André Stil

André Stil (1. huhtikuuta 1921 Hergnies, Nord – 3. syyskuuta 2004 Camélas, Pyrénées-Orientales^[1]) oli ranskalainen kirjailija, toimittaja ja kommunisti.

Stil syntyi räätälin perheeseen. Hän työskenteli opettajana ja suoritti filosofian tutkinnon Lillessä vuonna 1945. Stil liittyi vastarintaliikkeeseen vuonna 1942 ja Ranskan kommunistiseen puolueeseen vuonna 1944. Hän työskenteli Ce Soir -lehden päätoimittajana vuosina 1949–1950 ja L’Humanitén päätoimittajana vuosina 1950–1959^[1]. Stil oli kirjoituksiensa vuoksi kahdesti vangittuna vuosina 1952 ja 1953^[2]. Hän kuului Ranskan kommunistipuolueen keskuskomiteaan vuosina 1950–1962^[1].

Surrealisteihin lukeutunut Stil aloitti kirjailijanuransa sodan jälkeen Louis Aragonin tuella. Hän siirtyi pian sosialistiseen realismiin ja ryhtyi kuvaamaan työläisten elämää ja taistelua oikeuksiensa puolesta.^[1] Trilogian Le premier choc (1951–1953) ensimmäinen osa sai Stalin-palkinnon vuonna 1951^[3]. Myöhemmissä teoksissaan kirjailija käsitteli muun muassa Algerian sotaa ja ihmisen sisäistä maailmaa. Stil sai kaipaamansa laajempaa tunnustusta vuonna 1977, jolloin hänet valittiin Goncourt-akatemian jäseneksi. 1970-luvulla hän käsikirjoitti myös TV-draamoja. Historiallinen romaani Quand Robespierre et Danton inventaient la France (1988) sai huonon vastaanoton.^[1]

Stil julkaisi yli viisikymmentä teosta ja toimi pitkään L’Humanitén kirjallisuuskriitikkona^[1]. Hän jätti politiikan erimielisyyksien takia vuonna 1970, mutta ei koskaan luopunut vasemmistolaisesta maailmankuvastaan. Kirjailijan muistelmat julkaistiin kahtena haastattelukirjana L’Optimisme librement consenti (1979) ja Une Vie à écrire (1993).^[4]

• Ranskan satamatyöläisten lapsia. Suom. Leo Aalto ja S. Konkka. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1955.