DKW F93

DKW F93 ja F94
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Länsi-Saksa
Valmistaja	Auto Union AG, Düsseldorf
Valmistusvuodet	1955–1959
Muut nimet	DKW 3=6 Sonderklasse DKW 900
Tuotantomäärä	158 944 kappaletta
Korimalli	sedan, cabriolet, coupé, farmari
Edeltäjä	DKW F91
Seuraaja	Auto Union 1000
Tekniset tiedot
Henkilöluku	2–5[1]
Moottori	3-sylinterinen, 2-tahtinen rivimoottori
Iskutilavuus	896 cm³
Teho	38–40 hv
Vääntö	7,8 kpm /2750 1/min
Polttoaine	bensiini
Polttoainesäiliö	45 l
Vetotapa	etuveto
Vaihteisto	3-vaihteinen, synkronoitu / 4-vaihteinen, 2.–4. vaihde synkronoitu
Kulutus	8,2–9,5 l /100 km
Mitat
Massa	895 kg – 975 kg
Pituus	4 175 mm – 4 325 mm
Akseliväli	2 350 mm – 2 450 mm
Leveys	1 640 mm – 1 695 mm
Korkeus	1 465 mm – 1 565 mm
Infobox OK

DKW F93 ja F94 oli länsisaksalaisen Auto Unionin vuosina 1955–1959 valmistama henkilöautomallisarja. Autoja myytiin myös nimillä DKW 3=6 Sonderklasse ja DKW 900.

F93 perustui edeltäjäänsä F91-malliin. Moottorina oli kolmisylinterinen kaksitahtimoottori, jonka teho oli 38–40 hevosvoimaa. Vaihteistovalikoimaan kuuluivat kolmi- ja nelivaihteiset mallit. Autossa oli etupyöräveto.

Korivaihtoehtoihin kuului kaksiovinen sedan, coupé ja cabriolet, joista jälkimmäisen korin valmisti Karmann. Pidempialustainen, mutta muuten vastaava F94 oli saatavana neliovisena sedanina sekä kaksiovisena farmarina, jota myytiin edeltäjänsä tapaan nimellä Universal.

F93- ja F94-mallit korvasi vuonna 1957 esitelty Auto Union 1000.

Brasilialainen Vemag S. A. Vehiculos e Máquinas Agricolas valmisti F94-malleja nimillä Vemag Belcar ja Vemag Vemaguet vuosina 1958–1967.

F93 esiteltiin 20.–21. syyskuuta 1955 DKW-autojen jälleenmyyjätapaamisessa Düsseldorfissa, päivää ennen Frankfurtin autonäyttelyn alkua. Autonäyttelyssä yleisölle esiteltiin kaksioviset sedan-mallit Limousine Normal ja Limousine Spezial, neliovinen sedan, coupé sekä kaksi- ja nelipaikkaiset cabriolet-muunnelmat. Edeltäjämalli F91:n tapaan auton markkinointinimiä olivat 3=6 ja Sonderklasse. Auton silmiinpistävin ero edeltäjäänsä oli laaja ovaalin muotoinen jäähdyttimen säleikkö, jossa oli viisi poikittaista rimaa. Muita eroja olivat leveämpi raideväli ja levennetyt lehtijouset, jotka paransivat matkustusmukavuutta merkittävästi. Leveämpi raideväli kasvatti rungon reunoilla vääntörasitusta, mikä johdettiin rakenteen keskiosaan lisätyn tukiristikon avulla. Kolmisylinterisen kaksitahtimoottorin teho oli saatu edelleen kehittämällä nostettua 38 hevosvoimaan.^[1]

Tuotanto alkoi riisutulla sedanilla Limousine Normal. Helmikuussa 1956 Karmann aloitti kaksi- ja nelipaikkaisen cabrioletin tuotannon Osnabrückissä, samaan aikaan kun Düsseldorfissa alkoi neliovisen sedanin valmistus. Cabriolet-mallien tuotanto loppui jo saman vuoden syyskuussa. Düsseldorfissa oli suunniteltu mallivuodelle 1957 uudistettu kaksipaikkainen cabriolet josta Karmann rakensi näytekappaleen, mutta toimeksiantosopimusta auton valmistuksesta ei lopulta solmittu.^[1]

Auto Union aloitti vuoden 1957 malliston valmistuksen lokakuun alussa 1956, jonka silmiinpistävin ero edellisvuoden malliin oli jäähdyttimen hunajakennomaski. Vuonna 1957 mallistoa täydennettiin DKW 3=6 Universal -nimellä markkinoidulla farmarimallilla. Syyskuussa 1957 Auto Union esitteli Frankfurtissa pikkuautoprotyypin sekä uuden Auto Union 1000 -mallin rinnalla uudistuneen F93- ja F94-malliston. Kolmivaihteinen Limousine Normal pudotettiin pois valikoimasta ja jäljelle jäivät nimellä Limousine myyty kaksiovinen sedan, neliovinen sedan, coupé ja farmari. Maaliskuussa 1958 Auto Unionin markkinointiosasto painatti esitteitä, joissa auton mallinimenä oli mainittu DKW 900. Kesäkuussa 1958 Auto Union 1000:sta esiteltiin neliovinen muunnelma, minkä takia neliovisen F94:n tuotanto lopetettiin helmikuussa 1959. Koko malliston valmistus päättyi saman vuoden heinäkuussa.^[1]

Malli	1956	1957	1958	yht.
Limousine Normal	3 879	2 803	–	6 682
Limousine Spezial (1958: Limousine) ja Coupé	34 575	32 811	42 486	109 872
2-paikkainen Cabriolet	205	–	–	205
4-paikkainen Cabriolet	103	–	–	103
4-paikkainen Limousine	4 366	5 756	10 320	20 442
Universal	–	4 292	14 348	18 640
vuosituotanto yhteensä	46 128	45 662	67 154	158 944[1]

Vuonna 1958 brasilialainen Vemag S. A. Vehiculos e Máquinas Agricolas alkoi valmistaa F94-malleja lisenssillä. Neliovisen sedanin nimeksi tuli Vemag Belcar ja Universal-jakeluautoa myytiin nimellä Vemag Vemaguet. Vuotta myöhemmin kumpaankiin tuli Auto Union 1000:ssa käytetty suurempi, 981-kuutioinen moottori. Valmistuksen päättymiseen 1967 mennessä kumpaankin malliin oli tehty lukuisia muutoksia siten että ne poikkesivat merkittävästi alkuperäisistä esikuvistaan.^[2][3]

Auton voimanlähteenä oli kolmisylinterinen, kaksitahtinen rivimoottori. Sen iskutilavuus oli 896 cm³ ja puristussuhde 7,25:1. Sylinterin halkaisija oli 71 mm ja iskun pituus 76 mm. Alkuvaiheessa moottorin teho oli 38 hevosvoimaa, mutta mallivuonna 1957 tehoa nostettiin 38:sta 40 hevosvoimaan. Samalla öljynkulutusta pienennettiin, ja sekoitussuhde oli nyt 1:40. Öljyn sekoittaminen polttoaineeseen tapahtui automaattisesti tavaratilassa olleen sekoittimen avulla.^[1]

Vaihteistovaihtoehdot olivat kolmivaihteinen täyssynkronoitu sekä nelivaihteinen, jonka toinen, kolmas ja neljäs vaihde oli synkronoitu. Kumpaankin vaihteistoon sisältyi vapaakytkin.^[1]

Kytkin oli kuiva ja yksilevyinen. Tammikuussa 1957 DKW:hen tuli ensimmäisenä Saksassa valinnaiseksi varusteeksi Fichtel & Sachsin kehittämä Saxomat-automaattikytkin. Vaihdetangossa olleen sähköisen katkaisimen avulla avattiin imusarjassa ollut venttiili, mikä aktivoi alipainetoimisen, kytkintä käyttäneen servomoottorin. Moottorin käyntinopeuden pudotessa tyhjäkäynnille keskipakotoiminen mekanismi irrotti kytkimen.^[1]

Vuoden 1958 mallistossa kaksiovisen sedanin ja coupén moottoreihin tuli uudet kaasutin, imuilman vaimennin, jäähdyttimen puhallin ja pakoputkisto.^[1]

Kantavana rakenteena oli umpinainen kotelopalkkirunko. Sekä etu- että taka-akselilla oli poikittaiset lehtijouset. Mallivuonna 1958 kaksiovisen sedanin ja coupén taka-akselille tuli iskunvaimentimet ja progressiiviset lehtijouset. Edessä oli kolmiotuet ja takana putkiprofiilista tehty jäykkä akseli. Jarruina oli rumpujarrut. Rengaskoko oli 5,60×15".^[1]

Kolmivaihteisesta, perusvarustellusta sedan-mallistaa Limousine Normal puuttui koristelistat, ohjauslukko ja käsinojat. Takasivuikkunoista puuttui avausmahdollisuus. Vanteet olivat suurella keskireiällä varustettua halvempaa mallia, ja niiden keskellä oli alumiiniset pölykapselit. Nelivaihteinen, paremmin varusteltu sedan Limousine Spezial erottui perusmallista paitsi koristelistojensa puolesta, myös kaksivärimaalauksella. Malliston huipulla ollut Luxus-Coupé oli kaksivärinen ja siinä oli runsas koristelistoitus. Keinonahkainen verhoilu oli kaksivärinen. Takasivuikkunat olivat alaslaskettavat. Sekä etu- että takamatkustajia varten oli käsinojat ja hansikaslokero oli lukittavissa. Pyörissä oli valkosivurenkaat, reikävanteet ja kromatut pölykapselit. Karmannin valmistamat kaksi- ja nelipaikkaiset cabrioletit pohjautuivat Luxus-Coupé-malliin. Niiden kokonaan keinonahalla verhoillut penkit sai erikoistilauksesta makuuasentoon käännettävinä.^[1]

Kokonaan uusi korimalli oli neliovinen sedan mallinimeltään F94. Sen akseliväli oli 10 cm pidempi kaksiovisiin malleihin verrattuna. Etuovien ikkunat olivat kokonaan alaslaskettavat, mutta takaovien ikkunoita pystyi avaamaan vain noin 15 cm. Myös etu- ja takaovissa olleet kolmioikkunat olivat avattavat. Etuistuimena oli yhtenäinen penkki. Takaikkuna koostui yhdestä lasista.^[1]

Vuonna 1957 mallistoon tulleessa Universal-farmarissa oli sama pidennetty runko kuin neliovisessa, ja myös sen mallinimi oli F94. Ensimmäisenä mallivuonnaan sitä sai vain yksivärisenä. Yksiovinen takaluukku oli saranoitu vasemmalta. Varapyörä ja polttoainetankki oli sijoitettu tavaratilan alle. Takaistuimen selkänojan voi kääntää alas tavaratilan kasvattamiseksi. Farmarimallista osa oli nelipaikkaisia, osa viisipaikkaisia.^[1]

Vuoden 1958 mallistossa farmarin ja neliovisen sedanin muutokset rajoittuivat jäähdyttimen säleikön vieressä olleiden kromilistojen poistoon, mutta kaksiovinen sedan sekä coupé uusittiin perinpohjaisemmin. Selvin ero oli ovissa jotka olivat nyt saranoitu edestä ja uudenlaisissa ovenkahvoissa jotka avautuivat painonapilla. Tavaratilan kahvaa ja koristelistoja oli muutettu. Ovien sisäpuolella olleeiden uulistojen tilalla oli korinvärinen pelti. Etuistuimet, jotka olivat samat kuin Auto Union 1000:ssa, olivat nyt pituussuunnassa säädettävät.^[1]

Tavaratilaan oli sijoitettu 45 litran polttoainetankki, joka oli munuaisen muotoinen mahdollistaakseen varapyörän sovittamisen tilan pohjalle. Pyörän päällä oli vanerinen kansi. Tavaratilassa oli myös kaksitahtiöljyn ja bensan automaattisekoitin Shell-Mixer. Kaksiovisissa malleissa kuljettajan viereisen istuimen voi taittaa, mikä helpotti kulkemista takapenkille.^[1]

Lämmityslaite uusittiin mallivuonna 1957. Moottorista oli jätetty jäähdytysnesteen termostaatti pois ja jäähdytysilman ohjausta oli muutettu, minkä takia moottorin lämpötilaa oli seurattava ajon aikana. Lämpötilaa pystyi säätämään sisältä käsin jäähdyttimen kaihtimella, mikä rajoitti ilman kulkua jäähdyttimen läpi.^[1]

Korimalli	F93 2-ov. sedan	F93 coupé	F93 2-paikk. cabriolet	F93 4-paikk. cabriolet	F94 4-ov. sedan	F94 farmari
akseliväli	2 350 mm				2 450 mm
raideväli edessä/takana	1 295 mm / 1 350 mm
pituus	4 225 mm				4 325 mm	4 175 mm
leveys	1 695 mm					1 640 mm
korkeus	1 465 mm			1 470 mm	1 488 mm	1 565 mm
omamassa	890 kg	895 kg	925 kg	935 kg	940 kg	975 kg
kokonaismassa	1 305 kg				1 400 kg	1 455 kg[1]

Kaksiovisen sedanin ja coupén polttoaineenkulutus oli 8,6 l /100 km. Sedan-mallin huippunopeudeksi ilmoitettiin 120–125 km/h. Neliovinen sedan kulutti 9,5 l /100 km ja farmarimalli 8,2 l /100 km; kummankin mallin huippunopeus 115 km/h.^[1]

• Friese, Ralf: DKW Typenkunde. Bielefeld: Delius Klasing Verlag, 2011. ISBN 978-3-7688-3366-0 (saksaksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta DKW F93 Wikimedia Commonsissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta DKW F94 Wikimedia Commonsissa