Carlos Kleiber
| Carlos Kleiber | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Carlos Kleiber (alk. Karl Ludwig Bonifatius Kleiber) |
| Syntynyt | 3. heinäkuuta 1930 Berliini, Saksa |
| Kuollut | 13. heinäkuuta 2004 (74 vuotta) Konjšica, Slovenia |
| Kansalaisuus | Itävalta |
| Ammatti | kapellimestari |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | länsimainen taidemusiikki |
| Levy-yhtiöt | Deutsche Grammophon |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Carlos Kleiber (alk. Karl Ludwig Bonifatius Kleiber, 3. heinäkuuta 1930 Berliini, Saksa – 13. heinäkuuta 2004 Konjšica, Slovenia) oli itävaltalainen kapellimestari. Kapellimestarina Kleiber debytoi vuonna 1952. Hän lopetti musiikintekemisen välillä opiskellakseen kemiaa, mutta palasi musiikin pariin kahden vuoden jälkeen. Hän työskenteli Saksassa vuodesta 1956, debytoi Wienissä 1973 ja Bayreuthissa seuraavana vuonna.
Nuoruus ja opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karl Ludwig Bonifatius Kleiber syntyi vuonna 1930 Berliinissä, missä hänen isänsä Erich Kleiber työskenteli kapellimestarina Berliinin valtionoopperassa. Hän oli Erich Kleiberin ja Ruth Goodrichin toinen lapsi.[1][2]
Erich Kleiber jätti Saksan perheineen vuonna 1935 protestina natsihallintoa vastaan. Perhe asui useassa eri paikassa, kunnes se asettui Etelä-Amerikkaan vuonna 1940. Sodan jälkeen Karl – eli nyt espanjalaisittain – Carlos Kleiber palasi Eurooppaan ja opiskeli oikeustiedettä ja kemiaa Zürichissä.[1] Hän oli kuitenkin kiinnostunut musiikista ja oli tehnyt ensimmäisen sävellyksensä jo yhdeksänvuotiaana.[2] Carlos sai vuonna 1950 isältään luvan lähteä opiskelemaan musiikkia Buenos Airesiin.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kleiber muutti 1953 Saksaan, missä hän toimi korrepetiittorina. Hän teki 1955 lavadebyyttinsä kapellimestarina Potsdamissa. Hän pääsi 1957 Düsseldorfin oopperan korrepetiittoriksi ja 1960 kapellimestariksi. Kleiber vieraili kapellimestarina myös muissa orkestereissa.[1]
Kleiber sai 1964 paikan Zürichin oopperasta. Stuttgartin valtionoopperan pääkapellimestariksi hän pääsi 1966. Stuttgartissa hän sai kuuluisuutta johtamalla oopperoita Wozzeck ja Taika-ampuja. Kleiber vieraili 198 Münchenin oopperassa, missä hänen johtamansa oopperat Ruusuritari, Otello ja La Traviata olivat suurmenestyksiä.[1]
Kleiber ryhtyi 1970-luvulla freelanceriksi. Hän esiintyi 1973 ensimmäisen kerran Wienin valtionoopperassa Tristan ja Isolde -oopperan kapellimestarina. Samana vuonna ilmestyi myös hänen ensimmäinen levytyksensä. Kleiber esiintyi 1974 ensimmäisen kerran Royal Opera Housessa ja Bayreuthin musiikkijuhlilla. Kleiber johti myös Wienin filharmonikkoja, jonka kanssa hän myös levytti Ludwig van Beethovenin viidennen sinfonian.[1]
Kleiber debytoi 1970-luvulla useissa oopperataloissa. Hän esiintyi 1976 ensimmäisen kerran La Scalassa ja 1978 Chicagon sinfoniaorkesterin kanssa. Wienissä hänen johtamansa Carmen televisioitiin ympäri maailmaa.[1]
Kleiberin viimeinen studioäänitys oli vuonna 1980 äänitetty Tristan ja Isolde. Metropolitan Operassa hän johti ensimmäisen kerran 1988, jolloin hän johti oopperan La bohème. Viimeisen kerran Kleiber johti oopperaa 1994 Wienissä ja viimeisen konserttinsa hän piti 1999 Cagliarissa.[1]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kleiber meni vuonna 1961 naimisiin slovenialaisen balettitanssijan Stanislava Brezovarin kanssa. Heidän tytär Lillian syntyi 1971. Stanislava kuoli vuonna 2003 ja Carlos Kleiber seuraavana vuonna.[1]
Tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isänsä Erich Kleiberin tavoin Carlos Kleiber oli perfektionisti. Hän vaati usein orkestereiltaan pitkiä harjoituksia. Kleiberiä pidettiin mielikuvituksekkaana ja kokeilevana muusikkona, joka kykeni luomaan tuoreita näkemyksiä vanhoista klassikoista.
Levytyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1973: von Weber: Der Freischütz (Gundula Janowitz, Edith Mathis, Peter Schreier, Theo Adam, Bernd Weikl, Siegfried Vogel, Franz Crass).
- 1974: Beethoven: Viides sinfonia
- 1975: Strauss II: Lepakko (Hermann Prey, Julia Varady, Lucia Popp, René Kollo, Ivan Rebroff, Bernd Weikl)
- 1975–1976: Beethoven: Seitsemäs sinfonia
- 1976: Dvořák: Konsertto pianolle ja orkesterille (pianossa Svjatoslav Richter)
- 1976–1977: Verdi: La Traviata (Ileana Cotrubaš, Plácido Domingo, Sherrill Milnes)
- 1978: Schubert: Kolmas sinfonia
- 1978: Schubert: Kahdeksas sinfonia
- 1980: Brahms: Neljäs sinfonia
- 1980–1982: Wagner: Tristan ja Isolde (René Kollo, Margaret Price, Brigitte Fassbänder, Dietrich Fischer-Dieskau, Kurt Moll)
- 1989: Wienin uudenvuodenkonsertti
- 1992: Wienin uudenvuodenkonsertti
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i The Life of Carlos Kleiber Deustche Grammophon. Arkistoitu 15.8.2017. Viitattu 14.8.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Matt Schudel: Gifted, Eccentric Conductor Carlos Kleiber Dies at 74 20.7.2004. The Washington Post Company. Viitattu 14.8.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Carlos Kleiberin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa[vanhentunut linkki]
- Erich & Carlos Kleiber page (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.kleiber.hit.bg/en/index_other_browser.html (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
