Andrzej Stasiuk

Andrzej Stasiuk (s. 25. syyskuuta 1960 Varsova) on puolalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko,^[1] esseisti ja kirjankustantaja. Hänet tunnetaan parhaiten matkakirjoistaan ja Itä-Euroopan todellisuutta kuvaavista esseistään.

Stasiukin teoksia on kutsuttu metafyysiseksi miesproosaksi. Hän kirjoittaa laitapuolen kulkijoiden elämästä Varsovan baareissa ja vankiloissa, sekä elämästä sosialistisessa Puolassa 1970- ja 1980-luvulla. Kaupunkielämän ohella Stasiuk käsittelee syrjäistä maaseutua ja kuvaa yhteiskuntajärjestelmän muutosta, köyhyyttä ja työttömyyttä.^[1]

Teosten taustana on Stasiukin monivaiheinen tausta. Hän oli puolitoista vuotta vankilassa karattuaan armeijasta. Stasiuk asuu Kaakkois-Puolan vuoristoalueella pienessä kylässä ja kirjoittaa proosan ohella kritiikkejä useisiin päivälehtiin.^[1]

• Mury Hebronu, 1992
• Wiersze miłosne i nie, 1994
• Biały kruk, 1995
• Opowieści galicyjskie, 1995
• Przez rzekę, 1996
• Dukla, 1997
• Dwie sztuki o śmierci, 1998 (televisiosarja)
• Jak zostałem pisarzem, 1998 (omaelämäkerrallinen, "Kuinka minusta tuli kirjailija")
• Dziewięć, 1999
• Moja Europa. Dwa Eseje o Europie zwanej Środkową, 2000 (yhdessä Jurij Andruchowyczin kanssa)
• Tekturowy samolot, 2000
• Opowieści wigilijne, 2000 (yhdessä Olga Tokarczukin ja Jerzy Pilchin kanssa).
• Zima, 2001.
• Jadąc do Babadag, 2004
• Noc. Słowiańsko-germańska tragifarsa medyczna, 2005
• Fado, 2006
• Ciemny las, 2007
• Dojczland, 2007
• Czekając na Turka, 2009
• Taksim, 2009
• Dziennik pisany później, 2010
• Grochów, 2012
• Wschód, 2013

• Matkalla Babadagiin^[1]
• Valkoinen korppi