Euroopan avaruusjärjestö

Euroopan avaruusjärjestö
European Space Agency
Europese Ruimtevaartorganisatie (hollanti) Europäische Weltraumorganisation (saksa) Agencia Espacial Europea (espanja) Agenzia Spaziale Europea (italia) Agência Espacial Europeia (portugali) Ευρωπαϊκή Διαστημική Υπηρεσία (kreikka) Evropská Kosmická Agentura (tšekki) Avrupa Uzay Ajansı (turkki) Európai Űrügynökség (unkari) Gníomhaireacht Spáis na hEorpa (iiri) Europeiska Rymdorganisationen (ruotsi) Den europeiske romfartsorganisasjonen (norja) Agenţia Spaţială Europeană (romania) Europæiske rumfartsorganisation (tanska)
Perustettu	1975
Toimiala	avaruustoiminta
Päämaja	Pariisi, Ranska
Jäsenet	22 jäsenvaltiota
Viralliset kielet	ranska, englanti
Pääjohtaja	Josef Aschbacher
Aiheesta muualla
www.esa.int
Infobox OKNimi-testi OK

Euroopan avaruusjärjestö (engl. European Space Agency, ESA^[1]; ransk. Agence spatiale européenne, ASE) on kansainvälinen avaruusjärjestö, joka on perustettu vuonna 1975. Siihen kuuluu 22 eurooppalaista jäsenmaata. Järjestön pääjohtaja on vuodesta 2021 lähtien toiminut itävaltalainen Josef Aschbacher.^[2]

Järjestön saavutuksiin kuuluu muiden muassa laskeutuminen Saturnuksen kuun Titanin pinnalle (Huygens vuonna 2005) ja laskeutuminen komeetan pinnalle (Rosetta/Philae vuonna 2014) sekä aikansa tarkin kosmisen taustasäteilyn kartoitus (Planck vuosina 2009–2013).^[3] Järjestö on myös kehittänyt ja laukaissut Ariane- ja Vega-kantoraketteja ja osallistunut miehitettyjen lentojen ohjelmiin kuten Kansainvälinen avaruusasema.

ESA perustettiin vuonna 1973 kehittämään eurooppalaista avaruustutkimusta.^lähde? Se aloitti työnsä kaksi vuotta myöhemmin. ESA muodostettiin kahden 1960-luvun alussa perustetun eurooppalaisen avaruusorganisaation, ESRO:n ja ELDO:n, fuusiona. Nämä erillään toimineet tahot olivat jo tehneet yhteistyötä ja synergiaetujen vuoksi ne päätettiin yhdistää.^[3] Perustajavaltioiden ministerit hyväksyivät ESAn peruskirjan 15. huhtikuuta Brysselissä pidetyssä Eurooppalaisessa Avaruuskonferenssissa. ESROn ja ELDOn edustaja hyväksyivät peruskirjan 30. toukokuuta Pariisissa pidetyssä konferenssissa. Peruskirja tuli virallisesti voimaan vasta 30. lokakuuta 1980 vaikka toiminta alkoikin heti 1975. Edeltäjiltään siirrettyjen ohjelmien lisäksi ESA alkoi laajeta operationaaliseen avaruustoimintaan.^[3]

ESRO:n (European Space Research Organisation) perustusasiakirjat allekirjoitettiin 1962, ja toiminta aloitettiin 1964.^[3] Se rakensi alkujaan vain tieteellisiä satelliitteja, sittemmin myös sää- ja tietoliikennesatelliitteja. Sen jäsenmaat olivat Belgia, Iso-Britannia Espanja, Hollanti, Italia, Ranska, Ruotsi, Länsi-Saksa, Sveitsi ja Tanska.^[3] Aloite perustamiseen tuli italialaiselta professori Edoardo Amaldilta ja muilta CERNin keskeisiltä henkilöiltä. ESRO:n toiminnan laajentuessa taloudenhoito vaikeutui, koska isot ohjelmat nielivät enenevästi rahaa, ja jäsenvaltioiden oli vaikea myöntää sille riittävää rahoitusta 1970-luvulla, jolloin inflaatio, työttömyys jne. alkoivat vaivata Länsi-Euroopankin kansantalouksia.

European Launcher Development Organisation (ELDO) pyrki rakentamaan eurooppalaisen raskaan kantoraketin, Europan, epäonnistuen pyrkimyksessään.^[3] Sen 6 jäsenmaata olivat Belgia, Iso-Britannia, Hollanti, Italia, Ranska ja Länsi-Saksa.^[3] Aloite tuli Englannilta, joka oli luopumassa Blue Streak -ydinohjuksensa kehittämisestä. Eisenhowerin hallitus painosti Englantia siirtymään Yhdysvalloissa valmistettavien Polaris-ohjusten käyttäjäksi, kuten tapahtuikin. Englanti halusi kyseisen keskimatkan ohjuksen kehityskustannuksistaan jotain hyötyä itselleen. ELDO:a on pidetty muun muassa projektinhallinnallisena painajaisena eri maiden risteävien tavoitteiden vuoksi. Europa-kantoraketin seuraajaksi tuli pääasiassa CNESin kehittämä LS3-raketti, josta tuli kaupallisesti menestynyt Ariane 4 -kantoraketti.

Irlanti liittyi ESA:an jo perustamisvuonna 1975, Itävalta ja Norja vuonna 1987. Suomi liittyi vuonna 1987 ESA:n liitännäisjäseneksi ja 1. tammikuuta 1995 alkaen jäseneksi (samaan aikaan kuin Suomen EU-jäsenyys alkoi). Suomea ovat seuranneet 2000-luvulla Portugali (2000), Luxemburg (2005), Kreikka (2005), Tšekki (2008), Romania (2011), Puola (2012), Viro (2015) ja Unkari (2015). Kanada on ollut vuodesta 1979 ESA:n yhteistyöjäsen. Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Slovakia ja Slovenia ovat myös yhteistyöjäseniä.

Vuosina 2003–2015 ESA:n pääjohtajana toimi ranskalainen Jean-Jacques Dordain. Tänä aikana järjestön jäsenmäärä kasvoi 15:stä kahteenkymmeneen ja toiminnan laajeneminen jatkui.^[4] ESA:n ensimmäinen planeettaluotain Mars Express saapui Marsiin.^[4] Näitä seurasi Huygens, Venus Express ja Rosetta.^[4] Myös Maata tarkkailevia satelliitteja laukaistiin.^[4] ESA:n ja Euroopan unionin yhteistyönä aloitettiin Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmän ja GMES-ohjelman Sentinel-kaukokartoitussatelliittien laukaisut.^[4]

Miehitetyssä avaruustoiminnassa Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) rakentamisen päävaihe saatiin päätökseen.^[4] Automated Transfer Vehicle-ohjelman rahtilennot ISS:lle suoritettiin ja sen tekniikkaa sovittiin käytettäväksi Nasan Orion-aluksen huoltomoduulissa.^[4]

Vuosina 2015–2021 ESA:n pääjohtajana toimi Johann-Dietrich Wörner. Hänet on palkittu useilla palkinnoilla.^[5]

Euroopan avaruusjärjestöllä on 22 jäsentä. Näiden lisäksi Kanadalla on ESA:n kanssa yhteistyösopimus, jonka johdosta se osallistuu joihinkin ESA:n projekteista. Kanadalla on myös paikka ESA:n neuvostossa.^[6]

Jäsenvaltio	ESA-sopimus	Kansallinen ohjelma/ yhteysjärjestö
Alankomaat[note 1]	1979-02-066. helmikuuta 1979	NSO
Belgia[note 1]	1978-10-033. lokakuuta 1978	BELSPO[7]
Espanja[note 1]	1979-02-077. helmikuuta 1979	CDTI
Irlanti[note 2]	1980-12-1010. joulukuuta 1980	EI[8]
Iso-Britannia[note 1]	1978-03-2828. maaliskuuta 1978	UKSA
Italia[note 1]	1978-02-2020. helmikuuta 1978	ASI
Itävalta[note 2]	1986-12-3030. joulukuuta 1986	FFG
Kreikka[note 3]	2005-04-099. huhtikuuta 2005	ISARS
Luxemburg[note 3]	2005-06-3030. kesäkuuta 2005	Luxinnovation
Norja[note 2]	1986-12-3030. joulukuuta 1986	Norjan avaruuskeskus[9]
Portugali[note 3]	2000-11-1414. marraskuuta 2000	FCT
Puola[note 3]	2012-11-1919. marraskuuta 2012	CBK PAN
Ranska[note 1]	1980-10-3030. lokakuuta 1980	CNES
Romania[note 3]	2011-12-2222. joulukuuta 2011[6]	ROSA
Ruotsi[note 1]	1976-05-066. toukokuuta 1976	Ruotsin avaruushallinto
Saksa[note 1]	1977-07-2626. heinäkuuta 1977	DLR
Suomi [note 3]	1995-01-011. tammikuuta 1995	Business Finland[18]
Sveitsi[note 1]	1976-11-1919. marraskuuta 1976	SSO
Tanska[note 1]	1977-09-1515. syyskuuta 1977	DTU Space
Tšekki[note 3]	2008-11-1212. marraskuuta 2008	CCMTSA
Unkari[note 3]	2015-02-2424. helmikuuta 2015	HSO
Viro[note 3]	2015-02-44. helmikuuta 2015	Enterprise Estonia
za Liitännäisjäsenet ja yhteistyökumppanit
zb  Euroopan unioni[note 4]	2004-05-2828. toukokuuta 2004[19]	Euroopan avaruuspolitiikka
Kanada[note 5]	1979-01-011. tammikuuta 1979[20]	CSA
Latvia	2020-06-3030. kesäkuuta 2020[22]	Latvian avaruusvirasto
Liettua	2021-04-2828. huhtikuuta 2021[23]	Liettuan avaruusvirasto
Slovakia	2022-06-1414. kesäkuuta 2022[24]	Slovakian avaruusvirasto
Slovenia	2016-07-055. heinäkuuta 2016[25]	Slovenian Talous-, turismi- ja urheiluministeriö

Huomautukset

1. ↑ ^{a b c d e f g h i j} Perustajajäsenet ja ensimmäiset allekirjoittajat luonnostelivat ESA:n peruskirjan, joka tuli voimaan 30. lokakuuta 1980. Nämä valtiot olivat olleet joko ELDO:n tai ESRO:n jäseniä.^[10]
2. ↑ ^{a b c} Nämä valtiot katsotaan alkuperäisiksi allekirjoittajiksi, mutta koska ne eivät olleet ESRO tai ELDO jäseniä (ESA:a edeltävät järjestöt) voitiin sopimus saattaa voimaan vasta kun viimeinen kymmenestä perustajasta ratifioi sen.
3. ↑ ^{a b c d e f g h i} Jäseneksi nousseet valtiot saivat ESA:n jäsenyyden allekirjoittaessaan jäsenyyssopimuksen.^{[11][12][13][14][15][16][17]}
4. ↑ ESA:n ja Euroopan unionin välisen yhteistyön lainopilliset perusteet määriteltiin kehyssopimuksessa, joka tuli voimaan toukokuussa 2004.
5. ↑ Kanada on ESA:n liitännäisjäsen (associate member).^[20][21]

Plan for European Cooperating State eli PECS-sopimuksen puitteissa yhteistyötä tekevät EU-maat voivat toimia ESAn ohjelmissa ennen jäsenyyttä ja jäsenyyttä huokeammin kustannuksin.

• Unkari oli ensimmäinen maa, joka solmi viisivuotisen yhteistyösopimuksen ESAn kanssa vuonna 2003.^[26] Sopimusta jatkettiin viidellä vuodella vuonna 2008.^[27] Unkarilla on avaruusjärjestö, Magyar Űrkutatási Iroda, joka toimii Liikenneministeriön (Transport, Communication and Water Management) alaisuudessa.^[28]
• Viro on solminut vastaavan sopimuksen vuonna 2007.^[29]
• Latvia ja ESA solmivat PECS-sopimuksen 23.7.2009.^[30] Latviasta tuli seitsemäs PECS-maa vuoden 2015 alussa.^[31]
• Kypros (kreikkalainen osa) solmi ESAn kanssa yhteistyösopimuksen 1. syyskuuta 2009.^[32]
• 7.10.2010 Liettua solmi yhteistyösopimuksen ESAn kanssa.^[33]
• Sloveniasta tuli kuudes PECS-maa vuoden 2010 alussa.^[34]
• 28.4.2010 Slovakia solmi yhteistyösopimuksen ESAn kanssa.^[35]
• Malta solmi 23. helmikuuta 2012 ESA-yhteistyösopimuksen^[36]
• 8.4.2015 Bulgaria solmi yhteistyösopimuksen ESAn kanssa.^[37]

Tulot 2013^[38]

Jäsenvaltio	Osuus (milj. €)	Osuus (%)
Itävalta	&&&&&&&&&&&&&050.010000050,1	&&&&&&&&&&&&&&01.06000001,6 %
Belgia	&&&&&&&&&&&&0187.0700000187,7	&&&&&&&&&&&&&&06.&&&&006,0 %
Tšekki	&&&&&&&&&&&&&013.070000013,7	&&&&&&&&&&&&&&00.04000000,4 %
Tanska	&&&&&&&&&&&&&025.070000025,7	&&&&&&&&&&&&&&00.08000000,8 %
Suomi	&&&&&&&&&&&&&019.050000019,5	&&&&&&&&&&&&&&00.06000000,6 %
Ranska	&&&&&&&&&&&&0747.0500000747,5	&&&&&&&&&&&&&024.&&&&0024,0 %
Saksa	&&&&&&&&&&&&0772.0700000772,7	&&&&&&&&&&&&&024.080000024,8 %
Kreikka	&&&&&&&&&&&&&015.010000015,1	&&&&&&&&&&&&&&00.05000000,5 %
Irlanti	&&&&&&&&&&&&&017.030000017,3	&&&&&&&&&&&&&&00.04000000,4 %
Italia	&&&&&&&&&&&&0400.&&&&00400,0	&&&&&&&&&&&&&012.090000012,9 %
Luxemburg	&&&&&&&&&&&&&015.&&&&0015,0	&&&&&&&&&&&&&&00.05000000,5 %
Alankomaat	&&&&&&&&&&&&&079.050000079,5	&&&&&&&&&&&&&&02.06000002,6 %
Norja	&&&&&&&&&&&&&056.030000056,3	&&&&&&&&&&&&&&01.08000001,8 %
Puola	&&&&&&&&&&&&&028.090000028,9	&&&&&&&&&&&&&&00.09000000,9 %
Portugali	&&&&&&&&&&&&&016.010000016,1	&&&&&&&&&&&&&&00.05000000,5 %
Romania	&&&&&&&&&&&&&016.&&&&0016	&&&&&&&&&&&&&&00.05000000,5 %
Espanja	&&&&&&&&&&&&0149.0300000149,3	&&&&&&&&&&&&&&04.08000004,8 %
Ruotsi	&&&&&&&&&&&&&075.&&&&0075,0	&&&&&&&&&&&&&&02.09000002,9 %
Sveitsi	&&&&&&&&&&&&0108.0300000108,3	&&&&&&&&&&&&&&03.05000003,5 %
Iso-Britannia	&&&&&&&&&&&&0300.&&&&00300,0	&&&&&&&&&&&&&&09.06000009,6 %
za Liittolaisjäsen
Kanada	&&&&&&&&&&&&&015.050000015,5	&&&&&&&&&&&&&&00.05000000,5 %
za Jäsenten ja yhteistyöjäsenten kokonaismäärä	&&&&&&&&&&&03109.05000003 109,5	&&&&&&&&&&&&&072.060000072,6 %
zb  Euroopan unioni	&&&&&&&&&&&&0911.0100000911,1	&&&&&&&&&&&&&021.030000021,3 %
zc PECS	&&&&&&&&&&&&&&04.06000004,6	&&&&&&&&&&&&&&00.01000000,1 %
zd Muut tulot	&&&&&&&&&&&&0256.0800000256,8	&&&&&&&&&&&&&&06.&&&&006,0 %
ze ESA kokonaisuudessa	&&&&&&&&&&&04282.01000004 282,1	&&&&&&&&&&&&0100.&&&&00100,0 %

Vuoden 2004 puolivälissä ESA:lla oli 1 904 työntekijää. Sen budjetti vuodelle 2005 oli 2 977 miljoonaa euroa – vuonna 2011 ESA:n budjetti on edelleen 2 975 miljoonaa euroa, joka merkitsi sitä, että 14 sen jäsenmaista korotti vuosimaksuaan ESA:lle huolimatta julkisen velan ongelmista EU-kansantalouksissa.^[39] Budjetin päälle tulee ”kolmansien tahojen ohjelmat”, lähinnä EU:n Galileo-sateliittipaikannusohjelma ja EU:n GMES Sentinel-kaukokartoitussateliittien rahoitusosuus, jotka yhdessä merkitsevät vuonna 2011 ESA:lle 778 miljoonan euron tuloa vuosittain ja EUMETSAT maksaa ESA:lle noin 200 miljoonaa euroa. ESAn suurimmat rahoittajat ovat Ranska (29%), Saksa (23%), Italia (14%) ja Englanti (9%). Nämä neljä suurinta jäsenmaata rahoittavat 75 % ESA:n toiminnasta.

Euroopan (pois lukien Venäjän ja Ukrainan) avaruustoiminta työllistää 40 000 ihmistä. Euroopan avaruustoiminnan volyymi on noin viisi miljardia euroa. ESA kattaa tästä noin 60% ja on siten Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin avaruusjärjestö. ESA:n avaruustoiminta on sen peruskirjan mukaisesti rauhanomaista, ja valtaosa myös muusta EU-alueen avaruustoiminnasta on siviililuonteista.

Suomen rahoitusosuus ESAssa on 0,6 % eli noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. EU:n avaruustoimintaan Suomi maksaa EU-veron kautta BKT-osuutensa mukaisesti noin prosentin. Suomen avaruusteollisuudessa työskentelee noin 150–180 ihmistä.

Pääartikkeli: Luettelo Euroopan avaruusjärjestön pääjohtajista

ESA:a ovat johtaneet:^[40][41]

• Roy Gibson, Englanti, 1975–1980
• Erik Quistgaard, Tanska, 1980–1984
• Reimar Lüst, Saksan liittotasavalta, 1984–1990
• Jean-Marie Luton, Ranska, 1990–1997
• Antonio Rodotà, Italia, 1997–2003
• Jean-Jacques Dordain, Ranska, 2003–2015
• Johann-Dietrich Wörner, Saksa, 2015–

Neuvoston kokoukset^lähde?

Paikka	Aika
Pariisi	14.-15.2.1977
Rooma	30.-31.1.1985
Haag	9.-10.11.1987
München	18.-20.11.1991
Granada	9.-10.11.1992
Toulouse	18.-20.10.1995
Pariisi	4.-5.3.1997
Bryssel	11.-12.5.1999
Bryssel	16.11.2000
Edinburgh	14.-15.11.2001
Pariisi	27.5.2003
Berliini	5.-6.11.2005
Haag	25.-26.11.2008
Napoli	20.-21.11.2012[42]

Koska ESA on monikansallinen valtioiden rahoittama organisaatio, sen päätöksiä tekevät eri maiden edustajat ESA:n neuvostossa ja eri ohjelmien ohjelmakomiteoissa. Neuvosto on ylin päättävä elin.

22. kesäkuuta 2005 sen puheenjohtajaksi valittiin 2 vuodeksi saksalainen Sigmar Wittig. Hänen seuraajakseen tuli vuonna 2007 ruotsalainen Per Tegner, jota seurasi CDTIn pääjohtaja Marice Lucena, jota seurasi kesäkuussa 2010 englantilainen David Williams.

Neuvosto kokoontuu noin joka kolmas vuosi ministeritasolla, edellisen kerran vuonna 2012. Tällaisissa kokouksissa ESA:n jäsenmaat tekevät 3–5 vuoden ajaksi sitovat rahoituspäätöksensä ja usein myös paljon pitempiaikaisia linjauksia. Suomea edustaa näissä kokouksissa ministerikokouksissa kauppa- ja teollisuusministeri.

EU ja ESA ovat pitäneet yhteisiä ministeritasoisia European Space Councileita vuodesta 2003 alkaen likimain vuosittain. Syy tähän on EU:n suurempi rooli Länsi-Euroopan avaruustoiminnassa ja ESA:n rahoittajana.

ESA:n toiminta toteutetaan ohjelmittain, joita hoitavat direktoraatit (osastot). Vuonna 2003 ESA:n organisaatiota uudistettiin. Tällöin osa osastojen nimistä ja johtajista vaihtui.

Direktoraatteihin ja niiden hallintoon liittyvät alla mainitut ESA:n komiteat ja niiden 16. kesäkuuta 2010 valitut puheenjohtajat:

• Administrative and Finance Committee/Hallinto- ja talouskomitea: puheenjohtaja B. Sode-Mogensen (Tanska)
• Industrial Policy Committee/Teollisuuspolitiikkakomitea: Harald Posch (Itävalta) 2008–2012
• International Relations Committee/Kansainväliset suhteet: S. Callari (Ranska)
• Security Committee/Turvallisuus: B. Fredriksson (Ruotsi)
• Science Programme Committee/Tiedeohjelma: L. North (Ruotsi)
• Earth Observation Programme Board/Kaukokartoitusohjelma: M. Borgeaud (Sveitsi)
• Joint Board on Communication/Tietoliikenneohjelma: Gert Kraft (Saksa)
• Programme Board on Satellite Navigation/Navigaatio-ohjelma: A. Cramrossa (Italia)
• Human Spaceflight, Microgravity, and Exploration/Miehitetyt lennot: R. de Groot (Hollanti)
• Launchers Programme Board/Kantoraketit: J. Droz (Ranska)
• Space Situational Awareness/Avaruustilannekuva: Hannu Koskinen (Suomi)

ESAn keskeiset toimipisteet ovat:

• Pariisissa sijaitseva päämaja. Siellä toimii noin 390 ihmistä. Pääjohtajina ovat toimineet muun muassa Reimar Lust (Saksa), Luton (Ranska), Rodota (Italia), J.-J. Dordain (Ranska).
• Teknologiakeskus ESTEC (European Space Research and Technology Centre) sijaitsee Noordwijkissa, Hollannissa. Siellä muun muassa testataan avaruusaluksia. Siellä työskentelee noin 1 100 ihmistä. ESTEC perustettiin jo ESRO:n aikana; tosin se sijaitsi ensin Delftissä. Noordwijkissä on ESA:n tukema avaruusmuseo Space Expo.
• Kaukokartoituskeskus ESRIN (European Space Research Institute) sijaitsee Frascatissa, Rooman lähellä. Siellä työskentelee noin 150 työntekijää.
• Lennonjohtokeskus ESOC (European Space Operations Centre) on Darmstadtissa, Saksassa. Siellä työskentelee noin 800 työntekijää.
• Astronauttikeskus EAC (European Astronauts Centre) sijaitsee Kölnissä. Astronauttikeskuksessa toimii noin 16 ihmistä.
• European Space Astronomy Centre (ESAC), Villafrancassa, Espanjassa.
• Guayanan avaruuskeskus (CSG) on ESA:n kantorakettien laukaisukeskus. Se sijaitsee Ranskan Guayanassa, Kouroussa.
• Satelliittien seuranta- ja vastaanottokeskukset Ruotsin Kiirunassa, jossa on myös luotainrakettien laukaisukeskus (Esrange), Espanjassa ja Australiassa.
• Toimistot Brysselissä, Toulousessa, Moskovassa, Houstonissa, ja Washingtonissa.

Katso myös: Luettelo Euroopan avaruusjärjestön projekteista

Nykyisin järjestöllä on käytössään lukuisia satelliitteja, avaruusluotaimia, maa-asemia jne. ESA tekee yhteistyötä Nasan ja Venäjän avaruusjärjestön kanssa muun muassa osallistumalla Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) rakentamiseen. ESA:n yhteistyö Venäjän kanssa alkoi 5. lokakuuta 1994 solmitulla yhteistyösopimuksella ja laajenee Sojuz-kantoraketin laukaisuihin Kourousta. Kiinan ja Intian (ISRO) kanssa ESA tekee yhteistyötä muun muassa Galileo-paikannussatelliittien kehittämisessä.

Euroopan avaruusjärjestön toiminnan määrittelee konventio (Convention), jonka hyväksymisallekirjoitukset alkoivat Pariisissa 30. toukokuuta 1975. Se astui voimaan 30. lokakuuta 1980.

Katso myös: ESA:n Tiedeohjelma

Tiedeohjelma toteuttaa ESA:n avaruustieteen avaruusluotainten ja satelliittien valinnan, rahoituksen ja toteutuksen. Tiedeohjelma on pakollinen ohjelma, johon kaikki ESA:n jäsenvaltiot osallistuvat niiden bruttokansantuotteen suuruuden mukaisella panoksella. ESRO:ssa tämä ohjelma edusti kaikkea tiedettä (kaukokartoitus, sääsatelliitit, tietoliikennesatelliitit), josta sen nimi tiedeohjelma johtuu. Ohjelma loi 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa muun muassa ESA:n ensimmäiset sääsatelliitit ja tietoliikennesatelliitit. Tiedeohjelman budjetti on ollut 1990-luvun puolivälistä, jolloin Toulousessa pidetyssä ministerikokouksessa jäsenmaat pysäyttivät sen budjetin kasvun, alkaen noin 400 miljoonaa euroa. Tämä on hieman yli 10 % ESAn kokonaisbudjetista. Direktoraatin nimi on 2000-luvulla muuttunut muotoon Directorate of Science and Robotic Exploration (D/SRE). Pääosa tiedeohjelman henkilöstöstä toimii ESA:n tiede- ja teknologiakeskuksessa ESTEC:issä, Hollannissa, mutta osa toimii ESAC:issa, Espanjassa.

17. lokakuuta 1994 Tiedeohjelma esitteli Horizons 2000 Plus -ohjelman, joka pohjautui aiempaan, 1980-luvun puolivälissä hahmoteltuun, Horizon 2000 -ohjelmaan. Nykyinen pitkän aikavälin ohjelma on Cosmic Vision, jonka toteutus alkoi vuonna 2007. Vuonna 2005 valittiin alustavasti vuosina 2015–2025 laukaistavien avaruuslentojen teemat, jotka kuuluvat Tiedeohjelman Cosmic Vision -suunnitelmaan. Tutkimusteemat ovat planeetat ja elämä ja Aurinkokunta, perusfysiikka (Fundamental Laws) ja universumi.

Kilpailevat suuret missioehdotukset^selvennä (900 M€/kpl) ovat pitkin 2000-lukua olleet LISA (gravitaatioaallot), entinen XEUS eli IXO (röntgen) ja LAPLACE/EJSM (Jupiterin Europa-kuu), mutta näistä mikään ei välttämättä toteudu. Keskenään kilpailevia keskikokoisia (300–600 Meuroa) missioita ovat Euclid (pimeä energia; missio päätettiin toteuttaa^[43][44]), Plato (maankaltaiset planeetat) ja Solar Orbiter^[45][46]

ESRO aloitti tieteellisen avaruustutkimuksen luotainraketeilla, joita edelleen laukaistaan Ruotsin Kiirunasta.

Suomi ei osallistu tähän ohjelmaan, mutta suomalaisia tiedelaitteita on lentänyt 2000-luvulla ESAn luotainrakettien kyydissä.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

ESA:n kaukokartoitusohjelma (Earth Observation Programme) toteuttaa kaukokartoitussatelliittien toteutuksen. Se rahoittaa myös datan käyttöä, alan tutkimusta ja sen alkavia sovellutuksia. Toisaalta data ei ole ilmaista kuten avaruustieteessä. Pääosa ohjelman henkilöstöstä toimii ESRIN:issä, Italiassa. Ohjelman johtaja on saksalainen Volker Liebig.

ESA:n toteuttamia kaukokartoitussatelliitteja ovat ERS-1, ERS-2, ENVISAT-1 ja laukaisussa menetetty CryoSat. Rakenteilla ovat GOCE, SMOS ja ADM-Aeolus -satelliitit. Tulevista tehtävistä SWARM päätettiin toukokuussa 2004 rakentaa ja se laukaistiin vuonna 2012. EarthCARE oli rakenteilla vuonna 2012 ja se tullaan laukaisemaan vuonna 2024. Sitä seuraavia missioita esisuunnitellaan (CoreH2O, Premier, Biomass, Flex jne. – kilpailevat keskenään)

ESRO ja ESA aloittivat aikoinaan EUMETSAT-organisaation (Euroopan sääsatelliittiorganisaation, joka toimii Darmstadtissa, Saksassa) rahoittamalla ja toteuttamalla sen ensimmäiset sääsatelliitit, jotka olivat ESA:n ensimmäiset kaukokartoitussatelliitit. Vuonna 2012 suunnitteilla on Meteosat Third Generation (MTG) sääsatelliitti ja kaavailuissa MeTOP Second Generation.

Tämä ohjelma on vapaaehtoinen, mutta useimmat ESA:n jäsenvaltiot osallistuvat siihen. Ohjelma koostuu monista vapaavalintaisista aliohjelmista. Sen budjetti on noin 400 miljoonaa euroa.

Pitkään nimellä Tietoliikenneohjelma (ARTES) toiminut ESA:n ohjelmalinja kehittää uusia kokeellisia tietoliikennesatelliitteja ja niiden käytön sovellutuksia. Tietoliikenneohjelman nimi muuttui vuonna 2007 muotoon ”Telecommunications and Applied Initiatives” (TIA). Ohjelman ohjelmaneuvoston (JCB, Joint Communications Board) puheenjohtajana toimi vuosina 2005–2008 ensi kertaa suomalainen diplomi-insinööri Heikki Hannula ja 2008 syksystä alkaen saksalainen Gerhart Kraft.

Tietoliikenneohjelma on osa ESA:n ”European Union and Industrial Programmes”-osastoa. Sitä johti vuodet 2002–2008 italialainen Giuseppe Viriglio ja vuodesta 2008 alkaen ranskalainen Magali Vaissière. Tietoliikenneohjelmasta erotettiin vuoden 2008 kesällä Galileo-ohjelma, jota oli aiemminkin hallinnut erillinen ohjelmaneuvostonsa (PB NAV). Vuonna 2009 Galileo-ohjelma sai uuden nimen, Navigaatio-ohjelma. Sitä johtaa Didier Faivre.

ESA:n toteuttamia tietoliikennesatelliitteja ovat muun muassa Orbital Test Satellite (OTS), European Communications Satellites (ECS, 4 kpl), MARECS, Olympus sekä Artemis, joka on ESA:n mm. lasertietoliikennettä tutkiva kokeellinen linkkisatelliitti. Alphabus oli vuonna 2008 rakenteilla oleva, yhdessä Ranskan avaruusjärjestön CNES:in toteuttava suuri tietoliikennesatelliitti. Small GEO on vuonna 2008 alkanut, Saksan avaruusjärjestön (DLR) aloitteesta syntynyt, keskikokoisen tietoliikennesatelliitin kehittävä ohjelma. Ensimmäinen tällainen satelliitti laukaistiin 2010-luvun alussa. Se voi olla tietoliikennelinkkisatelliitti GMES-ohjelmaa ja ISS-avaruusasemaa varten.

ESA avusti Länsi-Euroopan satelliittitietoliikenteen organisaation INMARSAT ja EUTELSAT 1970-luvulta lähtien. Organisaatiot olivat lähinnä kansallisten posti- ja telelaitosten rahoittamia. ESA toteutti niiden ensimmäiset tietoliikennesatelliitit. Molemmat organisaatiot on 2000-luvulla muutettu valtioiden välisistä organisaatioista yksityisiksi yrityksiksi.

Direktoraatin ohjelmat kulkevat edelleen nimellä ”ARTES + numero”:

• ARTES 1 – tutkimuksen painopisteenä on satelliittitietoliikenteen strategiat ja markkinatutkimukset
• ARTES 3, 4 ja 5 – nämä ovat satelliittitietoliikenteen teknologiaohjelmia, joissa kehitetään tietoliikennesatelliiteissa käytettäviä teknologioita
• ARTES 8 – Tämä ohjelma kehittää eurooppalaista suurta tietoliikennesatelliittia (kehityksen kohteena oli Alphabus-satelliittirunko ja 2008 alkaen kaupallinen AlphaSat-satelliitti). Tässä Ranskan avaruusjärjestö CNES on suuressa roolissa.
• ARTES 10 Iris – ohjelman kehityksen kohteena on ilmailun tietoliikennesatelliitti, joka osaltaan liittyy Eurocontrolin SESAR-hankkeeseen, joka 2020-luvulla uudistaa EU:n lennonhallintajärjestelmät mm. satelliittipaikannuksen avulla
• ARTES 11 – Ohjelma kehittää pientä geostationaarisen kiertoradan tietoliikennesatelliittia. Ohjelman merkittävä osapuoli on Saksan avaruusjärjestö DLR. Ohjelma kehittää kaupallisen satelliitin, jonka operaattori on aikanaan espanjalainen Hispasat.
• ARTES 20 IAP – Ohjelma on vuonna 2009 alkamassa – se kehittää integroidut sovellutukset, joissa satelliittitietoliikenne linkitetään satelliittikaukokartoitukseen, satelliittipaikannukseen ja maanpäällisiin toimintoihin. Kohteet ovat pääasiassa turvallisuussegmentillä.
• ARTES 21 AIS – Ohjelma käynnistettiin kesällä 2010. Se tähtää merenkulun AIS-viestien kuunteluun ja välittämiseen satelliittien avulla.

ESA:n satelliittipaikannusohjelma käynnistyi vuonna 1998. Vuoteen 2008 asti Galileo-ohjelmaa johdettiin ESA:n tietoliikennedirektoraatista. Huhtikuussa 2008 direktoraatti jaettiin kahtia Tietoliikenne ja sovellutukset -ohjelmaksi (D/TIA) sekä Navigaatio-ohjelmaksi (D/NAV; entinen nimi: Galileo-ohjelma eli D/GAL). Jälkimmäistä johti René Oosterlinck talveen 2011 asti, jonka jälkeen johtoon tuli ranskalainen Didier Faivre vuoden 2015 tammikuuhun asti.

Direktoraatti on toistaiseksi väliaikainen. Se kehittää 2010-luvulla Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmän ja EGNOS-tukijärjestelmän kokonaan Euroopan komission rahoituksella. Jatkossa satelliittien teknisen kehityksen voi johtaa Euroopan komission satelliittipaikannusvirasto (GNSS Supervisory Authority). Satelliittien palvelut eli maanpäälliset sovellutukset on 2000-luvun alusta lähtien kehitetty Euroopan komission kuudennen ja seitsemännen puiteohjelman projekteissa.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Katso myös: Miehitetty Mars-lento

ESA:n Miehitetyt lennot -ohjelma (Human Space Flight Directorate; 2000-luvun alussa ”Human Spaceflight, Microgravity and Exploration Programmes”-niminen) sai alkunsa avaruussukkulaan toimitetusta Spacelab-laboratoriosta, joka lensi parikymmentä kertaa vuoteen 1998 mennessä, jolloin sen käyttö lopetettiin. Ohjelma toimii pääosin ISS-avaruusaseman kehittämisessä ja käytössä. ESAn avaruusasemamoduulit ja ATV-huoltoalus on vuoteen 2010 mennessä laukaistu avaruusasemalle.

Ohjelma on osa direktoraattia, jota johti ranskalainen Daniel Sacotte vuoteen 2008 asti, jolloin italialainen Simona di Pippo valittiin sen johtoon. Häntä seuraa keväästä 2011 alkaen saksalainen astronautti Thomas Reiter.^[47] ESA-jäsenmaista Suomi, Englanti ja Irlanti eivät osallistu tähän ohjelmaan. Suomi on kuitenkin osallistunut vuodesta 2004 alkaen Euroopan komission kuudennen puiteohjelman IMPRESS-projektiin, joka on ESA:n mikrogravitaatio-osaston johtama.[1]. Tähän projektiin liittyvä ensimmäinen Texus 42-luotainraketin laukaisu tapahtui Kiirunasta 1. joulukuuta 2005 klo 09:06 (UTC).

ESAn miehitettyjen lentojen direktoraatti järjestää painottomuuslentoja Airbus A300 -lentokoneella, joihin muun muassa suomalaiset teekkarit ovat osallistuneet muutamia kertoja.

Pääartikkeli: Euroopan astronauttijoukot

Euroopan avaruusjärjestön nykyiset astronautit ovat:^[48]

Huomautukset

1. ↑ ^{a b c} Vieraillut Mirillä

1. ↑ ^{a b c d e f} 2009 valinta

1. ↑ ^{a b c d e f g h} Vieraillut Kansainvälisellä avaruusasemalla

Aurora-ohjelma on osa miehitettyjä lentoja – se keskittyy aurinkokunnan tutkimiseen, tutkimusmatkailuun (exploration) siinä merkityksessä, että jatkossa tutkimusta tekisivät astronautit Kuussa, planeetoilla ja asteroideilla. Tässä on nähtävissä yhteinen tavoite Nasan kaavaileman Moon-to-Mars-tutkimusmatkaohjelman kanssa. EU:n puolella Aurorasta käytetään kuvausta Inspirational Programme, jolla viitataan sen yleiseen kiinnostavuuteen. Auroran tavoite on viedä eurooppalaisia astronautteja Marsiin vuoteen 2030 mennessä.

Ensimmäisten 15 vuoden ajan ohjelmassa laukaistaan avaruuteen vain miehittämättömiä avaruusluotaimia. Ohjelmassa on kahdenlaisia avaruusaluksia, suuria Flagship-missioita ja pieniä Arrow-missioita. Flagship-aluksista esisuunniteltavina on ExoMars, jossa tarkoitus oli alun perin vuonna 2009 ajokki Marsiin (yhteistyössä Nasan kanssa vuosi 2016 on mahdollinen). Toinen Flagship-missio on Mars Sample Return-missio (MSR), jossa haettaisiin näytteitä Marsista – alun perin tavoite aikataulu oli vuodet 2011–2014. Arrow-missioista esisuunniteltavana on paluukapseli MSR:ää varten. Vuonna 2009 ohjelma on tehnyt esitutkimuksen kuulaskeutujasta, joka perustuisi ATV-rahtialukseen. Tämä liittyy Nasan kuuohjelmaan, joka vuoden 2010 alussa näyttää olevan keskeytetty.

Suomi ei ole osallistunut Auroraan sen perustamisesta 2001 lähtien.

ESAn kantoraketti-ohjelma on kehittänyt Ariane- ja Vega-kantoraketit. Ariane 5 -rakettien kaupallinen myynti tapahtuu Arianespace-yhtiön kautta. Ohjelma kehittää Ariane 5:stä voimakkaampaa versiota. Ohjelma kehitti pienemmän italialaisen Vega-raketin, jonka esilento tehtiin 13. helmikuuta 2012. Venäläisen Sojuz-kantoraketin käyttö ESAssa kuuluu myös sen tehtäviin. Ensimmäinen Sojuz-laukaisu Kourousta tapahtui syksyllä 2011.^[49]

Ohjelmaa johtaa italialainen Antonio Fabrizi. Suomi ja Englanti eivät osallistu tähän ohjelmaan: Kaikki ESAn jäsenmaat osallistuvat Kouroun avaruuskeskuksen kustannuksien kattamiseen.

SSETI eli Student Space Exploration and Technology Initiative on ESAn koulutusosaston eräs projekti, joka alkoi vuonna 2000. Siinä Euroopan avaruustekniikan opiskelijat voivat suunnitella ja rakentaa pieniä koesatelliitteja. 400 opiskelijaa on osallistunut tähän toimintaan. Ensimmäinen satelliitti SSETI Express ei toiminut 27. lokakuuta 2005 laukaisun jälkeen. Tekeillä on kaksi muuta satelliittia:

• SSETI ESEO: The European Student Earth Orbiter, joka on 120 kg painava satelliitti, joka laukaistaan vuonna 2008.
• European Student Moon Orbiter – 2010–2012 laukaistava kuuluotain.

ESA on johtava toimija Euroopan avaruustekniikan standardointia tekevässä ECSS-organisaatiossa. Vielä 1990-luvun puolivälissä ESA julkaisi PSS-julkaisusarjassaan omia standardejaan. ESAn ulkosuhteiden johtaja oli vuoteen 2008 asti René Oosterlinck. Merkittävin ja pitkäaikaisin ESAn yhteistyökumppani on Nasa. Toinen pitkäaikainen ESAn yhteistyökumppani on Japanin avaruusjärjestö, JAXA. ESAlla on jonkin verran yhteystyötä Intian avaruustutkimusjärjestön (ISRO) kanssa. PROBA-luotain laukaistiin intialaisella kantoraketilla. Vuoden 2005 talvella ESA päätti osallistua (tieteellisiä laitteita toimittamalla) Intian Kuu-luotaimeen, Chandrayaan-1:een. ESAn yhteistyö Venäjän (Venäjän avaruusjärjestö) kanssa on laajentunut koko 2000-luvun ajan.

Kanada on ollut ESAn liitännäisjäsen 1. tammikuuta 1979 alkaen. Kanada on ollut avaruustoiminnan alalla edistyksellinen maa muun muassa tietoliikennesatelliittien käytössä, ks. Anik. Kanadan avaruusjärjestö on CSA. ESA ja Euroopan unioni ovat koko 2000-luvun etsineet yhteistyönsä muotoja. Vuonna 2005 hyväksyttiin EU:n Euroopan avaruuspolitiikka (ESP, European Space Policy). Vuonna 2009 koottiin eri EU- ja ESA-jäsenmaiden, ESAn ja EUn avaruustoiminnoista väljästi kuvattu Euroopan avaruusohjelma (ESPro, European Space Programme).

Vuonna 2009 ESA aloitti yhteistyön Euroopan puolustusviraston (EDA) kanssa. Lokakuussa 2010 ESA solmi Yhdysvaltain asevoimien tutkimuskeskuksen DARPAan kanssa sopimuksen linkkisatelliittien tutkimisesta sekä siviili- että sotilaskäyttöön.^[50] ESAn omassa ”avaruustilannekuva”-ohjelmassa (SSA, Space Sitiational Awareness) laajentaa toimialaan ”peaceful use” -rajoituksen ulkopuolelle. ESAn SSA-ohjelmalla on linkkejä Saksan ja Ranskan asevoimiin.

• Luettelo Euroopan avaruusjärjestön projekteista

• Harvey, Brian: Europe’s Space Programme: To Ariane and Beyond. Springer Praxis, 2003. ISBN 1-85233-722-2.

• ESAn suomenkieliset sivut
• Euroopan avaruusjärjestön yleissopimus (pdf-tiedosto, 98 sivua, suomeksi)
• ESAn virallinen YouTube-kanava
• Länsi-Euroopan avaruusalusten testauskeskukset (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• ESA:n Tiedeohjelman Internet-sivustot: [2], [3]