleisen turvallisuuspoliisin osana toimii etenkin suurimmissa kaupungeissa myös raskaammin aseistettuja "erikoispartiojoukkoja" sekä terrorismin vastaisia osastoja. Lisäksi aseellista tukea vaativissa tehtävissä yleistä turvallisuuspoliisia saattaa avustaa aseistettu kansanpoliisi.^[1]

Aseistettu kansanpoliisi on puolisotilaallinen yksikkö, jonka tehtävä on etenkin torjua maan sisäisiä levottomuuksia ja mellakoita. Aseistettu kansanpoliisi toimii yleisen turvallisuusministeriön ja kansan vapautusarmeijan yhteisen valvonnan alla. Tarpeen vaatiessa sen yksiköitä saatetaan myös väliaikaisesti alistaa yleisen turvallisuuspoliisin komennon alle. Henkilökuntaa aseistetulla kansanpoliisilla on noin 1,5 miljoonaa henkeä.^[1]

Vaikka Kiinassa suurimmat kaupungit ovat usein hyvin tarkan poliisivalvonnan alaisia, on osassa maata poliisien läsnäolo hyvin vähäistä. Tästä syystä paikallishallinnot perustavat aika ajoin virallisen organisaation ulkopuolella toimivia poliisijoukkoja, jotka ovat usein väliaikaisia. Näistä käytetään yleensä Kiinassa nimeä chengguan.^[1]

Chengguan-poliiseja käytetään paitsi järjestyksenvalvontaan, myös muuhun hallinnon tarpeelliseksi katsomaan voimankäyttöön. Joukkojen perustaminen on kohtalaisen yleistä, ja esimerkiksi vuonna 2005 chengguan-poliiseja toimi 308:ssa kiinalaisessa kunnassa. Joukkojen koulutus, toimintatavat ja toimivaltuudet ovat usein epämääräisiä ja sääntelemättömiä, eikä joukkojen toimintaa valvota samaan tapaan kuin tavallisten poliisijoukkojen. Tämä lisää myös riskiä erilaisille väärinkäytöksille.^[1]

Suurin osa poliisitoimesta toimii yleisen turvallisuuden ministeriön alaisuudessa. Ministeriö jakautuu lukuisiin eri osastoihin. Osastoja on arviolta 20, ja niden vastuualueina on esimerkiksi kansallinen turvallisuus, talousrikollisuus, rajavalvonta, rikostutkinta, paloturvallisuus, vankilaturvallisuus, liikenteenvalvonta, kansainvälinen poliisiyhteistyö, huumausainevalvonta ja terrorismin vastainen toiminta. Kukin osasto koordinoi oman tehtäväkenttänsä toimintaa koko valtion tasolla.

Poliisitoimen paikallisista hallintotehtävistä vastaavat Kiinassa puolestaan yleisen turvallisuuden virastot. Yleisen turvallisuuden virastoilla on saman kaltainen osastojako kuin yleisen turvallisuuden ministeriölläkin, ja virastojen toiminnot jakautuvat erilaisiin hallinnolisiin, operatiivisiin ja taktisiin alajaostoihin. Lisäksi turvallisuusvirastojen sisällä toimii poliittisia valvontaelimiä, kuten puolueen valvontakomiteoita.^[1]

Korkeimmalla organisaatiotasolla toimivat maakuntatason turvallisuusvirastot, jollainen on jokaisella maakunnalla, autonomisella alueella ja itsehallinnollisella kunnalla (Peking, Chongqing, Shanghai, Tianjin). Maakuntatason virastojen alaisuudessa toimivat pienemmät piirikunta- ja kuntatason turvallisuusvirastot. Organisaatiohierarkian pohjalla ovat lukuisat poliisiasemat, jotka toimivat turvallisuusvirastojen alaisuudessa.^[1]

Kiinan kommunistinen puolue valvoo ja ohjaa poliisitoimea sen kaikilla tasoilla. Esimerkiksi yleisen turvallisuuden ministeriö raportoi toiminnastaan sitä valvoville kommunistisen puolueen edustajille. Myös kaikilla alemmilla organisaatiotasoilla poliisitoimen valvonta on kahdensuuntaista: kukin turvallisuusvirasto ja poliisiasema on vastuussa paitsi hierarkiatasossa korkeammalla olevalle turvallisuusvirastolle, mutta myös paikalliselle kommunistisen puolueen valvojalle. Paikallinen poliisi on myös yleensä pitkälti riippuvainen paikallisten puoluevaikuttajien myöntämästä rahoituksesta ja poliittisesta hyväksynnästä, joten ensisijainen asema poliisitointa koskevissa päätöksissä on usein paikallisella puolueorganisaatiolla. Ylemmän hierarkiatason rooli liittyy sen sijaan usein enemmän ammatillisen konsultaation antamiseen kuin varsinaiseen ylhäältä alas kulkevien määräysten läpivientiin.^[1]

Yhdysvaltain hallinnon vuonna 2013 laatiman ihmisoikeusraportin mukaan paikallistasolla tapahtuvat poliisin virkavallan väärinkäytökset ja korruptio ovat Kiinassa yleisiä. Paikallispoliitikoilla on usein merkittävää valtaa poliisivoimiin, jolloin poliisivoimia saatetaan käyttää monella tapaa väärin erilaisissa henkilökohtaisissa pyrkimyksissä. Poliisia voidaan hyödyntää esimerkiksi oikeudellisesti perusteettomiin pidätyksiin, kiristykseen tai väkivallantekojen suorittamiseen.^[1]

Turvallisuusjoukkojen myös raportoidaan syyllistyneen aika ajoin laittomaan ja perusteettomaan voimankäyttöön, joka on myös johtanut kuolemantapauksiin. Erityisesti virallisten poliisivoimien ulkopuolella toimivat joukot syyllistyvät aika ajoin laittomaan ja myös satunnaisesti valittuihin henkilöihin kohdistuvaan väkivaltaiseen toimintaan.^[1]