Jumalten tuho

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Juonen lisäksi artikkelissa pitäisi olla asiasisältöä.

Jumalten tuho (Götterdämmerung) on Richard Wagnerin säveltämä ooppera. Oopperan saksankielinen nimi Götterdämmerung tarkoittaa sanatarkasti käännettynä ”Jumalten hämärää”.

Jumalten tuho on Nibelungin sormus -tetralogian viimeinen osa.^[1]

Wagner sävelsi oopperan vuosina 1865–1874. Librettoa hän alkoi hahmotella jo 1840-luvun lopulla^lähde?, ennen muita tetralogian osia. Alun perin oopperan nimeksi piti tulla Siegfrieds Tod, mutta säveltäjä muutti nimen Götterdämmerungiksi.^[2]

• Kolme nornaa – Erdan tyttäriä, kohtalottaria (sopraano, mezzosopraano ja altto)
• Siegfried – nuori ja rohkea mies, sankari, joka ei tunne pelkoa, Siegmundin ja Sieglinden poika (sankaritenori)
• Brünnhilde – valkyyri, Wotanin ja Erdan tytär, Siegfriedin rakastettu (Wagner-sopraano)
• Hagen – Guntherin ja Gutrunen velipuoli, Alberichin ja kuningatar Grimhilden poika (basso)
• Gunther – Gibichungin kuningas, Gutrunen veli, kuningas Gibichin ja kuningatar Grimhilden poika (baritoni)
• Gutrune – Guntherin sisar, Siegfriedin vaimo, kuningas Gibichin ja kuningatar Grimhilden tytär (sopraano)
• Waltraute – valkyyri, Wotanin ja Erdan tytär, Brünnhilden sisko, kuljettaa sankareita Valhallaan (mezzosopraano/altto)
• Alberich – Nibelungien herra, kääpiö, Sormuksen takoja (bassobaritoni)
• Reinintyttäret – veden nymfit, seireenit Woglinde, Wellgunde ja Flosshilde (sopraano, mezzosopraano ja altto)
• Kuoro: miehiä ja naisia

Nornat ovat maaäiti Erdan tyttäriä, ja tyttäret näkevät kehräämästään kultaisesta kohtalonlangasta menneisyyden ja tulevaisuuden.

Oopperan alussa kolme nornaa lukee kohtalonlangasta Ring-tetralogian kolmen aiemman osan (Reininkulta, Valkyyria ja Siegfried) tapahtumia. Sitten he alkavat lankoineen hahmotella tulevaisuutta. Lanka kuitenkin sotkeentuu yhä pahemmin ja pahemmin, sillä nornat eivät osaa tulkita niitä uusia tuhoisia voimia, jotka ovat lähteneet liikkeelle Nibelungin sormuksen kirouksen seurauksena. Lopulta lanka katkeaa ja nornat menettävät kykynsä nähdä tulevaisuuteen.

Tetralogian edellisen osan Siegfried päättyessä Siegfried ja Brünnhilde ovat löytäneet toisensa ja riemuitsevat siitä. Siegfried ei kuitenkaan viihdy pitkään yhdessä paikassa vaan on jo lähdössä kohti uusia seikkailuja. Hän antaa Brünnhildelle Nibelungin sormuksen, ja pariskunta vannoo toisilleen ikuista uskollisuutta. Siegfried ratsastaa kohti taivaanrantaa, ja Brünnhilde jää odottamaan miehensä paluuta.

Kääpiö Alberichin poika Hagen vihjailee velipuolelleen Guntherille, että tämän olisi aika avioitua. Hagenin mielestä Brünnhilde olisi sopivan ylhäissyntyinen vaimo Guntherille. Gunther kiinnostuu Brünnhildestä mutta pettyy suuresti, kun Hagen kertoo Guntherin olevan liian heikko, jotta hän voisi lähestyä Brünnhildeä. Brünnhilden turvana kun on edelleenkin se liekkikehä, jonka Wotan ja Loge nostattivat hänen ympärilleen Valkyyrian 3. näytöksessä. Vain Siegfriedillä on tarvittava voima ja rohkeus liekkien läpi kulkemiseen. Hagen on kuitenkin laatinut suunnitelman, jonka avulla Brünnhilde saadaan Guntherin vaimoksi käyttämällä Siegfriediä hyväksi. Suunnitelman mukaan Siegfriedille on juotettava lemmenjuomaa, joka saa hänet unohtamaan Brünnhilden ja rakastumaan Guntherin siskoon Gutruneen. Näin Siegfriedistä saadaan Guntherin liittolainen, ja hänet on helppo suostutella tekemään Guntherille se palvelus, että hän pakottaa Brünnhilden Guntherille puolisoksi.

Hagenin suunnitelma toteutuu. Siegfried juo lemmenjuoman, unohtaa Brünnhilden ja rakastuu Gutruneen. Hän liittoutuu Guntherin kanssa ja vannoo ansaitsevansa kuoleman, jos hän joskus pettää Guntherin luottamuksen. Seuraavaksi aletaan valmistella Brünnhilden pakottamista Guntherin puolisoksi. Siegfried päättää käyttää hyväkseen hallussaan olevaa taikakypärä Tarnhelmia, jonka avulla hän voi muuttaa itsensä Guntherin näköiseksi. Jos Siegfried tunkeutuu Brünnhildeä suojaavien liekkien läpi näyttäen Guntherilta, Brünnhilde joutuu sellaisen harhan valtaan, että myös Guntherissa on riittävästi sankariainesta liekkien läpäisemiseen. Näin Brünnhilde saadaan alistumaan Guntherin puolisoksi.

Samalla kun Siegfried joutuu Hagenin ja Guntherin juonittelujen uhriksi, saa Brünnhilde yllätysvieraan. Hänen siskonsa valkyyri Waltraute käy kertomassa hänelle, että ylijumala Wotan ei enää hallitse tapahtumien kulkua ja että kaikki jumalat ovat tuhoutumassa Nibelungin sormuksen kirouksen vuoksi. Waltraute yrittää saada siskonsa palauttamaan sormuksen Reinintyttärille, jotta kirous haihtuisi ja jumalat voisivat jatkaa hallitsemistaan. Brünnhilde ei kuitenkaan välitä siitä, mitä jumalille tapahtuu, sillä hän on siirtynyt ihmisten puolelle ja saanut kokea Siegfriedin rakkauden, jonka symboli sormus on. Hän ei siis luovu sormuksesta. Waltraute poistuu pettyneenä.

Näytös päättyy dramaattisesti: Guntherin näköinen Siegfried murtautuu läpi liekkikehän ja riistää sormuksen Brünnhildeltä, joka tekee turhaan raivoisaa vastarintaa. Lopulta hän päättelee, että tämäkin on osa Wotanin hänelle määräämää rangaistusta, eikä hän voi muuta kuin alistua kohtaloonsa. Guntherin näköinen Siegfried majoittuu Brünnhilden luokse yhdeksi yöksi, mutta hän ei koske Brünnhildeen, jotta hän ei pettäisi Guntherin luottamusta.

Alberich näyttäytyy pojalleen Hagenille valveunessa ja neuvoo tätä keskittymään sormuksen haltuun saamiseen. Hagen ei kuitenkaan ole isänsä neuvojen tarpeessa, sillä sormus on ollut hänelle aina itsestään selvä tavoite, suoranainen olemassaolon syy. Myös Guntherin ja Siegfriedin liittoutuminen on ollut osa Hagenin suunnitelmaa sormuksen haltuun saamiseksi. Alberich poistuu tyytyväisenä, nautiskellen siitä ajatuksesta, että hänen vihaamansa ylevät jumalat tulevat tuhoutumaan, kun hänen poikansa pääsee käsiksi sormukseen ja alkaa käyttää siihen liittyvää rajatonta valtaa.

Siegfried palaa Brünnhilden ryöstöretkeltään ja ilmoittaa, että pian pidetään kaksoishäät. Siegfried saisi Gutrunen ja Gunther Brünnhilden. Hagen huomaa kaiken sujuvan suunnitelmiensa mukaan, ja hänen tavanomainen synkkämielisyytensä väistyy hetkeksi, kun hän antaa palvelijoilleen ohjeet riehakkaiden hääjuhlien järjestämisestä. Brünnhilde joutuu suunniltaan, kun näkee Siegfriedin ja kuulee tämän olevan avioitumassa Gutrunen kanssa. Kun hän näkee sormuksen Siegfriedin sormessa, hän oivaltaa, että hänet on ryöstänyt Guntherin näköinen Siegfried eikä itse Gunther. Brünnhilde syyttää kaikkien kuullen Siegfriediä petoksesta ja kaksinnaimisesta. Siegfried on yhä lemmenjuoman vaikutuksen alainen, joten hän ei voi ymmärtää Brünnhilden syytöstä. Niinpä hän vannoo henkensä kautta, ettei hän ole Brünnhilden mies. Siegfried ja Gutrune poistuvat valmistautuakseen häihinsä.

Toisin kuin Hagen, Gunther ei ole tiennyt siitä, että Siegfried on jo aiemmin lupautunut Brünnhildelle. Gunther on siis yhtä ihmeissään kuin Siegfried Brünnhilden väitteistä. Hagen onnistuu vähitellen manipuloimaan Guntherin sille kannalle, että Siegfried on jotenkin pettänyt häntä. Hagenin mukaan ainoa tapa palauttaa Guntherin kunnia on Siegfriedin tappaminen. Brünnhilde on samaa mieltä kuin Hagen. Lopulta Gunther taipuu myös sille kannalle, että Siegfried on tapettava. Syntyy kolmen henkilön salaliitto Siegfriediä vastaan, ja Hagen lupaa järjestää Siegfriedin tappamisen niin, että se vaikuttaa metsästysonnettomuudelta.

Reinintyttäret (sormuksen alkuperäiset omistajat) yrittävät saada Siegfriedin luopumaan sormuksesta. Siegfried on jo antamaisillaan sormuksen Reinintyttärille, mutta kun nämä mainitsevat Siegfriedille sormukseen liittyvän kirouksen, tulkitsee hän tämän uhkailuksi ja päättää uhmakkaasti pitää sormuksen itsellään.

Hagen on järjestänyt metsästysretken, johon myös Siegfried osallistuu. Hagen johdattelee puheenaiheen Siegfriedin aiempiin urotekoihin. Siegfried innostuu kertomaan siitä, miten hän tappoi Fafner-hirviön ja sai siten haltuunsa Nibelungin sormuksen. Kun hän ehtii kertomuksessaan siihen vaiheeseen, jossa hän valmistautui kohtaamaan Brünnhilden, hänen muistinsa alkaa pätkiä, sillä hänelle juotettu lemmenjuoma estää häntä yhä muistamasta Brünnhildeä. Hagen juottaa Siegfriedille taikajuomaa, joka kumoaa lemmenjuoman vaikutuksen. Yhtäkkiä Siegfried muistaa palavan rakkautensa Brünnhildeen ja kertoo tästä muille. Hagen iskee Siegfriedin selkään keihään väittäen, että Siegfried ansaitsee kuolla, koska hän on pettänyt Guntherin kanssa tekemänsä liiton rakastumalla tämän vaimoon Brünnhildeen. Hagen ei saa juurikaan kannatusta teolleen. Siegfried kuolee. Kun Gunther alkaa syyttää Hagenia murhasta, tekee tämä selvää myös Guntherista.

Brünnhilde kuulee Reinintyttäriltä, että Siegfriedille juotettiin lemmenjuomaa, ja oivaltaa asioiden oikean laidan. Brünnhilde päättää raivoisan päättäväisesti tehdä lopun kaikesta. Siegfried poltetaan roviolla, Brünnhilde heittää kirotun sormuksen liekkeihin ja hyppää lopulta itsekin rovioon. Hagen haluaa saada sormuksen niin kiihkeästi itselleen, että hänkin ryntää rovioon. Mutta myös Hagen katoaa liekkeihin.

Itsetuhollaan Brünnhilde osoittaa, että hänen rakkautensa Siegfriediin on jopa sormuksen kirousta voimakkaampi, joten kirous häviää. Reinintyttäret saavat sormukseen käytetyn kullan takaisin. Brünnhilden uhrautuminen kumoaa myös vanhojen jumalten vallan, sillä tuollainen täysin pyyteetön teko ei ole sovitettavissa ylijumala Wotanin hallitsemaan sopimusjärjestelmään. Valhalla palaa ja jumalat tuhoutuvat.

• Obernhoff, Bernd: Richard Wagner: Götterdämmerung. Ein psychoanalytischer Opernführer. Giessen: Psychosozial-Verlag, 2012. ISBN 978-3-8379-2135-9