Äänileikkaus

Äänileikkaus on elokuvanteossa eri lähteistä kootun äänimateriaalin muokkaamista kuvamateriaalin leikkaukseen sopivaksi ja kuvakerrontaa täydentäväksi, jatkuvaksi kokonaisuudeksi. Äänileikkaus perustuu edeltä käsin tehtyyn äänisuunnitteluun, ja tavoitteena on luoda elokuvaan sekä teknisesti että taiteellisesti toimiva ääniraita^[1]. Kuunnelmien, radio-ohjelmien ja muiden itsenäisten ääniteosten tuotannossa äänileikkaus on jälkituotannon tärkein vaihe. Äänileikkausta seuraava vaihe on äänien miksaus keskenään sopiville voimakkuustasoille.

Äänileikkaus on elokuvanteossa usein monimutkaisempaa ja monivaiheisempaa kuin kuvaleikkaus. Yhdestä elokuvakamerasta peräisin olevien kuvaotosten sijaan elokuvan ääniotoksia kerätään monesta eri lähteestä ja liitetään yhteen paitsi peräkkäin, myös päällekkäin ja lomittain.^[2]

Elokuvan kohtauksesta toiseen siirryttäessä äänen ei tarvitse vaihtua juuri kuvaleikkauksen kohdalla, vaan usein äänessä siirrytään taiteellisista syistä seuraavaan kohtaukseen jo vähän kuvaa aiemmin, seuraavan kohtauksen tapahtumia tai tapahtumapaikkaa ennakoivasti.^[3] Tällaista ennakointia tehdään myös elokuvan musiikilla, mutta liikaa käytettynä ennakointi voi viedä tarinalta jännitettä. Vastaavasti edellisen kohtauksen ääni, tai sen osa, voi jatkua seuraavaan kohtaukseen, esimerkiksi näyttelijän puhe kertojanäänenä kun siirrytään takaumaan. Pelkällä äänellä voidaan tehdä myös takauma keskelle kohtausta: henkilöhahmo muistaa eli ”kuulee” tietyn lauseen tai muun äänen menneisyydestään ja kenties ymmärtää sen nyt uudessa valossa^[4].

Elokuvan äänimateriaali jaetaan

1. dialogiin eli näyttelijöiden kuvassa tapahtuvaan puheeseen sekä muiden puheroolien (selostaja, kertoja) jälkiäänitettyyn puheeseen;
2. musiikkiin;
3. tehosteisiin, joita ovat a) kohtauksen läpi jatkuvat taustatehosteet eli äänipohjat (meren kohina, liikenteen hälinä); b) hetkelliset pistetehosteet, ja c) jälkikäteen kuvan tapahtumien rytmiin äänitetyt synkroni- eli foley-äänet (näyttelijöiden askeläänet yms.).^[5][6]

Näitä kolmea äänimateriaalikokonaisuutta pidetään äänileikkauksessa erillään: kukin kokonaisuus leikataan ja alustavasti myös miksataan erikseen. Niiden keskinäinen säätäminen ja painotus tapahtuu vasta äänileikkausta seuraavassa työvaiheessa, äänimiksauksessa.^[5]

Nykyisin äänileikkaus tehdään valtaosin digitaalisesti työasemalla eli tietokoneella, yleisimpänä ohjelmana Pro Tools.^[5] Käytännössä äänieditointi tapahtuu niin, että ääniotoksesta valitaan tarvittava pala, joka siirretään oikeaan kohtaan editointiohjelman aikajanalle. Dialogi ja pistetehosteet kohdistetaan eli synkronoidaan tarkoin oikeaan kohtaan kuvaa. Siirretyn otoksen alkuun ja loppuun tehdään yleensä hyvin nopea ”feidaus” – alussa nosto, lopussa häivytys – rajakohdan pehmentämiseksi. ^[1]

Ennen digitaaliaikaa äänileikkaus tehtiin filmileikkauksen tavoin ja sen ohessa leikkelemällä ääninauhan palasia konkreettisesti osiin ja teippaamalla niitä peräkkäin. Ääniotosten välisiä jyrkkiä ”pamahduksia” pyrittiin vaimentamaan leikkaamalla vinoon, jolloin leikkauskohtaan syntyi nopea ristifeidaus. Toinen tapa oli liuottaa magneettinauhan rautaoksidia skarvikohdassa pois asetoniin kastetulla vanupuikolla.^[5]

• Kivi, Erkki: Kuinka kuvat puhuvat: elokuvaäänen pidempi oppimäärä. Books on Demand, 2017. ISBN 9789522864734. Teos Google Books -palvelussa.
• Pirilä, Kari & Kivi, Erkki: Elävä kuva – elävä ääni. Ensimmäinen osa: Otos. Like 2005. ISBN 952-471-481-7.

• Avarese, John: Post Sound Design : The Art and Craft of Audio Post Production for the Moving Image. Bloomsbury Academic, 2017. ISBN 978-1-5013-2747-6.
• Pirilä, Kari & Kivi, Erkki: Elävä kuva – elävä ääni. Toinen osa: Leikkaus. Like 2008. ISBN 978-952-01-0060-5.

• Midge Costin: Ääniaalloilla – elokuvien äänisuunnittelun taide (Making Waves: The Art of Cinematic Sound). USA, 2019

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Äänileikkaus.

• Äänileikkausohjeita videoharrastajille, Mediakompassi, Yle Vintti