Mortal Kombat

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Mortal Kombat
Kehittäjä	NetherRealm Studios
Julkaisija	Midway Games (1992–2009) Warner Bros. Interactive Entertainment (2009–)
Suunnittelija	Ed Boon John Tobias
Lajityyppi	tappelupeli
Ensijulkaisu	Mortal Kombat (1992)
Viimeisin julkaisu	Mortal Kombat: Onslaught (2023)
Aiheesta muualla
MobyGames
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
Infobox OK

Mortal Kombat on tappelupelisarja, jonka loivat chicagolaiset Ed Boon ja John Tobias. Pelisarja tuli tunnetuksi 1990-luvun puolivälissä nimenomaan karun, liioitellun ja synkällä tavalla huvittavan väkivaltansa ansiosta. Aikoinaan se oli myös yksi suosituimmista videopelisarjoista. 3D-pelimekaniikan aikakaudella 2000-vuosikymmenen ajan MK menetti näkyvyyttä ja sen valmistaja ajautui 2008:n laman aikana konkurssiin. Warnerin ostettua lisenssioikeudet, pelisarja pääsi jälleen vanhaan suosioonsa 2D-pelimekaniikkaan paluulla, hyvällä julkaisunäkyvyydellä, kasvaneella budjetilla ja vähemmän kiireellisellä julkaisutahdilla viimeistään MK11:llä, josta tuli maailman viidenneksi myydyin videopeli 2019^[1] ja pelisarjan myydyin 12 miljoonalla kappaleella 2021.^[2]

Mortal Kombatin ansioiksi luetaan pohjan luominen länsimaisille vastineille tappelupelien markkinoilla, joita japanilaiset tappelupelit ovat hallinneet; ESRB:n synty pelien ikärajoille sekä ns. juggle-liikkeiden esittely. Jugglet perustuvat siihen, että ilmaan lennätetty vastustaja ei voi vaikuttaa hahmonsa toimintaan ennen kuin on laskeutunut maahan ja noussut uudelleen ylös. Pitkittämällä vastustajan ilmalentoa erilaisin iskuin ja hyökkäyksin taitava pelaaja voi periaatteessa ratkaista ottelun yhdellä liikesarjalla. Käytännössä tällaisen liikesarjan suorittaminen on hyvin hankalaa.

ESRB, yhdysvaltalainen ikäluokitusjärjestelmä videopeleille, luotiin Mortal Kombatin väkivaltaisen sisällön johdosta.^[3] Tätä ennen ei vielä ollut lakeja videopelien myynnistä alaikäisille.^[4]

Ensimmäinen Mortal Kombat julkaistiin pelihalleihin vuonna 1992. Sarjan toisen luojan, Ed Boonin, mukaan MK oli tarkoitettu pelkäksi teknologiatestiksi, eikä Boon olisi uskonut pelin menestyneen yhtä hyvin ilman sen ylilyötyä väkivaltaisuutta.^lähde? Peli tuli tunnetuksi myös siihen aikaan hyvin realistisena pidetystä grafiikasta.^lähde? Peli hyödynsi oikeaan kuvamateriaaliin pohjautuvien spritejen eli hahmomallien käyttöä. Tätä fotorealistista tekniikkaa hyödynnettiin kaikissa kaksiulotteisissa MK-peleissä. Seuraavana vuonna peli käännettiin muun muassa Sega Mega Drivelle ja Super Nintendo Entertainment Systemille. Vaikka SNES-versio oli teknologisesti kehittyneempi, perheystävällisen videopeliviihteen julkaisijan maineesta tarkka Nintendo sensuroi omaa versiotaan muuttamalla veren hieksi ja menetti paljon suosiotaan pelin fanikunnan keskuudessa.^lähde?

Mortal Kombat Ⅱ julkaistiin vuonna 1993, Ed Boonin mukaan luovan paineen alla, sillä jatko-osaan mennessä pelien luojilla oli jo niin paljon materiaalia, että sitä kaikkea ei saatu peliin mahtumaan ja käyttämättä jääneen materiaalin määrä tulisi näkymään varsinkin seuraavan pelin kohdalla. Mortal Kombat II oli teknisesti edeltäjiään hiotumpi. Se julkaistiin myös usealle kotikonsolille. Tällä kertaa SNES-versio jätettiin sensuroimatta, sillä vastikään vahvistettu ikärajajärjestelmä (suurilta osin ensimmäisen MK:n kohusta johtuen) velvoitti kaikki pelit läpäisemään ikärajasensorien hyväksynnän.^lähde? Ikärajamerkinnät tekivät Nintendon pelisisältöjä koskevat ohjesäännöt täten tarpeettomiksi.

Vuonna 1995 Mortal Kombatin pohjalta luotiin ensimmäinen Mortal Kombat -elokuva sekä julkaistiin pelisarjan kolmas osa. Mortal Kombat 3 toi sarjaan enemmän ominaisuuksia, kuten lopetusliikkeet Brutality ja Animality. Pelinkehittäjät olivat jo ennakkoon päättäneet tarjota muutaman kuukauden sisään MK3:lle arcade-pelipaikoille ilmaisen päivityksen Ultimate Mortal Kombat 3 -pelin muodossa, lisäten peliin mm. kestosuosikit Scorpion, Mileena ja Kitana sekä tulokkaan Rain^[5]. Tätä seurasi UMK3:n kotikonsoliversio sekä samalla MK3:n viimeinen versio, Mortal Kombat Trilogy, jossa oli uutuutena Aggressor-mittari ja pelattavina koko trilogian kaikki hahmot, ml. pää- ja alipääviholliset, ja tulokkaina Khameleon ja Chameleon.

Mortal Kombat 4 oli pääsarjan ensimmäinen 3D-peli. Vaikka peli saikin osakseen kritiikkiä faneilta^lähde?, se menestyi suhteellisen hyvin—varsinkin kiitos sen Yhdysvaltoja kiertäneen, pelinkehittäjien Mortal Kombat 4 on the road -mainoskiertueensa.

Vuonna 2003 julkaistu Mortal Kombat: Deadly Alliance oli ensimmäinen MK-peli, jota ei julkaistu arcade-pelihalleissa, koska niiden tuottavuus oli laskenut rankasti 2000-luvulla. MKDA sekä 2005 julkaistu Mortal Kombat: Deception yrittivät myös selvästi uudistaa sarjaa houkutellakseen uusia faneja esittelemällä uusia hahmoja ja rikkomalla sarjan kliseitä.

• Mortal Kombat
• Mortal Kombat Ⅱ
• Mortal Kombat 3
• Ultimate Mortal Kombat 3
• Mortal Kombat Trilogy
• Mortal Kombat 4
• Mortal Kombat: Deadly Alliance
• Mortal Kombat: Deception
• Mortal Kombat: Shaolin Monks
• Mortal Kombat: Armageddon
• Mortal Kombat Vs. DC Universe
• Mortal Kombat
• Mortal Kombat X
• Mortal Kombat 11
• Mortal Kombat 1

Sarjaan kuuluu myös lukuisia väliprojekteja ja lisäosia.

• Mortal Kombat Mythologies: Sub-Zero
• Mortal Kombat: Special Forces
• Mortal Kombat: Shaolin Monks
• Mortal Kombat: Onslaught

Lopetusliike erottaa Mortal Kombatit muista isoista tappelupelisarjoista, joissa vastaavanlaisia raakuuksia ei tyypillisesti nähdä. Poikkeuksena on Primal Rage ja Killer Instinct, joissa on myös lopetusliikkeitä. Kaikki alkoi Fatalityistä, joista on versonnut muunkinlaisia lopetusliikkeitä sittemmin. Alun perin Fatalityt suunniteltiin ainoastaan Shang Tsungin vyöllä roikkuvan miekan voimin tehtäväksi, mutta Johnny Cagen näyttelijä Daniel Pesinan ehdotuksesta lopetusliikkeitä otettiin käyttöön kaikkiin taisteluihin. Cagen Fatality oli pelisarjan ensimmäinen lopetusliike ja sen kehitti Pesina. Kukin MK1:n hahmonäyttelijä keksikin itse näyttelemilleen hahmoille lopetusliikkeensä.^[6] Lopetusliike on usein vaikean näppäinyhdistelmän takana, joka on tehtävä virheettömästi aina viimeisen pelikierroksen (Final Round) päätteeksi vain joidenkin sekuntien aikaikkunassa, kun vastustaja vaappuu vielä hetken seisten tokkurassa jo kamppailun hävinneenä. Vaikka vastustaja olisi lyöty maahan viimeisellä iskulla, hän nousee energian menetettyään ylös vielä vaappumaan, jolloin narratiivi komentaa Finish Him!! tai Finish Her!! riippuen hävinneen hahmon piirteistä. 2.5D-aikakauden osa lopetusliikkeistä on avattava ensin lukituksesta pelaamalla tai ostamalla käyttöönottoon.

• Fatality, jossa voittaja tappaa vastustajansa. Sananmukaisesti kohtalokas - tämä on ensimmäinen ja tunnetuin lopetusliike. Esimerkiksi Shang Tsung voi haalia vastustajansa sielun Fatalityssään.

• Stage Fatality, jossa voittaja heittää uhrinsa areenan ansaan, kuten piikkeihin, tai metron alle. Animaatio on hahmoista riippumatta aina samanlainen.
• Easy Fatality, joka on sama kuin edellä mainitut, mutta tarjoaa pelaajalle helpotuksen tehdä sen onnistuneesti napin painalluksella MK9:n nettipelissä. Tämä oli vapaavalintainen mikro-ostos, jota pystyi ostamaan paketeissa lisää kulutettuaan ne.
• Kreate-A-Fatality (KAF), jossa Fatalityä voi kombon elkein jatkaa useilla liikkeillä Ultimate Fatalityksi saakka. Tässä pelaaja toteuttaa Fatalityä poikkeuksellisesti reaaliajassa painellessaan liikesarjoja. Riippuen miten pitkälle onnistuu näppäilemään Fatalityä Fatalityn päälle, narratiivi lausuu joko Evil Fatality, Vicious Fatality, Savage Fatality, Extreme Fatality, tai Ultimate Fatality. Esiintyi MK: Armageddonissa. Osalla hahmoja on hieman muista poikkeavia KAF-iskuja liikesarjoissaan, joita pelaaja voi myös kustomoida Kreate-A-Fighter-luomuksilleen. Myöhemmin vastaavanlaista on nähty MK9:n sekä MKX:n X-Ray-iskuissa ja MK11:n Fatal Blow -iskuissa, jotka näyttävät kuolettavilta teatraalisilta erikoisiskuilta, mutta noiden jälkeen matsi voi jatkua edelleen normaalisti.
• Voittajan loppupose, jossa voi antaa häviäjän kaatua maahan itsestään odottamalla ajan loppuun, taikka iskeä häntä vailla onnistunutta näppäilyä.
• Hara-Kiri, jossa häviäjä teloittaakin itsensä ennen, kuin voittajan ehtii näppäilemään lopetusliikkeen loppuun tässä metapelissä. Osa Hara-Kireistä on hullunkurisempia kuin toiset, kuten oman niskan katkaisu. Esiintyi MK: Deceptionissa, jossa on muunkinlaisia mini-pelejä, kuten Puzzle Kombat.
• Multality, jossa pelaaja tappaa esimerkiksi monta demonia tai jengiläistä yhdellä kerralla. Tämä on esiintynyt ainoastaan Mortal Kombat: Shaolin Monksin kampanjamoodissa eikä Multalityllä koskaan teloiteta muita, kuin rivitason nimettömiä vihollisia.
• Animality, jossa taistelija muuttuu toteemieläimekseen ja tappaa vastustajan eläimellisillä kyvyillään. MK2:ssa Liu Kang muuttui suureksi lohikäärmeeksi ja söi vastustajansa Fatalityssään. Pelinkehittäjät ammensivat tästä oman lopetusliikkeen, Animalityn, jatko-osaan eli MK3:een. Osa on melko absurdeja, kun Scorpion esimerkiksi muuttuu pommin munivaksi pingviiniksi. Tuonkin voi nähdä jäämies Sub-Zeron jääkarhun kontrastina: heidän klaaninsa ovat vastakkain, kuin etelä- ja pohjoisnapojen eläimet, pingviini ja jääkarhu.
• Mercy, jossa Finish Him/Her! -tilassa voittaja antaakin vastustajalleen vielä piirun verran lisäenergiaa matsin jatkumiseen. Tämä voi olla edellytys joiden lopetusten tekemiselle, kuten MK3:ssa Animalityn suorittamiselle, tai keino nöyryyttää vastustajaa edelleen, joskin tämän takia voi itse vielä hävitäkin.
• Babality, jossa vastustaja muuttuu vauvaksi. Ensimmäisissä peleissä (2D) vihollinen muuttui yksinkertaisesti vauvamuotoiseksi itsekseen, mutta MK9:ssä vauvat tekevät eri asioita: Smoke esimerkiksi pieraisee ja alkaa itkeä sen jälkeen.
• Friendship, jossa taistelijat ystävystyvät ja tekevät yhdessä jotain hauskaa. Tämä esiintyi ensi kerran MK2:ssa ja uudelleen MK3:ssa, jossa narratiivi sanoi Friendship, Friendship, again?, koska tämä lopetusliike teki paluun MK3:ssa. MK11 sai Aftermath-laajennuksessa Friendshipit.

• Brutality, jonka animaatiossa voittaja tekee pitkää komboa ja hakkaa häviäjän silpuksi (Ultimate MK3 ja MK Trilogy). MKX:ssä ja MK11:ssä sen pystyy suorittamaan kesken taistelun, kun häviäjällä on enää kriittisesti energiaa. Tämä vähentää Quitalityn tavoin keskeytyksiä netissä, kun häviäjä ei ehdi niin hyvin varautuakaan pikaiseen lopetusliikkeeseen. Brutalityt ovat UMK3:ssa ja MK Trilogyssä samanlaisia kaikilla, mutta MKX:n ja MK11:n ne ovat hahmokohtaisia ja Brutalityjä on montakin per hahmo.
• Heroic Brutality, jossa voittaja ei varsinaisesti tapa vastustajaansa, mutta mukiloi pahasti. Tämä oli Fatalityn vastine Mortal Kombat vs. DC Universessa sarjakuvasankarihahmoille, kuten Teräsmies tai Lepakkomies, jotka eivät tapa.
• Faction Kill eli ryhmätappo on Mortal Kombat X:n nettijoukkueille tehdyssä metapelissä esiintyvä lopetusliike. Jokaisella ryhmittymällä (Faction) on viisi erilaista Faction Killiä, joista useimmat ovat lukittuja, kunnes pelaaja on avannut niitä tarpeeksi pelattuaan. Ryhmittymät ovat: Sub-Zeron Metsäsoturit (Lin Kuei), Raidenin Valkoinen lootus (White Lotus), Quan Chin Varjon veljeskunta (the Brotherhood of Shadow), Kanon Musta lohikäärme (Black Dragon) ja Sonyan erikoisjoukot (Special Forces).

• Quitality, jossa nettimatsin keskeyttävän hahmon pää esimerkiksi räjähtää ja ruumis kaatuu selälleen. MK9:n rage quit -poistujat nähtiin isoksi ongelmaksi. Tätä ratkaistiin Quitalityllä. Koska Quitality vähensi keskeytyksiä, se palasi MK11:een.

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Mortal Kombatin pohjalta luotiin vuonna 1995 elokuva, Mortal Kombat, joka laukaisi Paul W. S. Andersonin elokuvauran ja tuotti 125 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria maailmanlaajuisesti. Elokuvaan tehtiin jatko-osa kaksi vuotta myöhemmin nimellä Mortal Kombat: Annihilation, jonka kanssa Andersonilla ei ollut mitään tekemistä. Elokuvan näyttelijäkaarti uusittiin täysin, lukuun ottamatta Robin Shouta ja Talisa Sotoa. Annihilation oli edeltäjäänsä verrattuna suuri floppi. Tästä huolimatta vuodeksi 2013 suunniteltiin uutta Mortal Kombat -elokuvaa, Mortal Kombat: Devastationia, jossa pääosaa olisi esittänyt edelleen Robib Shou. Elokuvaa ei kuitenkaan julkaistu.

Mortal Kombatin pohjalta on myös luotu piirretty, Mortal Kombat: Defenders of the Realm, sekä Hercules- ja Xena-sarjojen hengessä luotu televisiosarja Mortal Kombat: Conquest. Molempia tehtiin vain yhden tuotantokauden verran.

Vuonna 2011 debyyttinsä sai myös Kevin Tancharoenin luoma ja ohjaama yhdeksänosainen internetsarja Mortal Kombat: Legacy, joka perustui Tancharoenin internetsuosiota saaneeseen, epäviralliseen Mortal Kombat -elokuvatraileriin. Myös pelisarjan toinen kehittäjä, Ed Boon, tekee vierailevan roolin sarjassa televisiotuottajana nimellä ”Ed Goodman”.

Vuonna 2020 aloitettiin Mortal Kombat: Legends -animaatioelokuvien sarja sen ensimmäisellä osalla, Scorpion's Revenge. Tämä sai jatko-osan Battle of The Realms syksystä 2021. Elokuvan keskiössä on nimenmukaisesti Mortal Kombat -tuotesarjan universumi; Kamidogu-artefaktit ja Yksi Olento.

Toukokuussa 2021 julkaistiin uusi Mortal Kombat -elokuva ja se pyöri niin elokuvateattereissa, kuin netin ostopalveluissa, kuten Google Play Elokuvat. Saman vuoden kesänä se julkaistiin Blu-ray-levyllä.