Talouslasku

Talouslasku tai kohtuutalous, ei-kasvu, negatiivinen kasvu, kasvun purku/poisto, myötämäki^[1]; engl. degrowth, ransk. décroissance^[2], ital. decrescita) on talouskasvun ensisijaisuuteen, kapitalismiin ja liikakulutukseen kriittisesti suhtautuva näkökulma sekä poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen liike. Talouslasku-ajattelu kannattaa tuotannon ja kulutuksen vähentämistä eli talouden kutistamista, koska ylikulutuksen uskotaan pahentavan nyky-yhteiskunnissa jo syntyneitä ympäristöongelmia ja epätasa-arvoa. Keskeinen ajatus on, että politiikan päämääräksi asetetaan ympäristöllinen kestävyys sekä inhimillinen hyvinvointi sen sijaan, että näihin panostettaisiin vain, jos talouden suhdanne- ja velkatilanne antaa myöten.

Talouslasku-ajattelu ei välttämättä vastusta talouskasvua itsessään. Ydinongelmana nähdään ns. kasvunpakko, jonka mukaan talouskasvu on välttämätön ehto ympäristöongelmien ratkaisuun sekä tasa-arvon ja hyvinvoinnin turvaamiseen.^[3]

Talouslaskun näkökulma kritisoi myös kestävän kehityksen ajatusta, koska vaikka kestävä kehitys pyrkii korjaamaan ympäristöongelmia, se nojaa yhä ajatukseen talouskasvusta. Kärkevimmin talouslasku-ajattelu arvostelee kapitalismia, koska kapitalismissa pääomien ja tuotteiden kasautuminen tuotantoa kasvattamalla ovat haluttavia tavoitteita. Akateeminen talouslaskututkimus perustuu erityisesti ekologiseen taloustieteeseen ja tutkimusta julkaistaan mm. Ecological Economics ja Journal of Cleaner Production -lehdissä.

Talouslaskun tarkoituksena on pyrkiä kestävälle tasolle luonnonvarojen kulutuksessa ja tuotannon ja kulutuksen ilmastovaikutuksissa, tyydyttää kaikkien perustarpeet ja lisätä ihmisten ja maiden välistä tasa-arvoa. Liikkeen keskeiset periaatteet Marko Ulvilan mukaan ovat:^[1]

1. Tasa-arvo kaikissa suhteissa/rakenteissa: talous, sukupuoli, etnisyys, tieto, luonto (vapaaksi hierarkioista)
2. Kohtuullisuus ja ympäristöön sopeutuminen (vapaaksi kasvupakosta)
3. Yhteistyö (vapaaksi individualistisesta kilpailusta)
4. Yhteisöllinen omavaraisuus eli yhteisvaraisuus (vapaaksi riippuvuuksista ja riistosta)
5. Kansan valta (vapaaksi pääoman ylivallasta)
6. Ylisukupolvinen vastuullisuus (vapaaksi lyhytnäköisestä ahneudesta)

Liikkeen sisällä on kuitenkin monia painotuseroja. Esimerkiksi käytännön ehdotukset korostavat vaihdellen tuotannon ja kulutuksen lainsäädännöllistä rajoittamista tai vapaaehtoista vähentämistä.

Keskeistä talouslasku-ajattelussa on kasvunpakon, kapitalismin ja ylikulutuksen kritiikin ohella vaihtoehtojen lisääminen. Tarkoitus ei ole tuottaa yhtä uutta totuutta nykyisen kasvukeskeisen totuuden tilalle, vaan laajentaa näkemyksiä siitä, miten yhteiskuntia voisi kehittää.^[4] Talouslasku-ajattelu pyrkii myös palauttamaan talouskasvun poliittiseksi: näkemykset siitä, mihin kansantaloudessa on varaa ja paljon talouskasvua tarvitaan ovat aina poliittisia.^[3] Liikkeen mukaan talouspolitiikkaa leimaa kuitenkin vaihtoehdottomuuden retoriikka, jossa talouskasvun välttämättömyys on kiistaton tosiasia, mikä estää vaihtoehtoisten näkemysten esittämisen.

Liike reagoi talouskasvukeskeisten nyky-yhteiskuntien ongelmiin:

• energialähteiden ehtyminen (ks. öljyhuippu)
• ympäristön tuhoutuminen (ks. ilmastonmuutos, saastuminen, kuudes sukupuuttoaalto)
• kasvava resurssien käyttö ja ympäristön kantokyvyn ylittävät elintavat (ks. ekovelkapäivä)
• taloudellinen epätasa-arvo
• individualismi ja yhteisöllisyyden mureneminen

Suomessa Sitra on esittänyt, että länsimaat saattavat ajautua hitaan talouskasvun aikaan tahtomattaan, mm. ikääntyvän väestön ja globalisaation aiheuttaman rakennemuutoksen myötä. Talouslasku-ajattelu nähdään siksi myös keinona valmistautua hitaan talouskasvun tulevaisuuteen.^[5]

Ei-kasvun aattellisia juuria voidaan löytää 1800-luvun teollistumisen vastaisista liikkeistä, kuten Ison-Britannian Arts & Crafts -liikkestä, yhtenä keskeisenä ajattelijana John Ruskin, Yhdysvalloissa Thoreaun ajattelusta ja Venäjällä Tolstoin ajatuksista^lähde?. Myös luddiitteja voidaan pitää ei-kasvun edelläkävijöinä^lähde?. Mahatma Gandhin poliittisessa ohjelmassa on ei-kasvun piirteitä, erityisesti hänen korostaessaan vapaaehtoista yksinkertaista elämäntapaa ja omavaraisia kyläyhteisöjä. Suomessa Pentti Linkolan kirjoitukset kyseenalaistivat teollistumiseen perustuvan kasvun ja esittivät tilalle henkiseen hyvinvointiin perustuvaa elämäntapaa 1960-luvulta lähtien.

Käsite talouslasku ("degrowth") esiintyi ensimmäisiä kertoja 1970-luvulla, jolloin sitä esittivät Rooman klubi, Nicholas Georgescu-Roegen, Jean Baudrillard, André Gorz ja Ivan Illich. Sittemmin termi tuli uudelleen käyttöön 2000-luvulla erityisesti ranskalaisen taloustieteen emeritusprofessori Serge Latouchen johdolla. Latouche'n määritelmä kuuluu: "Décroissance tarkoittaa talouskasvun korvaamista jatkuvalla tuotannon määrän laskulla, jotta planeetan resurssien käyttö palaa takaisin kestävälle tasolle."^[6] Nykyisin tunnetuimpia talouslasku-tutkijoita ovat Latouchen ohella taloustieteilijät Tim Jackson, Peter Victor ja Giorgos Kallis.

Filosofisesti talouslaskuajattelu jakaa samoja näkemyksiä mm. kehityksen kritiikin, anti-utilitarismin sekä vaihtoehtoisten kehitysnäkemysten (esim. buen vivir, ubuntu) kanssa^[7]. Akateeminen tutkimus ammentaa erityisesti ekologisesta taloustieteestä, nk. biotaloustieteen (bioeconomics) ja termodynamiikan laeista sekä poliittisesta taloustieteestä. Sen sijaan ympäristötaloustieteeseen suhtaudutaan kriittisesti, sillä sen nähdään keskittyvän liiaksi uusklassisen taloustieteen mukaiseen negatiivisten ulkoisvaikutusten mittaamiseen rahallisesti sekä abstrakteihin, todellisuutta yksinkertaistaviin malleihin^[8]. Talouslasku-näkökulma on esillä lisäksi vakaan tilan talouden (steady-state economy) tutkimuksessa.

Kasvukritiikkiä on esiintynyt myös mm. YK:n vuoden 1996 inhimillisen kehityksen raportissa (Human Development Report), joka erittelee viisi "epätaloudellista" (uneconomic) talouskasvun muotoa:

• työllistämätön kasvu, jossa talous kasvaa mutta ei tuota uusia työpaikkoja
• äänetön kasvu, jossa talouskasvuun ei liity demokratian lisääntyminen
• juureton kasvu, jossa kasvu tuhoaa kulttuurisen identiteetin
• tulevaisuudeton kasvu, jossa kasvu tuhoaa tulevien sukupolvien tarvitsemia resursseja
• armoton (ruthless) kasvu, jossa kasvu hyödyttää enimmäkseen rikkaita^[9]

Perinteisesti liikkeen vahvimpia alueita ovat Italia, Espanja ja Ranska. Ranskassa on myös kasvuttomuutta ajava puolue, Parti pour la décroissance, joka osallistui vaaleihin ensimmäistä kertaa vuoden 2009 eurovaaleissa.^[10] Euroopan parlamentissa järjestetään EU-instituutioiden ensimmäinen Post-Growth 2018 -konferenssi syyskuussa 2018.^[11] Akateemista tutkimusta esitteleviä Degrowth-konferensseja järjestetään kahden vuoden välein vaihtuvissa kaupungeissa. Vuonna 2018 Degrowth-konferenssi järjestetään Ruotsin Malmössä.^[12]

Talouslasku-näkökulma suhtautuu kriittisesti ajatukseen talouskasvun ja ympäristövaikutusten nk. irtikytkennästä (decoupling). Aineetonta, ei-materiaaliseen kulutukseen ja tuotantoon perustuvaa kasvua ja vihreää kasvua (mm. cleantech) esitetään toisinaan mahdollisuutena rajattoman talouskasvun turvaamiseksi, rajallisista luonnonvaroista huolimatta.^[13] Historiallisesti irtikytkentä näyttää kuitenkin olleen vain suhteellista (vähemmän resursseja tai ilmastopäästöjä per tuotettu yksikkö) ja se on johtanut tuotannon absoluuttiseen kasvuun ns. Jevonsin paradoksin ja rebound-vaikutuksen vuoksi.^[14] Esimerkiksi kotitalouksien energiankäyttö ja polttoaineen kulutus näyttävät lisääntyvän ekotehokkuuden myötä.^[15] Lisäksi irtikytkentää kuvaavat tilastot eivät välttämättä ota huomioon muualta tuotujen ympäristöresurssien käyttöä sekä ilmastopäästöjä tai jätteiden siirtämistä erityisesti kehittyviin maihin.^[4]

Samaan tapaan kiertotalous nähdään riittämättömänä lähestymistapana ympäristöongelmien ratkaisuun.^[16]

Talouslasku-ajattelu haastaa bruttokansantuotteen (BKT) ylivallan kehityksen mittarina. BKT:ta pidetään yleisesti heikkona välineenä hyvinvoinnin mittaamiseen^[17], minkä vuoksi on kehitetty vaihtoehtoisia mittareita (mm. GPI, ISEW, Happy Planet Index)^[18]. Mittareiden muuttamista pidetään tärkeänä, sillä niiden katsotaan määrittelevän senhetkisiä poliittisia tavoitteita.

Hyvinvointitutkimus on laajalti todennut, että inhimillinen hyvinvointi perustuu selkeämmin ei-materiaaliseen vaurauteen (mm. huolenpito, sosiaaliset suhteet, terveys) kuin materiaan (kulutushyödykkeet, tulotaso), kun aineelliset perustarpeet on tyydytetty.^[19] Aineellisen vaurastumisen ongelmana on mm. kasvun sosiaaliset rajat (social limits to growth), jonka mukaan ihmiset saavat hetkellistä mielihyvää vaurastumisesta toisiin nähden - esimerkiksi keskivertoa uudemman television omistamisesta. Giorgos Kallisin mukaan materiaalinen kasvu ei täten koskaan riitä tyydyttämään halujamme, sillä kun ihmiset ympärillä vaurastuvat, tarvitsemme yhä enemmän tyytyväisyyden säilyttämiseksi.^[20] Lisäksi ihmiset sopeutuvat uuteen elintasoon nopeasti (ns. hedonistisen sopeutumisen ilmiö), minkä vuoksi materiaalisen kasvun ei katsota tuovan pitkäkestoista hyvinvointia.^[4]

Tuotannon ja kulutuksen rajoittaminen on talouslasku-ajattelun mukaan olennaista erityisesti korkean elintason maissa, jotta vapautetaan ns. ekologista tilaa kehittyville maille. Globaalissa Etelässä sijaitsevien maiden luonnonvarojen hyödyntäminen on ollut ratkaisevassa asemassa länsimaiden nykyisen elintason rakentamiseen. Siksi luonnonvarojen käytön vähentäminen länsimaissa voi lisätä mahdollisuuksia tyydyttää kasvavan globaalin väestön perustarpeet sekä tasoittaa globaalia epätasa-arvoa. Arturo Escobarin mukaan tarkoitus ei ole kuitenkaan kutistaa taloutta länsimaissa, jotta kehittyvät maat voivat "kasvaa". Sen sijaan tavoite on vapauttaa ekologista tilaa monenlaisille kehityspoluille ja erilaisille tavoille luoda hyvinvointia.^[21]

Talouslasku on saanut kannatusta esimerkiksi Intiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Ensimmäinen globaalissa Etelässä järjestettävä Degrowth-konferenssi pidetään Meksikossa syyskuussa 2018.^[22]

Muutos kestävämpiin yhteiskuntiin tapahtuu talouslasku-ajattelun mukaan niin yksilöiden, paikallistoiminnan kuin lainsäädännönkin tasoilla. Käytännön ehdotuksia ovat mm. työn jakaminen ja osa-aikatyö, rajoitukset fossiilisten luonnonvarojen käyttöön, kulutuksen vähentäminen sekä yhteisöllisyyden, jakamisen ja paikallistalouksien elävöittäminen.^[23] Esimerkiksi työajan lyhentäminen voi tuoda lisää työpaikkoja ja lisääntynyt vapaa-aika voidaan käyttää yhteisölliseen toimintaan, jonka katsotaan lisäävän hyvinvointia.^[23] Monet talouslasku-ajattelijat tukevat myös perustulon ajatusta ja resurssien yhteisomistusta (commoning).^[4]

Vapaaehtoinen kulutuksen kohtuullistaminen ja leppoistaminen (downshifting) yhdistetään usein talouslaskuun. Leppoistaminen voi edesauttaa kasvukeskeisyydestä erkanemista, mutta ei automaattisesti, sillä lisääntynyt vapaa-aika voidaan käyttää myös yhteiskunnan hyvinvointia heikentävällä tavalla^[24].

Taloushistorioitsija Juha-Antti Lambergin mukaan hallitusta talouslaskusta ei ole mallia, toimivaa teoriaa. Historiallisten esimerkkien mukaan talouskasvun loppu on väkivaltainen ja todellinen romahdus, aina kulttuurin ja tiedon arkistoinnin romahdusta myöten.^[25]

Professori Paul Lillrankin mukaan talouslasku perustuu maailman rappion profetioiden tavoin ajatukseen, että ennen oli paremmin. Hänen mukaansa talouslasku tietäisi köyhyyttä ja raadantaa ja kasvun kuristaminen vähentää ratkaisujen mahdollisuuksia, innostusta, innovaatioita, individualismia ja aineetontakin kasvua. Jos halutaan pohtia hyvinvoinnin lisäämistä ilman uusia resursseja, Lillrankin mukaan olisi kiireisintä miettiä, miten kunnan ja valtion tehtävät hoidettaisiin vähemmillä resursseilla.^[26]

Kansalaisten onnellisuus lisääntyy valtion BKT:n kasvun myötä rajatta, joskin logaritmisesti, hidastuvasti, totesivat vuonna 2008 Pennsylvanian yliopiston taloustieteilijät Justin Wolfers ja Betsey Stevenson tutkimuksessaan. Vaurauden kaksinkertaistuminen olisi siis yhtä hyvä asia tulotasosta riippumatta.^[27][28][29]

Monet aiemmat ennusteet resurssien loppumisesta ovat osoittautuneet virheellisiksi, esimerkiksi Thomas Malthusin (1798) ennustukset nälänhädistä Euroopassa, [1] The Population Bomb (1968), [2] (Arkistoitu – Internet Archive) [3] [4] (Arkistoitu – Internet Archive) ja Simonin ja Ehrlichin vedonlyönti (1980) [5]. Eräs syy tähän ovat tekniikan ja tieteen edistysaskeleet, jotka ovat jatkuvasti mahdollistaneet aiemmin tavoittamattomien resurssien hyödyntämisen taloudellisemmin. [6]

Väestötaloustieteilijä Julian Lincoln Simon on osoittanut resurssien riittävyyden paljon odotettua paremmaksi ja osoittanut, miten pitkällä aikavälillä resurssien hinta on pääsääntöisesti laskenut^lähde?.

Professori Marko Terviö väittää blogikirjoituksessaan, miten ikuinen talouskasvu ilman minkäänlaista resurssien nettokulutusta on loogisesti mahdollista (tietysti vain vuosimiljardien päässä olevaan maailmanloppuun asti) laadun paranemisen ansiosta. Taloustieteilijät ovat osoittaneet, miten talous kehittyy teknologian ja tehokkuuden paranemisen myötä. Esimerkiksi tietokoneemme ovat vuosi vuodelta nopeampia mutta samalla pienempiä, saattavat vaatia vähemmän ympäristöresursseja^lähde?. Muita mahdollisia rajojen kasvun lähteitä ovat maan valtavat mineraalivarat, avaruuden kolonisaatio, avaruusvoimalat, asteroidien kaivaminen, Dysonin kehä ym. Näistä kerrotaan mm. kirjassa Mining the Sky: Untold Riches from the Asteroids, Comets, and Planets. On silti mahdollista, että ennen sellaisia vaiheita tulee kausi, jona luonnonvarojen kulutus vähenee ja nettotalouskasvu on siis täysin aineetonta – laadun paranemiseen ja palveluihin perustuvaa^lähde?.

Nobel-palkitut taloustieteilijät Robert Solow ja Joseph Stiglitz ovat kommentoineet talouslasku-ideologi Georgescu-Roegenin teorioita toteamalla, että pääoma ja työvoima voivat korvata luonnonvaroja suoraan tai epäsuoraan ja näin mahdollistaa kasvun tai kehityksen jatkumisen kestävästi.^[30]

Päästökiintiöiden on väitetty olevan talouslaskua tehokkaampi, varmempi ja vähemmän haitallinen keino rajoittaa saasteiden määrä tietylle tasolle^lähde?.^{kenen mukaan?}

• Luddiitit
• Downshifting
• Hitausliike

• Alaja, Antti: Mikä ihmeen degrowth? Johdatus kasvukritiikin uuteen aaltoon. Kalevi Sorsa Säätiön julkaisuja 4/2011.
• Gandhi, Mohandas: Vapaudesta - hind swaraj. Like & Into 2008.
• Gorz, André: Eläköön työttömyys! kirjoituksia työstä, ekologiasta, vapaudesta. Kansan sivistystyön liitto, 1982
• Illich, Ivan: Oikeus hyödylliseen työttömyyteen ja sen asiantuntijaviholliset, Perusta 1990.
• Joutsenvirta, Maria, Hirvilammi, Tuuli, Ulvila, Marko & Wilén, Kristoffer: Talous kasvun jälkeen. Gaudeamus 2016.
• Järvensivu, Paavo: Degrowth.Teoksessa Jakonen, Mikko & Tiina Silvasti (toim): Talouden uudet muodot. Into 2015.
• Kasvun rajat - 30 vuotta myöhemmin. Gaudeamus 2005.
• Latouche, Serge: Jäähyväiset kasvulle. Like/Into 2010.
• Nodrlund, Lasse & Maria Dorf: Elämämme perusteista. Palladium 2009.
• Ojanen, Eero: Kohtuudesta ja kohtuuttomuudesta. Kirjapaja 2004.
• Thoreau, Henry David. Elämää metsässä. WSOY 1954.
• Tähtinen, Unto: Mitä Gandhi todella sanoi. WSOY 1970.
• Ulvila, Marko & Jarna Pasanen: Vihreä uusjako - fossiilikapitalismista vapauteen. Like 2010.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Talouslasku.

• First International De-growth Conference in Paris 18-19 April 2008
• Second International Degrowth Conference in Barcelona 26-29 March 2010 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Marko Ulvila: "Myötämäkiyhteiskunnan pääpiirteet. Hahmotelma fossiilikapitalismin jälkeisestä kukoistuksesta"
• Degrowth-liike vastustaa hyvinvointia
• Laura Tuominen ja Elina Turunen: "Degrowth-talous: mitä se on ja millaista tuotantoa se voisi tarkoittaa?"
• Annukka Berg: "Minun, meidän ja John Stuart Millin degrowth" (Arkistoitu – Internet Archive)
• Paavo ja Timo Järvensivun degrowth-blogi
• Kasvu murroksessa konferenssin www-sivut