Galapagosinhiirihaukka
| Galapagosinhiirihaukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Buteoninae |
| Suku: | Hiirihaukat Buteo |
| Laji: | galapagoensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Buteo galapagoensis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Galapagosinhiirihaukka (Buteo galapagoensis) on Galápagossaarilla tavattava päiväpetolintulaji. Se on saalistustavoiltaan opportunisti, saarten hallitseva maapeto ja saarten muiden lajien tapaan käyttäytymiseltään hyvin peloton. Tämän huomasi myös Charles Darwin kuvatessaan vuonna 1835 lajin käytöstä. Laji on noista ajoista harvinaistunut, ja on hävinnyt monilta saarilta.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galapagosinhiirihaukka kasvaa noin 55 sentin pituiseksi ja sen siipiväli voi olla 120 senttiä. Se muistuttaa kooltaan ja muodoltaan amerikanhiirihaukkaa ja preeriahiirihaukkaa.[2] Aikuisen haukan höyhenpuku on tummanruskea, lukuun ottamatta harmaan juovikkaan pyrstön vaaleita raitoja.[3] Nuorilla yksilöillä on kurkussa ja vatsassa tummanruskeita läiskiä.[4] Nuoret yksilöt ovat aikuisia vaaleampia, minkä vuoksi lajilla uskottiin aiemmin olevan erikseen vaalea ja tumma värimuoto. Nokka on epätallisen käyrä, ja vahvat varpaat ovat keltaiset.[3] Silmän värikalvo on ruskea ja näköaisti erittäin hyvä. Naaraat ovat selvästi koiraita suurempia. Varoitusääni on matalaa mutta terävää kirkunaa, jossa tavut seuraavat toisiaan nopeasti. Tavallisin ääni on lyhyitä sarjoja huutoja, jotka voidaan kääntää keer, keeu'. Toisinaan kuulee ‘cher, cher, cher'-huutoja.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galapagosinhiirihaukka on Ecuadoriin kuuluvien Galápagossaarten endeeminen laji. Sitä tavattiin aiemmin lähes kaikilla saarilla, mutta se on nyttemmin hävinnyt viideltä saarelta ja vähentynyt huomattavasti monilla muillakin. Sen nykyisiä asuinsaaria ovat Fernandina, Santiago, Española, Isabela, Pinta, Marchena, Pinzón ja Santa Fe. Lajin levinneisyysalue kattaa 5 700 km² laajuisen alueen. Kannan kooksi arvioidaan 400–500 aikuista ja 300–400 nuorta yksilöä.[5] Pesiviä pareja on noin 150.
Galapagosinhiirihaukkaa tavataan saarten kaikissa ympäristötyypeissä, kuten ranta-alueilla, laavakentillä, lehtimetsissä, pensaikkomailla ja korkealla vuoristoissa.[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galapagosinhiirihaukat ovat saarten hallitsevia pääpetoja, eikä niillä ole saarilla luonnollisia vihollisia ihmistä lukuun ottamatta. Ne ovatkin hyvin pelottomia. Haukat elävät etenkin pieninä perheryhminä, mutta toisinaan myös yksin. Perheryhmä voi käsittää esimerkiksi haukkapariskunnan ja niiden jälkeläiset. Laji on käytökseltään äänekäs, aggressiivinen, mukautuva ja energinen. Galapagosinhaukat tähyilevät ympäristöään mieluiten laavakallioilta tai kuolleiden puiden ylimmiltä oksilta. Ne viettävät aikaa myös maassa.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galapagosinhiirihaukan saalisvalikoima on erittäin monipuolinen. Se syö kaikkea tuhatjalkaisista ja heinäsirkoista merileguaaneihin. Se on raadonsyöjä ja syö mielellään kuolleita merileijonan poikasia ja saarille tuotujen nisäkkäiden haaskoja.[6] Se syö myös nuoria laava- ja merileguaaneja, käärmeitä, jyrsijöitä ja vastakuoriutuneita meri- ja jättiläiskilpikonnan poikasia.[5]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galapagosinhiirihaukkanaaraalla voi olla jopa viisi kumppania, joiden kanssa se parittelee ja hoitaa poikasiaan. Useampi koiras saattaa suojella poikasia paremmin pesärosvoilta kuin yksi.[6] Suuri pesä rakennetaan oksista ja luista.[6] Se muurataan heinällä, lehdillä, kaarnalla ja muulla saatavilla olevalla materiaalilla. Pesä sijaitsee matalassa puussa, laavakielekkeellä tai jopa maassa.[5] Pesiä käytetään useita vuosia, joten ne kasvavat ajan myötä. Niiden halkaisija voi olla 1,2 metriä ja korkeus 3 metriä.
Laji lisääntyy vuoden ympäri. Lisääntymisaikaan ne tekevät usein lentonäytöksiä, joissa ne nousevat korkealle ilmaan ja laskeutuvat ristiin rastiin. Haukkapari parittelee useita kertoja päivän aikana. Naaras munii kerralla kaksi vihertävänvalkoista munaa, joista yleensä vain toinen kasvatetaan. Haudonta kestää 37–38 päivää ja poikaset ovat lentokykyisiä 50–60 päivän ikäisinä.[4]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Galapagosinhiirihaukka on nykyisin vaarantunut laji. Sen kanta on pieni, mihin ovat syynä ihmiset ja saarille tuodut vieraslajit. Haukka on pelottomuutensa takia helppo saalis. Vieraslajit ovat ongelma etenkin Isabelan saarella. Lajin kanta on nykyisin kuitenkin vakaa.
Laji rauhoitettiin Ecuadorissa vuonna 1959. Kansainväliseltä kaupalta sitä suojaa CITES-sopimus, jonka liitteeseen II se kuuluu. Lisäksi suurin osa Galápagossaarista on nykyisin rauhoitettu kansallispuistona.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Buteo galapagoensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Daniel Licon: Buteo galapagoensis Information 2000. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 8.9.2008.
- ↑ a b c Koivisto, I., Terhivuo, J., Pakarinen, R. & Paalosmaa, H.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 5: Matelijat, sammakkoeläimet, linnut, s. 273. Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-4690-X
- ↑ a b c ARKive: Galapagos hawk - Buteo galapagoensis Species Information - ARKive 2006. ARKive. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 8.9.2008.
- ↑ a b c Galapagos Hawk (Buteo galapagoensis) - BirdLife species factsheet 2008. BirdLife International. Viitattu 10.5.2008.
- ↑ a b c Paul D. Stewart: Galápagos - The Islands that changes the World. BBC, 2006. ISBN 0-563-49356-9