Arja Sipola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arja Helena Sipola (s. 1956 Alatornio)[1][2][3] on ensimmäinen Seinäjoen Tangomarkkinoilla vuonna 1987 valittu Suomen tangokuningatar[4]

Arja Sipola (o.s. Korkeamaa[5]) syntyi Arpelan kylässä silloisessa Alatornion kunnassa kahdeksanlapsiseen perheeseen. Hän harrasti lapsena urheilua ja laulua. Oppivelvollisuuden jälkeen hän teki erilaisia töitä sekä suoritti elintarvikemyyjän koulutuksen.[1]

Sipola on opiskellut Länsipohjan musiikkiopistossa useammankin instrumentin soittoa 1970-luvulla ja työskenteli ennen tangokuningatar-kilpailua tanssimuusikkona yli kymmenen vuotta ensin oman orkesterinsa kanssa ja myöhemmin vapaana taiteilijana. Hän opiskeli laulua useiden vuosien ajan lähinnä Pohjois-Suomessa tekemiensä keikkojen ohessa.[1] Sipola pitää esikuvinaan Laila Kinnusta, Helena Siltalaa, Tamara Lundia sekä Taisto Tammea.[3]

Tangokuningatar

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sipola lähti Tangomarkkinoiden ensimmäiseen tangokuningatarkilpailuun vuonna 1987 Aarne-puolisonsa kannustamana oltuaan sitä ennen kotiäitinä ja pidettyään yli kolmen vuoden keikkatauon. Hän kertoi urheilutaustastaan olleen suurta hyötyä kilpailukeskittymisessä.[1] Hän sai finaalissa kaikilta tuomareilta täydet pisteet finaalikappaleistaan Vaaralliset huulet, Yö saaristossa ja Kultaiset korvarenkaat. Viimeksi mainitusta laulusta tuli hänen "tavaramerkkinsä".[3] Sipola voitti kilpailun samaan aikaan kolmantena miehenä tangokuninkaaksi valitun Harri Lahden kanssa[4].

Tangokilpailun jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajelin yksin ympäri Suomea. Olin missä tahansa, halusin aina kotiin, en käyttänyt hotelleja enkä muita yöpymispaikkoja. Kun väsytti, niin pysäytin auton levähdyspaikalle ja nukuin makuupussissa.

– Nyman, s. 31[1]

Voittonsa jälkeen Sipola kiersi maata vapaana taiteilijana.[3] Tangomarkkinoiden organisaatio oli alkuvaiheessa vielä muotoutumaton, eikä Sipola saanut voitostaan huolimatta omaa orkesteria, levytyssopimusta, etukäteen myytyjä keikkoja, eikä ohjelmatoimiston tukea.[1] Hän esiintyi vierailevana solistina paikallisten satunnaisten orkesterien kanssa, joita hän kuvailee usein tasoltaan vaatimattomiksi. Hän perusti muutaman vuoden kuluttua oman yrityksen[1] ja työskenteli vapaana muusikkona, kunnes hän loukkaantui tapaturmaisesti vuonna 1998. Tämän jälkeen hän koki samana vuonna vakavan autokolarin, josta toipuminen vei pitkään, mutta hän palasi esiintymisareenoille kolmen vuoden keikkatauon jälkeen.[3][1] Laulajan ammatin ohella hän on pohtinut myös sosiaalialalle suuntautumista.[3] Keikkojen vähennyttyä 2000-luvulla hän työskenteli vuonna 2008 päätoimisesti vammaisavustajana.[2] Keväällä 2010 Sipola osallistui Suurin pudottaja -televisiosarjaan.[6]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sipola on kuvaillut joutuneensa lapsuudessaan sekä koulutoveriensa että opettajien silmätikuksi ja kiusatuksi sairastamansa epilepsian vuoksi. Hän kihlautui kuvataiteilija Aarne Sipolan kanssa vuonna 1977 ja avioitui vuotta myöhemmin. Pariskunnalla on kaksi lasta, tytär ja poika ja neljä lastenlasta. Hän on tietoisesti varjellut yksityiselämäänsä julkisuudelta. Uran hidasteita ovat olleet sairastelu, levytysten puute ja laulajan pitkän aikaa keikkakuvioista poissa pitäneet tapaturmat. Sipola itse on kuvannut tasapainoisen yksityiselämänsä auttaneen häntä jatkamaan uraansa vastoinkäymisistä huolimatta. Perheen koti on ollut Limingassa.[1] Liitto päättyi eroon 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla.[2]

Sipolalta on julkaistu yksi sooloalbumi Juhlalevy (2005 MTG) Finlandersin kanssa ja singlelevytyksiä, minkä lisäksi hänen levytyksiään on mukana iskelmäkokoelmilla.

  • Joutsenlauluni / Kutsun teidät juhlaan (1988, Tatsia)
  • Tanssin ja rakastin / Menetin sinusta otteen (1989, Finnlevy)
  • Et voi, et saa / Jos kyyneleet ois kultaa (1990, Scandia)
  • Alastomat kasvot / Alla sateenkaaren (1992, Musiikki-laiho)
  • Nää tunteet / Yksi on ylitse muiden (1995, Ahset)
  • Rakkauden kaipuu (2000, Ahset)
  • Tahdon aikalisän/ Ei ajatella huomispäivää (2005, CR-Musiikki)
  • Elämänmuutos (2010, Hopeinen Kuu)
  • Kaupunki valvoo (2010 Bestman Music)
  • Sä toiselle kuulut (2011 Bestman Music)
  • Tulivuori (2012, Vee-Music)
  • Sinä sen teit, järkeni veit (2013, Vee-Music)
  • Vieläkö nään kukkia varrella tieni (2013, Vee-Music)
  • Sinun omasi (2018 Väylän Pyörre Records)
  • Tangomarkkinat I (LP, 1988, M & T)
  • Sääskisafari I (kasetti 1991): Lokki-valssi
  • Tangokuningatar Arja Sipola & tangokuningas Kauko Simonen (1993, Sl): Lapin tango, Salla, kotiseutuni & Takkavalkea
  • Lapin valssit (kasetti 1993 Musiikki-Mainos): Salla, kotiseutuni
  • 40 Suomi-iskelmää : Pohjoisen tähdet (2005 VL-Musiikki)
  • Music From Torne Valley : Schlagers & Folksongs (2008 Väylän Pyörre Records): Lokki
  • Tangomarkkinat 2010: Taas lasken tiilten päät
  • TornioHaparanda Greatest Hits (2013 Väylän Pyörre Records): Rakkauden kaipuu
  • Tangomarkkinat 30-vuotisjuhlalevy (2014 Sony): Vaaralliset huulet
  1. a b c d e f g h i Nyman, Marja: ”Tangokuningatar Arja Sipola”, Tangokuninkaalliset - ja heidän tarinansa, s. 29-33, 233. Jyväskylä: Revontuli, 2002. ISBN 952-5170-27-6
  2. a b c Suunnittelen paluuta 19.7.2008. Hymy. Viitattu 12.7.2010. Suomi
  3. a b c d e f Arja Laiho: Arja Sipola - täysien kymppien kuningatar Rannikkoseudun arkisto. 18. toukokuuta 2004. Rannikkoseudun Sanomat. Viitattu 16. maaliskuuta 2008.
  4. a b Suuri Musiikkitietosanakirja 6 Seg-Ö, s. 6. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1992. ISBN 951-35-4730-2
  5. Raili Ilola: Arja Sipola, Naisten ääni
  6. Suurin pudottaja -ohjelman uudet kilpailijat esittäytyvät MTV3. Viitattu 25.11.2009. Suomi

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]