D’Artagnan
Charles de Batz-Castelmore, Comte d’Artagnan (n. 1611 – 25. kesäkuuta 1673) palveli Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n muskettisotilaiden kapteenina ja kuoli Maastrichtin piirityksessä Ranskan–Hollannin sodan aikana. Alexandre Dumasin Kolme muskettisoturia -sarjan teokset perustuivat ranskalaisen kirjailijan Gatien de Sandrasin vuonna 1700 julkaisemaan d’Artagnanin osin kuvitteelliseen elämäkertaan.[1]
D’Artagnan kirjallisuuden hahmona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]D’Artagnan on Alexandre Dumasin klassikkoseikkailun Kolme muskettisoturia ja sen jatko-osien päähenkilö. D’Artagnan on varsin itsepäinen kirjallisuuden hahmo. Hän marssii Pariisiin päätä pahkaa ja julistaa haluavansa kuninkaan muskettisoturiksi. Hänelle selviää hyvin pian, että muskettisoturiksi on hyvin hankalaa päästä, ja tästä tulistuneena hän onnistuu järjestämään itsensä muutaman minuutin aikana kaksintaisteluun kolmen muskettisoturin kanssa.[1]
Kaksintaistelujen aikana hän tajuaa haastaneensa erottamattomat ystävykset, jotka toimivat toinen toistensa sekundantteina. Hän ei ehdi miekkailla kovin kauan ensimmäisen kanssa, kun kardinaalin miehet tulevat haastamaan riitaa ja kaikki neljä asettuvat heitä vastaan. Yhteinen vastustaja saa miehet unohtamaan keskenäiset kinansa ja d’Artagnan oppii tuntemaan muskettisoturit lempinimillä Aramis, Porthos ja Athos. Jokaisella heistä on oma syynsä pitää todellinen nimensä salassa.[1]
D’Artagnan kuuluu lähes koko Kolme muskettisoturia -kirjan ajan toiseen vartiokaartiin, mutta tarinan loppupuolella hänen unelmansa toteutuu ja tulisesta miehestä tulee muskettisoturi. D’Artagnan kokee muutenkin poikkeuksellisia seikkailuja ja saavuttaa muun muassa kuningattaren kiitollisuuden hoidettuaan hyvin arkaluontoisen asian pois päiväjärjestyksestä.
Todellinen d’Artagnan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Todellinen d’Artagnan oli nimeltään Charles de Batz-Castelmore d’Artagnan. Hän syntyi 1610-luvulla alempaan aateliin kuuluvaan sukuun ja liittyi jo nuorena musketöörikaartiin. Hän kunnostautui taidoillaan ja kiinnitti kardinaali Mazarinin huomion. Hän osallistui myös kuningas Ludvig XIV:n sotaretkiin. Yksityiselämässään hänellä oli vaikeuksia, sillä vaimo jätti hänet kuuden avioliittovuoden jälkeen. D’Artagnan kaatui Maastrichtin taistelussa 1673.[1]
Marraskuussa 2008 ranskalainen historiantutkija Odile Bordaz ilmoitti paikallistaneensa D’Artagnanin haudan Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkosta, Wolderista, läheltä Maastrichtia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Christensen, Else: Muskettisoturit. Tieteen Kuvalehti Historia, 2010, nro 2, s. 50–57. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209
