MBD

MBD-oireyhtymä tulee sanoista minimal brain dysfunction^[1], joka tarkoittaa lievää aivotoiminnan häiriötä, jota esiintyy sekä normaalilahjaisilla, lahjakkailla että kehitysvammaisilla lapsilla. Oireet vaihtelevat sen mukaan, millä aivojen alueella toimintahäiriö sijaitsee, ja kuinka voimakas se on. Oireyhtymää ei voida varmistaa millään laboratorio- tms. kokeella, vaan diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Diagnoosin tekee yleensä lastenneurologi, lastenlääkäri tai neuropsykologi.

Häiriö määriteltiin neurologiseksi oireyhtymäksi Yhdysvalloissa 1966. Nykyisin termi MBD on virallisesti poistettu Suomessa toimivasta tautiluokituksesta (ICD-10), mutta sitä käytetään yleisesti kattokäsitteenä sellaisille häiriöille kuin monimuotoiset kehityshäiriöt (F83), tarkkaavuus- ja käytöshäiriöt (F90), motoriikan kehityshäiriöt (F82), puheen ja kielen kehityshäiriöt (F80), sekä oppimiskyvyn häiriöt (F81). Ruotsissa ja Norjassa käytetään termiä DAMP (deficits in attention, motor control and perception) eli tarkkaavaisuuden, motoriikan ja hahmottamisen häiriö, jolla tarkoitetaan lähes samaa asiaa kuin MBD:llä. Poikkeuksena DAMP:n diagnostisiin kriteereihin ei kuulu oppimisvaikeuksia. Yhdysvalloissa MBD:tä korvaa termi ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) eli tarkkaavaisuushäiriö, ylivilkkaus ja impulssien kontrollin puuttuminen.

Ruotsissa tehtyjen tutkimusten(Gillberg 1996) mukaan MBD-oireista kärsiviä lapsia on 3-8 %, joista vaikeita ongelmia esiintyy 1 %:lla, keskivaikeita 2 %:lla ja lieviä noin 5 %:lla.

MBD:n syitä ei tiedetä tarkasti, mutta nykytietämyksen mukaan oireyhtymän kehitykseen perintötekijät ja ulkoiset seikat(esimerkiksi hapen puute) odotuksen tai synnytyksen aikana vaikuttavat keskushermoston toimintahäiriön syntyyn.

Vamman tavallisia oireita ovat rauhattomuus, kömpelyys ja puheen kehityksen viivästyminen. Näistä tarkkaavaisuushäiriö on usein pääoire, ja saattaa ilmetä joko ylivilkkaana puuhasteluna tai passiivisena omiin ajatuksiinsa vaipumisena kesken käsillä olevan tehtävän. Tarkkaavaisuuden ongelmat saattavat aiheuttaa oireyhtymälle tyypillisiä oppimisvaikeuksia, joihin saattavat olla syynä myös muut oireet, kuten impulsiivisuus, hahmottamisen häiriöt, hieno- tai karkeamotoriset vaikeudet, kielelliset ongelmat tai muistivaikeudet.

MBD-lapsen vauvaikä ja leikki-ikä

MBD-oireyhtymää ei voida diagnosoida vielä imeväisiässä neurologisten tai toiminnallisten oireiden perusteella, vaikka monet vammautuneet ovatkin vauvoina erityisen vaativia, levottomia, rauhallisia tai kärsivät koliikkivaivoista ja unihäiriöistä. Liikunnallinen kehitys voi olla viivästynyttä, mutta myös kehittyä täysin normaalirajojen puitteissa. Jälkimmäisessä tapauksessa lapsi on usein kävelemään opittuaan hyvin aktiivinen ja huomionkipeä.

Leikki-iässä lapsen ongelmina ovat usein tapaturma-alttius, keskittymisongelmat ja vaikeus hyväksyä rajoituksia, kieltoja ja kehotuksia. Tapaturma-alttius johtuu lapsen motorisista vaikeuksista, jotka aiheuttavat ongelmia sekä hieno- että karkeamotorisella alueella. Lapsen on vaikea omaksua uusia tasapainoaistia ja koordinaatiokykyä vaativia taitoja(esimerkiksi pyöräily ja luistelu), solmia kengännauhojaan tai piirtää. MBD-lapsella saattaa myös olla hankaluuksia arvioida omaa voimankäyttöään, jolloin lapsen kovakourainen käytös virheellisesti tulkitaan aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi. Tavallisia oireita ovat lisäksi viivästynyt kielellinen kehitys ja äännevirheet (vaikeus seurata puhetta tai pitää mielessä monimutkaisia ohjeita), näköhavaintojen hahmotushäiriö (vaikeus havaita ja hahmottaa näkemiään asioita, kuten muotoja, etäisyyksiä ja suuntia) tai kuulohavaintojen hahmotushäiriö(vaikeus ymmärtää kuulemaansa, kuten ohjeita ja pyyntöjä). Sosiaaliset ongelmat ovat myös tavallisia, ja jatkuvat moitteet johtavat heikkoon itsetuntoon. Ymmärrystä ja tukea vaille jäävän MBD-lapsen on vaikea ymmärtää miksi epäonnistuu jatkuvista yrityksistään huolimatta.

MBD-lapsi koulussa

MBD havaitaan toisinaan vasta koulussa, missä lapsen oletetaan kykenevän itseohjautuvuuteen ja tahdonalaiseen tarkkaavaisuuteen, jotka oireyhtymästä kärsiville tuottavat vaikeuksia. Tarkkaavaisuushäiriö, impulsiivisuus, keskittymisvaikeudet, kielelliset ongelmat ja hienomotoriset häiriöt vaikeuttavat oppimista ja hankaloittavat etenkin lukemista, kirjoittamista ja matematiikan oppimista. Pahimmissa tapauksissa nämä vaikeudet lähentelevät jo kehitysvammaisuutta. Analyyttinen ajattelu ja yksityiskohtiin paneutuminen ovat pulmallisia etenkin muistitoiminnoissa olevien häiriöiden vuoksi. Tällöin ohjeiden, kirjainten tai numeroiden mieleen palauttaminen tai järjestyksen muistaminen eivät onnistu, ja käsitteitä on vaikea ymmärtää.

Levottomuus ja keskittymisvaikeudet vaikeuttavat opetuksen seuraamista, eikä lapsi välttämättä saa koulutöitään loppuun. Vaikeudet tajuta ja tulkita nopeasti erilaisia tilanteita ja aistihavaintoja estävät tehokkaan toiminnan, jonka lisäksi lapsella saattaa olla hankaluuksia päättää mitkä aistiärsykkeet ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta ja vaativat reagointia.Vaikeudet ymmärtää ja tulkita auditiivisia ja visuaalisia aistihavaintoja ja järjestää ne mielekkäiksi kokonaisuuksiksi häiritsevät koulutyötä. Nämä usein lisää levottomuutta entisestään. Sopeutumisvaikeudet saattavat johtaa käytöshäiriöiden voimistumiseen ja asosiaaliseen käytökseen.

Murrosikä

Murrosiässä MBD:n tyypillisimmät oireet, kuten tarkkaavaisuuden ja motoriikan ongelmat, ovat yleensä lieventyneet, joten diagnoosinkin teko vaikeampaa ja oireet voidaan tulkita psyykkisiksi ja /tai sosiaalisiksi ongelmiksi. Sosiaaliset ja oppimiseen liittyvät vaikeudet haittaavat kuitenkin henkilön elämää edelleen.

Kehityshäiriöistä lasta hoidetaan ja tuetaan ymmärtäväisellä, johdonmukaisella ja kärsivällisellä kasvatuksella, joka perustuu hyvistä suorituksista palkitsemiseen ja kannustamiseen hyvän itsetunnon takaamiseksi vammautuneelle. Rohkaiseva ympäristö tukee lapsen sopeutumiskyvyn vahvistumista ja kehittää sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja. Näiden vahvistaminen on tärkeää muusta oireistosta helposti aiheutuville itsetunto-ongelmille, häiritsevälle käytökselle tai muille sosiaalisille tai psykologisille ongelmille. Ei voi kylliksi korostaa kuinka tärkeää vanhemmille ja lähipiirille on ymmärtää oireiden johtuvan keskushermoston toimintahäiriöstä, eikä lapsen tahallisesta halusta olla vaikea.

• ADHD